Valon perässä Olavinlinnaan

Lauantaina oli hyvä päivä lähteä pois kotinurkista.

Tuuletin itseni lisäksi Perikunnan nuorinta ja Leffeä ja auton nokka suunnattiin kohti Savonlinnaa, tarkemmin Olavinlinnaa ja siellä järjestettyjä Tuomaan markkinoita.

Jo aikaisemmin jossain osui silmiini tapahtumamainos, jossa kerrottiin Olavinlinnan saavan tänä samaisena viikonloppuna erityisen valaistuksen. Sitä piti lähteä katsomaan.
Valoa kun ei ole tässä maailmanajassa liikaa.

Huomasin oitis järkkärikameran vähäisen käytön tuomat ongelmat, ote puuttuu ja säädöt aivan yhtä kuralla kuin ennenkin. Yritin kuitenkin ja pitäähän uskollisen kamerankin päästä joskus tuulettumaan.

Ihana paikka tuo Olavinlinna, talvellakin.
Tällä kertaa emme kolunneet kaikkia avoinna olevia tiloja, koska meillä oli Leffe mukana. Koirilta linnaan on pääsy kielletty, mutta lauantaina Savonlinnan kaverikoirat olivat olleet linnassa esittelemässä toimintaansa ja siksi Leffen läsnäolo ei herättänyt epäluuloja. Kaverikoirahan Lellukin on.

Siinä kävi sitten niin, että Lellu sai ihan valtavasti ihasteluja ja silityksiä. Monelta pikkulapselta jäi linnan upeus huomiotta, koira varasti huomion. Lellua huomio hieman ujostutti ja reppana yritti maastoutua jalkoihini parhaansa mukaan. Jyrkät kiviportaat (joita linnassa riittää) olivat myös niin paha rasti, että sylikyydillä  pääsi matkustamaan.

Linnan mahtavuus tekee aina vaikutuksen, etenkin nyt iltahämärissä. Mielikuvitus lähti laukalle kohti keskiaikaa ja niitä aikoja jolloin linnassa on oikeasti asuttu ja eletty.

Tuomaan markkinoilla oli esillä käsitöitä, joulun ajan herkkuja ja paljon lahjoiksi ajateltuja esineitä. Ihastelin erään tekijän lasitöitä, en sitten kuitenkaan kaupoille ryhtynyt ja pikkuisen harmittaa nyt. Mistäpä minä kyseisen tekijän enää selvitän?

Oopperajuhlista meitä muistuttivat linnanpihalla seisseet linnanneidot;

Havuista oli tehty muutama muukin teos, porotokan bongasin yhdestä kulmauksesta.
Oopperajuhlilla en ole linnassa vielä koskaan ollut ja toivonkin joskus pääseväni sen kokemaan. Varmasti upea tapahtuma ja onhan se synti ja häpeä näinkin lähellä asuvan jättää moinen kulttuuritapahtuma vuodesta toiseen väliin. Käyn minä sentään Opera games -esteratsastuskisoissa jos kotimaassa silloin olen.

Linnan seutu oli valaistu kauniisti ulkoakin ja ilahduttavasti talot ja taloyhtiöt olivat pyntänneet joulun kunniaksi.

Kotimatkalle kurvattiin pikavisiitillä hautausmaalle, kynttilätervehdykset poisnukkuneille. Pakolliset leipäostokset viimeistelivät mukavan reissun. Savonlinnasta ei nähkääs voi poistua hankkimatta ihanaa jyväleipää.

Kotimatkalla kuunneltiin joululauluja Frank Sinatrasta Siaan ja todettiin, että kiva kun lähdettiin.

Leppoisaa kolmannen adventin iltaa !