Ruokaa ja raitista ilmaa

Joulun ulkoiluaktiviteetteihin kuului nelivedot. Kolmena päivänä Torpan mäellä pärräsi kaksi supermönkkäriä. Söpöin neliveto on Kasper joka tuuletti kaupunkilaisia yhden hevosvoimansa tarmolla. Otto sai ansaitun joululoman ja nautti varmasti täysillä siitä, että Kasper sai touhuta muualla eikä pyörinyt koko aikaa jaloissa kärttämässä huomiota.

Aaton kattauksessa oli 11 ruokailijaa ja jokaiselle löytyi jotakin. Itse nautin ehkä eniten aaton puurolounaasta. Se on tarjolla perinteiseen tapaan heti joulurauhan julistuksen jälkeen. Tuhdilla puurolla ja hedelmäsopalla pärjää pitkälle iltaan, aina isoon kattaukseen asti.

Ruokaa oli tuttuun tapaan tarjolla runsaasti. Kinkusta on jo menossa versio 2. Olikin ihan fiksu veto ostaa kaksi pienempää pötikkää yhden ison possunpakaran sijaan.

Kinkkua ja muita herkkuja sulateltiin ulkoilma-aktiviteeteilla. Meillä oli kaksi nelivetomönkkäriä vähän hupina, vähän koeajolla. Onhan se kieltämättä kätevä vempele, ratsastuskenttä on nyt aurattu ja muutkin pihapolut ja väylät avarrettu herraskaisen leveiksi. Tänään Tapaninpäivänä pihassa pyörähti traktori, lumitöiden toivossa. Eipä ollut niitä tarjolla tällä kertaa vaikka lunta satoikin Joulupäivänä liki 10 cm.

Säätkin meitä suosivat. Aattona oli rivakat -22° ja porukka tulikin hautausmaareissulta ennätysnopeasti. Tuskin ehdin kattaa glögipöydän ja ottaa hätäiset nokoset.

Jouluyönä lauhtui ja vuoden laiskinta päivää vietettiin leppeässä -5°:n pakkasessa. Tähän on syytä mainita, että itse jätin mönkkärirallin väliin. Ulkoilutin sen sijaan kameraa ja uutta yöpaitaani. Ihan sujuvasti hengailin pihalla karvatossuissa ja tasaraidassa. Oli sentään untuvatoppis päällä.

Tänään Tapaninpäivää kiritti muutama aste enemmän, ehkä -10 enimmillään. Oikein hyvä siis.

Koirapojatkin ovat päässeet pitkille lenkeille ja se on aina positiivista. Tokihan meillä saavat juosta vapaana pihalla aina kun joku jaksaa vahdissa (vilkas maantie) kytistää. Peetua ei hankiralli isommin kiinnosta, mutta Lellu pinkoo siellä pidempine koipineen kuin iso rusakko.

Tätä kirjoittaessa vieraat ovat jo vähitellen saapumassa pääkaupunkiseudulle ja tuttu rauha on laskeutunut Torpalle. Välipäivät vietetään ihan entiseen rauhalliseen tahtiin. Mitään uusia urakoita ei ole meininkinä aloittaa tälle(kään) vuodelle.

Olen kyökkihommissa ahertaessani kieltämättä pohtinut olisiko kuitenkin mahdollista jotenkin vaihtaa jo hankittujen keittiön välitilan klassisten valkoisten tiilikaakeleiden tilalle ihana  fasettihiottu, smaragdinvihreä isompi laatta. Minullahan on ollut varastoon hankittuna kaakelit jo vuodesta 2009. Toisaalta, tätä remontointitahtia tuvan keittiöseinustan retrot tulevat aivan lähivuosina uudestaan ajankohtaisiksi.

Ajattelin poiketa katsomassa uusia laattaihanuuksia kaupassa heti huomenissa, samalla kun haen muutaman uuden tapettimallin. Remonttien aloittamisajankohdista ei ole minkäänlaista optimistisintakaan arviota, unelmiahan voi silti elätellä. Nyt pyhinä olen kahlannut läpi koko vuoden ajan säästämiäni kuvastoja ja teemalehtiä. Sieltä niitä ideoita nousee.

Halvin remontti on haaveissa tehty.

Nyt on aika ottaa nelisen tuntia muhinut hirvi-juurespaisti uunista ulos ja ehkä ottaa pieni kökkäre vaahtokarkin pehmeäksi hajonutta lihaa iltapalaksi.

Leppoisia välipäiviä, missä lienetkin !