Pehmeä lasku päivähoidossa

Tällainen on syyskuu minun makuuni, aurinkoinen ja lämmin ! 

Tämä on tätä sääyllätysten aikaa jolloin aamulla paksussa hernerokkasumussa sonnustaudutaan goretexiin ja kumisaappaisiin, iltapäivällä kaivellaan hellemekkoa kaapin perukoilta. Tänään kengätkin vaihtuivat lennossa sillä aamulla tarpeelliselta tuntuneet kengät olivat aivan naurettavan lämpimät iltapäivän aurinkoon. Niinpä pukukaapin edessä tehdyllä pikapäätöksellä eläköitin työkenkinä palvelleet Birkenstockit ja tepastelin paljain varpain kotimatkalle. Samaiset sandaalit pääsevät nyt eläköityneinä Espanjan aurinkoon.

Vihdoin ja vasta tässä vaiheessa kasvukautta raaskin leikata pihalta kukkia myös sisään, eihän sitä koskaan tiedä milloin hallanryökäle hönkii kukkaset kuoliaaksi.

Loppukesän vahvat värit ovat innostavan energisiä, tykkään kovasti. Koivut kellertävät taas muutaman asteen keltaisempina ja alkavan ruskan sävyjä näkyy jo muuallakin.

Mitä tulee otsikkoon, koen todellakin olleeni päivähoidossa nämä neljä viikkoa. Omalla työpaikalla.

Työaika on lungisti 8-14 eikä omia potilaita lähtökohtaisesti ole. Satunnaiset päiväkävijät ovat olleet minun heiniäni ja niitäkin kohdalle osunut tähän asti vain yksi. Tämäkin rouva piti vain kanyloida, huolehtia tutkimukseen liittyvät valmistelut ja antaa säännöllisin väliajoin labran henkilölle kanyylista verinäytteet. 

Muun ajan olen autellut kollegoita, tuurannut osaston farmaseuttia lääkkeenjaossa ja länkyttänyt joutavia. Ja suorittanut kunnoitettavan määrän erilaisia laitepasseja, Oppiportin kursseja ja muita osaamisen ylläpitämiseen liittyviä juttuja. 

Jostain universumin oikusta osastolla on ollut rauhallista. Päivittäin useampi vapaa potilaspaikkakin. Eipä siinä, nautitaan nyt tästä kun kerrankin on aikaa höpötellä mummukoiden kanssa ja perehtyä annettuihin ohjeisiin. 

Talossa on tämän vuoden toiset yt:t nyt menossa ja moinen joutilaisuus saattaa johtoportaalle kuvautua epäilyttävänä. Me tiedämme kuitenkin todellisuuden ja varaudumme siihen, että potilasvyöry voi alkaa tsunamin lailla milloin tahansa. Siihen päälle joku riuska ripuliepidemia ja se on sitten never stop the madness -vaihe päällä taas.

Niin että nyt otetaan pullaa toisellekin kankulle ja juodaan kerrankin taukokahvit lämpimänä!

Semmoista se on ollut päivähoidossa. Todella pehmeä lasku sairauslomalta työelämään ja seuraavaksi kahden viikon loma.

Iltapäivällä ehtii puuhastella kotonakin kaikenlaista ja pääsee vielä ajoissa nukkumaan. Ai ettien että!

Kesä on ollut päiväperhosten suhteen varsin vaatimaton. Amiraalit löysivät vihdoin jättiverbenat ja niitä lepatteli siellä eräänä kauniina iltapäivänä useampikin. Neitoperhosia ei ole näkynyt yhtään eikä suruvaippakaan ole osunut silmiin. Yleensä niitä on oreganopenkin päällä ruuhkaksi asti. 

Ehkäpä ensi kesä on sitten erilainen perhostenkin suhteen.

Tätä pehmeää laskua on nyt jäljellä kahden työvuoron verran. Perjantaina tosin saan liueta pari tuntia aikaisemmin, hetipian lounastauon jälkeen. Se on nimittäin jälleen kerran lomille lomps. Pomo tosin vienon toiveen esitti, että olisin erityisen varovainen toimissani sillä lokakuun alusta alkaen täysimääräinen työpanokseni olisi enemmän kuin suotava. 

Lauantaina on lentopäivä ja seuraavat kaksi viikkoa olisi tarkoitus lämmitellä Hipsaanian ehtoisan auringon alla. Monenlaista suunnitelmaa on mielessä pyöritelty, katsotaan nyt mihin ryhdytään ja mikä jätetään toiseen kertaan.

Koetan jonkinlaista postikorttia tännekin laittaa.

Pidä huolta itsesäsi, missä lienetkin !

PeeÄäs, Lellulla on nyt sadonkorjuun juhla