lauantai 29. joulukuuta 2018

Ihan vaan pikaisesti


Ihan vaan tulin kiittelemään.
Ikinä ei ole yksikään tämän vähäisen päiväkirjan kommentointi per postaus ollut noin valtaisaa. Pitäisi varmaan siirtää Torppa Tampereelle. No vitsi vitsi hei.

Kiitän teistä jokaista kommentoinutta ja omalta osaltanne valtavasti auttanutta. Ihan vieras kaupunki tuntuu nyt tutulta ja helposti lähestyttävältä. Löysin koko kevätkaudelle paljon tekemistä ja näkemistä niihin ajantappajaisiin joita vääjäämättä on monenmonta tuntia edessä. Pelkästään hotellissa kun en jaksa kököttää.

Jos joku kaipaa vaikka koiranpissittäjää alueelle, minä lupaudun oitis. Mikäs olisikaan mukavempaa kuin tallustella vaikkapa Pispalanharjulla pätevän alibin elikkäs hauvelin kanssa. Yksikseen jos siellä notkun ja pällistelen, pääsen äkkiä omituisten hiihtäjien klubiin, sen epäilyttävän tillinhaistelijan seuraksi.

Lisää suosituksia ja ehdotuksia otetaan vastaan, kiitollisena ja aina yhtä ilahtuneena.
Aamulla lähden tyrkkimään kohti mansea, Torpalle palataan vuoden viimeisille tunneille. Jos luoja suo ja tuulet ovat suotuisat.

Kiitos teille ja leppoisaa vuodenvaihdetta ! Älä tähtää raketilla kaveria, omaa silmääsi tai naapurin taloa/tallia/autoa kohti.


torstai 27. joulukuuta 2018

Valaiskaa mua Tampereesta


Vuoden viimeiset päivät vietän näillä näkymin Tampereella.
Perikunnan nuorimmalla on valmentajatapaaminen ja kukapas muu kuin Torpan joutilas lähtee kuskiksi.

Olisin vailla hyviä suosituksia mitä nähdä ja tehdä siellä sunnuntaina. Ja uudenvuoden aattona päivällä. Illaksi olisi jo meininki palata Torpalle. Näitä valmentajatapaamisia on kevään ja kesän aikana liki kuukausittain, joten kaikki kivat tipsit joutoajan varalle otan ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Keväällä toki riennän paikallisiin kauppapuutarhoihin ja taimistoihin, kertokaa vaan suosituksia niistäkin.



Kävin jo teatteritarjonnan netistä katsomassa, Billy Elliottia en pääse näkemään ainakaan tällä reissulla, nämä välipäivät ovat ilmeisesti vähän stand-by myös komeljantterien hommissa. Cats on ilmeisesti myös taputeltu, harmi.

Shoppailu ei hirveästi nappaa, joskin kivoja osto-ja myyntiliikkeitä tai muita vanhain tavarain puoteja saisi nyt mainita. Auto on käytössä.

Ruokapaikoista kiinnostaa kaikki muut paitsi ketjujen laitoskeittiöt ja überfiinit finedining -paikat. Pizzeria Napolin tiedän.

Majapaikkakin meillä on vähän auki, keskustan ketjuhotelleihin menen vain viimeisenä vaihtoehtona. Mieluummin jotain pientä ja persoonallisempaa. Valmentajan valtaistuinsali on käsittääkseni Nekalan alueella, siihen oli ainakin etelän suunnasta helppo kurvata.

Ahlmanin kartano kiinnostaa majapaikkana todella paljon, ilmeisesti se on nyt vuodenvaihteessa kiinni?

Kerro mulle lisää, kiitos nääs.




keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Ruokaa ja raitista ilmaa



Joulun ulkoiluaktiviteetteihin kuului nelivedot. Kolmena päivänä Torpan mäellä pärräsi kaksi supermönkkäriä. Söpöin neliveto on Kasper joka tuuletti kaupunkilaisia yhden hevosvoimansa tarmolla. Otto sai ansaitun joululoman ja nautti varmasti täysillä siitä, että Kasper sai touhuta muualla eikä pyörinyt koko aikaa jaloissa kärttämässä huomiota.

Aaton kattauksessa oli 11 ruokailijaa ja jokaiselle löytyi jotakin. Itse nautin ehkä eniten aaton puurolounaasta. Se on tarjolla perinteiseen tapaan heti joulurauhan julistuksen jälkeen. Tuhdilla puurolla ja hedelmäsopalla pärjää pitkälle iltaan, aina isoon kattaukseen asti.

