Pupuhippaa pakkasyössä

Heipatihei ja huuruisaa huomenta.
Eipä etelän suunnalta ylöspinnistävä aurinko kovinkaan lämpimältä näytä. Vaan eihän sitä nyt joulukuussa kannata helteitten perään haikaillakaan. Aivan ajanhaaskuuta.

Nautitaan neljästä vuodenajasta niin kauan kuin ne meidän ilmastossamme vielä ovat mahdollisia.

Nyt on vähän stand-by tila, ennen puoltapäivää ei hommat etene ja sitten onkin likipitäen minuuttiaikataulutus iltaan asti. Illalla tulee Iso-J kotiin. Pitäisköhän ihan kätellä, on niin harvinainen vieras nykyisin?

No jos ihan rehellinen olen, se hervoton pyykkikoppa on jo raahattu tupaan ja meinasi pohja pudota. On aika täynnä *nielaus*
En suoraan sanoen tiedä mistä minä kaivan innoituksen silittämiseen. Edes puhtaan, viikatun ja silitetyn pyykin särmät pinkat eivät nyt inspiroi. Kun on tuo vaatekaappijärjestelmä vielä vähän vaiheessa.

Näissä persoonallisissa talovanhuksissa kun ei standardikalusteilla ole mitään jakoa. Jokainen seinä on eri korkuinen ja yläkerran huoneiden vinokatto tuo ihan omat haasteensa. Joten vaatteet on vähän missä sattuu. Ollaan kuitenkin jo matkalaukuista ja laatikoista purettu.

Piti ihan aamusta mennä marjatarhaan tutkimaan kuka mellastaa ja missä. Sieltä löytyi oikea pupupolku ja aikamoista peliä oli pidetty omenapuiden siimeksessä. Maahan jättämämme pudokkaat ovat hyvin kelvanneet. Nasse kuseksi huolella jokaisen omppupuun juurelle, ehkä se vähän edes hillitsee puppeleiden riekuntaa.

Aion käydä tallaamassa myös tuolla "takalaitumella", siellä hengailee pari hirveä ja syö pois edellisen omistajan istuttamia koivuntaimia. Joutavatkin pois mokomat piiskat, ei semmoisista kaksilatvaisista jätetaimista nättiä koivikkoa tule. Syökööt hirvet ihan rauhassa.

Pitäähän sinne toki muutama koivutupsu jättää, on sitten torpan ratsuilla vähän siimestä jossa lymytä paarmoja piilossa *virn*

Vielä noista pupusista. Ne tulevat tuosta maantien toiselta puolen, ihan selkeä polku heillä on meidän postilaatikon kohdalla. Taitavat viettää yönsä tässä pihalla bilettämässä. Tässä on monta lintujen ruokintapaikkaa, marsupoikien heinä-, porkkana- ja pellettijämät viety eilen avokompostiin ja koirakaan ei kovin uskottava jäniskarkoitin taida olla.

Ilmankos liiketunnistimella toimivat pihavalot räpsyvät vinhasti.

Nyt minä menen huokailemaan sen pyykkikopan ääreen. Jospa vaikka kotitonttu kuulisi ja rientäisi apuun. Äitikulta tosin jo tarjoutui silittämään mutta kielsin jyrkästi. Hän on eläessään jo ihan riittävästi ahertanut kotihommia. Nyt on hänellä oikeus ottaa lungisti.

Menee sensijaan lämmittämään marsupoikien asumusta.

Nähdään, kuullaan ja silleen. Tai jotain. Moikka.