Ruokaa oli tuttuun tapaan tarjolla runsaasti. Kinkusta on jo menossa versio 2. Olikin ihan fiksu veto ostaa kaksi pienempää pötikkää yhden ison possunpakaran sijaan.


Kinkkua ja muita herkkuja sulateltiin ulkoilma-aktiviteeteilla. Meillä oli kaksi nelivetomönkkäriä vähän hupina, vähän koeajolla. Onhan se kieltämättä kätevä vempele, ratsastuskenttä on nyt aurattu ja muutkin pihapolut ja väylät avarrettu herraskaisen leveiksi. Tänään Tapaninpäivänä pihassa pyörähti traktori, lumitöiden toivossa. Eipä ollut niitä tarjolla tällä kertaa vaikka lunta satoikin Joulupäivänä liki 10 cm.

Säätkin meitä suosivat. Aattona oli rivakat -22° ja porukka tulikin hautausmaareissulta ennätysnopeasti. Tuskin ehdin kattaa glögipöydän ja ottaa hätäiset nokoset.

Jouluyönä lauhtui ja vuoden laiskinta päivää vietettiin leppeässä -5°:n pakkasessa. Tähän on syytä mainita, että itse jätin mönkkärirallin väliin. Ulkoilutin sen sijaan kameraa ja uutta yöpaitaani. Ihan sujuvasti hengailin pihalla karvatossuissa ja tasaraidassa. Oli sentään untuvatoppis päällä.

Tänään Tapaninpäivää kiritti muutama aste enemmän, ehkä -10 enimmillään. Oikein hyvä siis.

Koirapojatkin ovat päässeet pitkille lenkeille ja se on aina positiivista. Tokihan meillä saavat juosta vapaana pihalla aina kun joku jaksaa vahdissa (vilkas maantie) kytistää. Peetua ei hankiralli isommin kiinnosta, mutta Lellu pinkoo siellä pidempine koipineen kuin iso rusakko.


Tätä kirjoittaessa vieraat ovat jo vähitellen saapumassa pääkaupunkiseudulle ja tuttu rauha on laskeutunut Torpalle. Välipäivät vietetään ihan entiseen rauhalliseen tahtiin. Mitään uusia urakoita ei ole meininkinä aloittaa tälle(kään) vuodelle.

Olen kyökkihommissa ahertaessani kieltämättä pohtinut olisiko kuitenkin mahdollista jotenkin vaihtaa jo hankittujen keittiön välitilan klassisten valkoisten tiilikaakeleiden tilalle ihana  fasettihiottu, smaragdinvihreä isompi laatta. Minullahan on ollut varastoon hankittuna kaakelit jo vuodesta 2009. Toisaalta, tätä remontointitahtia tuvan keittiöseinustan retrot tulevat aivan lähivuosina uudestaan ajankohtaisiksi.

Ajattelin poiketa katsomassa uusia laattaihanuuksia kaupassa heti huomenissa, samalla kun haen muutaman uuden tapettimallin. Remonttien aloittamisajankohdista ei ole minkäänlaista optimistisintakaan arviota, unelmiahan voi silti elätellä. Nyt pyhinä olen kahlannut läpi koko vuoden ajan säästämiäni kuvastoja ja teemalehtiä. Sieltä niitä ideoita nousee.

Halvin remontti on haaveissa tehty.

Nyt on aika ottaa nelisen tuntia muhinut hirvi-juurespaisti uunista ulos ja ehkä ottaa pieni kökkäre vaahtokarkin pehmeäksi hajonutta lihaa iltapalaksi.

Leppoisia välipäiviä, missä lienetkin !













tiistai 25. joulukuuta 2018

Vuoden laiskin päivä


Torpalla vietetään erittäin laiskaa päivää
 ja toivotetaan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa



lauantai 22. joulukuuta 2018

Hauskuuksia horisontissa






Nyt kun lunta alkaa olla minun mittapuullani justiinsa tarpeeksi, voi vähän kurkata kamerankin etsimen läpi talven luomia hauskuuksia. Nämä talviset hatut ovat kivoja. Niin pehmeitä, että ne voi puhaltaa pois. Jopa lakastunut horsman kukinto on aika kaunis lumikuorrutteisena.

Vuoden lyhyimmät päivät, valon puolesta siis, ovat justiinsa tässä. Muistelen jotain vanhan kansan sanontaa pesäpäivistä (nyt eletään just niitä ja sitten kuljetaankin jo valoa kohti), että jos näinä päivinä aurinkoa näkyy, se tietää aurinkoista kesää. Eipä syytä huoleen, ainakin täällä paistaa ensi kesänäkin kunnolla!




Eihän sitä kauaa saatu tänäänkään auringonvalossa ja -paisteessa iloitella. Sentään edes muutama tunti. Valoisan aika on lyhyt ja jouluun liittyviä pakkoliikkeitä oli tänäänkin pakko suorittaa. Onneksi ovat vain kertaluonteisia ja seuraaavat edessä vasta vuoden päästä. 

Illalla, jossain piparitaikinan ja perunalaatikoiden välillä loppui kunto, jaksaminen ja tekemisen ilo. Suoritin kuitenkin loppuun. En toki tiedä millä huomenna paistetaan piparit, kinkku ja perunalaatikot, liesi nimittäin alkoi vilkuttelemaan hassuja valoja ja uuni lakkasi toimimasta. Onneksi ehdin paistaa muut laatikot ennen tätä valoshowta.

Onhan meillä toki iso uuni, pipareita siihen ei kuitenkaan toinna laittaa. Täytyy toivoa, että Äitikullan hella jaksaa pelittää ilman typeriä lakkoiluja. Aina näköjään pitää jotain vaikeusastetta ilmiintyä. Ettei turhan helpolle ja hyvälle opi, nykymarttakaan. Parhaat päivänsä ahkeroinut sähkövatkaimenikin kuumenee jo niin paljon, että taitaa suunnitella uutta uraa lämmönlähteenä. Tietyistä syistä ylikuumenneita laitteita täällä ei katsella kauaakaan, sähköromujätteen keräyslaatikko autotallissa kutsuu mokomia.

Nyt pikkuisen sapettaa, että annoin houkuttelevan Black friday -tarjouksen keittiön monitoimikoneesta mennä ohi.






Nämä lumensyvyysmittarit kertovat onneksi lohdullisia lukemia. Minulla on lumen tarpeen suhteen sangen vaatimaton maku. Nyt jo piisaisi. Koirien käpälät pysyvät puhtaana, hevosten tarhassa on riittävästi lunta eikä lumitöissä rasitu. Useimpina vuosina etenkin pihakukot ovat olleet harjaansa myöten umpihangessa, nyt hädin tuskin kannukset  lumisena. Uusin lumensyvyysmittarina toimiva kapistus on hassu ruosteinen potkurikone. Se on oikeasti tuuliviiri.  Sitten alkaa olla jo totiset paikat jos kone peittyy lumeen. 

On lumessa sekin mainio puoli, että siellä raikastuu kätevästi raskaammatkin matot ja muut tekstiilit. Tänään lumipesuun pääsivät telkkahuoneen juuttaan paksu ja painava villamatto sekä sohvan ja tuoli tyynyt ynnä muut tekstiilit. Ja yläkerran matot. Onneksi on Perikunta ja Iso-J jotka auttavat, yksin olisi ollut turhan iso urakka. Olisi jäänyt tekemättä.





Pakko laittaa tähän väliin varsin kuvaavat räpsyt Torpan hevosvoimien nykytilasta. Otto on aina yhtä tyynen arvokas. Ja sitten on Kasper...

No niin, tästä se alkaa lauantai-ilta kääntyä viimeiselle tunnilleen. Sunnuntain pakkoliikkeiksi olin kaavaillut kalaostosten suorittamisen ja yhden hautausmaakäynnin.  Kaikki muu to do -listan velvoitteista alkaa olla ✔✔ -kuitattu. Iltahämärissä Torpalle saapuu jouluvieraat, eli miniklaanimme. Onnekkaimmat osuvat paikalle sinisen hetken aikaan jolloin maisema on kauneimmillaan.

Sitten sitä käännytäänkin jo aaton puolelle, hauskuuksia horisontissa silloinkin ! Ja luvassa on pari päivää niitä ihan omia ja parhaita pesäpäiviä, minä ainakin pesiydyn ihan rauhassa vällyjen alle ja teen tasan sen minkä jaksan ja tahdon. Jossain välissä nakkelen kitaani namusia, tuijottelen kynttilänliekkiä ja nautin levosta.

Nyt ehkä ansaittu lasillinen valkoviiniä ja tovi tuvan rauhasta nauttien. Kuusi tuoksuu vieressä, koirat kuorsaavat ja Elmo nojaa olkapäähäni tuolin selkänojalta. Elämä on aika hyvä just nyt.













tiistai 18. joulukuuta 2018

Jouluun liittyviä pakkoliikkeitä

Kippurahäntiä

Kauppareissuista ensimmäisen aion suorittaa tänään. Sitten saan rauhassa väsätä lanttu- ja porkkanalaatikot. Jonkinlainen diplomi pitäisi ojentaa sille, joka älysi pakata valmiit juuressoseet pötköiksi. Helpottaa huomattavasti.

Yritän hienosäätää ruuan määrää, porkkanalaatikkoa menee eniten (hyvä resepti), lanttulaatikkoa menee myös kaikki mitä teen. Imellettyä perunalaatikkoa tulee aina liikaa ja nyt yritän tehdä vähemmän. Eihän siinä mitään isoa vahinkoa tule, kanalan väki ilahtuu jokaisesta suupalasta joka ei ole teollista rehua.

Koetan myös tullata vihdoin kuiva-ainekaapin ja maustelaatikkoni, piparitaikinan ainesosien pitää olla ehdottomasti tuoreita. Tarttuukohan leivontamausteiden maku helposti kananmuniin? Meinaan jos teen rouwille yllätyksen ja maustan kanalan ruokasatsia vaikkapa pomeranssilla? No vitsivitsi, vanha kikka on nakata maustepussin jämät lattialle ja imuroida ne siitä. Joulun tuoksua tupaan ilman leipomista, nääs.

Voisikohan tämän vuoden joulukepponen olla neilikalta maistuva munavoi karjalanpiirakan päällä?

Perikunta hoitaa piparien kanssa värkkäilyn, minun tarvitsee vain toimia rauhanturvaajana ja koemaistajana, se on se mopen osa jonka hoidan mielelläni.


Keskiviikkona arvelin nakata isot ja painavat matot ja muut tekstiilit hankeen ja nuohota nurkkia.
Torstaille olen varannut hellan ja uunin pesun sekä jääkaapin tyhjennyksen.
Perjantaina haen karjalanpiirakkatilaukset, lauantaina sienisalaatin ja paistilihat.
Lauantaille ei ole vielä mitään 'virallista', sunnuntaina kaupasta kalat ja muut.
Joulunviettäjiä elikkäs etelän veteliä tippuu Torpalle viikonlopun aikana.

Tänään olen jo ahertanut muutaman tovin paketoinnin kanssa. Kun ei ota paineita eikä ole kiire, selvisin kääreistä ja ruseteista ilman verenpaineen vaarallisia virtapiikkejä.

Illalla käydään Äitikullan kanssa onnittelemassa vastavalmistunutta kasvatustieteilijää. Jätän varmaan smalltalkista pois uutisissa olleet opettajien kokemat kiusaamiskommentit.

Tallissa pönöttää kaksi komeaa kuusta, Ottokin nyökytteli tyytyväisenä. Se nimittäin jo tietää saavansa kuuset loppiaisena jälkikäsittelyyn. Kasper ei oletettavasti tajua kuusista mitään, tokkopa niitä huomasikaan.

Kyllähän tämä homma näköjään etenee eikä se edellisessä postauksessa visioimani joulun zen ehkä olekaan mahdoton tehtävä. Olen jo vuosia sitten antanut itselleni anteeksi sen, ettei kaikki ole täydellistä, en minäkään ole. Vielä ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi tai janoiseksi ja ilmeisesti vieraatkin viihtyvät koskapa tulevat joka vuosi uudelleen.

Joulun Zen, täältä tullaan !






maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulun Zen


Viikko aattoon, pitääkö panikoitua? Ei, en jaksa enkä varsinkaan aio panikoida yhtään.

Tänään kirjoittelin rauhassa ja ajatuksella muutamia joulutervehdyksiä. Lopetin kun alkoi tuntumaan työltä. Jatkan huomenna ja luotan, että posti jaksaa polkea.

Jos luppoaikaa jää ja viitseliäisyyttä riittää, saatan piipahtaa jossain Taitokorttelin putiikissa fiilistelemässä ja ehkäpä tapaan jonkun harvoista ystävistäni kahvitteluhetken merkeissä. Mitään suorituspaineita en nyt kertakaikkiaan suostu ottamaan. Mistään.

Onkohan tämä jonkinasteinen Joulu-Zen -tila?
Aiempina vuosina olen kateellisena katsellut seesteisen rauhallista (harvinaisuus näinä päivinä) ihmistä ja mielessäni miettinyt 'mulle satasella samaa' (lääkitystä). Kulunut vuosi on varmaankin opettanut, ettei hosumalla saa kalenteriin yhtään ylimääräistä suorituspäivää tai kelloon enempää tunteja.

Joulumieli ei tule pakottamalla eikä aina houkuttelemallakaan. Jospa sitä vain ottaisi luvassa olevat laiskat päivät lahjana.

Taidanpa sytyttää kynttilän. Vedä sinäkin henkeä mikäli paahdat joulukiireissäsi !



sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Valon perässä Olavinlinnaan

Lauantaina oli hyvä päivä lähteä pois kotinurkista.

Tuuletin itseni lisäksi Perikunnan nuorinta ja Leffeä ja auton nokka suunnattiin kohti Savonlinnaa, tarkemmin Olavinlinnaa ja siellä järjestettyjä Tuomaan markkinoita.

Jo aikaisemmin jossain osui silmiini tapahtumamainos, jossa kerrottiin Olavinlinnan saavan tänä samaisena viikonloppuna erityisen valaistuksen. Sitä piti lähteä katsomaan.
Valoa kun ei ole tässä maailmanajassa liikaa.

Huomasin oitis järkkärikameran vähäisen käytön tuomat ongelmat, ote puuttuu ja säädöt aivan yhtä kuralla kuin ennenkin. Yritin kuitenkin ja pitäähän uskollisen kamerankin päästä joskus tuulettumaan.






Ihana paikka tuo Olavinlinna, talvellakin.
Tällä kertaa emme kolunneet kaikkia avoinna olevia tiloja, koska meillä oli Leffe mukana. Koirilta linnaan on pääsy kielletty, mutta lauantaina Savonlinnan kaverikoirat olivat olleet linnassa esittelemässä toimintaansa ja siksi Leffen läsnäolo ei herättänyt epäluuloja. Kaverikoirahan Lellukin on.

Siinä kävi sitten niin, että Lellu sai ihan valtavasti ihasteluja ja silityksiä. Monelta pikkulapselta jäi linnan upeus huomiotta, koira varasti huomion. Lellua huomio hieman ujostutti ja reppana yritti maastoutua jalkoihini parhaansa mukaan. Jyrkät kiviportaat (joita linnassa riittää) olivat myös niin paha rasti, että sylikyydillä  pääsi matkustamaan.

Linnan mahtavuus tekee aina vaikutuksen, etenkin nyt iltahämärissä. Mielikuvitus lähti laukalle kohti keskiaikaa ja niitä aikoja jolloin linnassa on oikeasti asuttu ja eletty.

Tuomaan markkinoilla oli esillä käsitöitä, joulun ajan herkkuja ja paljon lahjoiksi ajateltuja esineitä. Ihastelin erään tekijän lasitöitä, en sitten kuitenkaan kaupoille ryhtynyt ja pikkuisen harmittaa nyt. Mistäpä minä kyseisen tekijän enää selvitän?

Oopperajuhlista meitä muistuttivat linnanpihalla seisseet linnanneidot;




Havuista oli tehty muutama muukin teos, porotokan bongasin yhdestä kulmauksesta.
Oopperajuhlilla en ole linnassa vielä koskaan ollut ja toivonkin joskus pääseväni sen kokemaan. Varmasti upea tapahtuma ja onhan se synti ja häpeä näinkin lähellä asuvan jättää moinen kulttuuritapahtuma vuodesta toiseen väliin. Käyn minä sentään Opera games -esteratsastuskisoissa jos kotimaassa silloin olen.

Linnan seutu oli valaistu kauniisti ulkoakin ja ilahduttavasti talot ja taloyhtiöt olivat pyntänneet joulun kunniaksi.







Kotimatkalle kurvattiin pikavisiitillä hautausmaalle, kynttilätervehdykset poisnukkuneille. Pakolliset leipäostokset viimeistelivät mukavan reissun. Savonlinnasta ei nähkääs voi poistua hankkimatta ihanaa jyväleipää.

Kotimatkalla kuunneltiin joululauluja Frank Sinatrasta Siaan ja todettiin, että kiva kun lähdettiin.

Leppoisaa kolmannen adventin iltaa !