lauantai 31. heinäkuuta 2010

Jälkilämmöistä Kymppikerhoon


Nasseakin nauratti kun tavernan penkille istahti rapsuteltavaksi.
Hymy oli itselläkin herkässä kun torstai-iltana karautettiin torpan pihaan.
Helle-ennätys +37,2 oli ihan paperia meidän mäen lukemien rinnalla, vaan kun ei ole virallinen mittari niin ei kerrota kenellekkään :-)

Olipa ihastuttavaa kamojen purkuoperaation jälkeen parkkeerata bärsse tavernan penkkiin ja nautiskella helle-illan jälkihiestä. Ilma oli tahmean kostea ja mittarissa puolen yön aikaan +28.

Minkään näköistä myrskyä, mylvintää saati sateitahan täällä ei havaittu. Savonlinnassa yöpyneet ystävämme olivat ns. myrskyn silmässä. Vain älyttömän hyvä tsägä piti huolen, ettei mini saanut kipeää viereen kaatuneista puista.

Kuva ei tietenkään anna oikeutta upouusille tunnelmalyhdyille mutta kertoo ehkä idean.

Perjantaina saatiin kauan odotettu kihlapari visiitille ja myöhäänhän se ilta venyi. Taisi kello lähestyä aamukolmea kun kiipesin yöorsille.

Tämä päivä meni ihan harakoille, ei vanha jaksa enää valvoa.

Onneksi piristystä saapui autolastillinen, kiva Satu ja Olli kun kävitte! Ja kiva kun likatkin viihtyivät.
Kuvassa Nasse raittiusmies paheksuu irvistellen röppötörpön lemahdusta. Muuten kelpo koira muttei älyä oluen päälle pätkääkään.

Nyt vielä katse yläilmoihin. Punaisena rusottava taivas olkoon torpan tervehdys kymppikerhon kunniaksi. Ihan täysin käsittämättömän uskomatonta, että tätä a) vielä jaksan ylläpitää b) joku vielä jaksaa klikkailla auki c) on oikeasti aika hauska ylläpitää.

Kovasti paljon kiitoksia kaikille julkilukijoille, satunnaisille kävijöille, salarakkaille ja muille blogiin eksyjille.

Tässä vielä loikan mallia uusiin lukemiin, torppa hiljenee kuun vaihteen ajaksi! Kiitos vielä kerran, ystävät, tuttavat ja kaverien kaverit. Myös te "kampaajalla roskaa lukevat", thänx!

See you sitten, vielä on kesää jäljellä!

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Hämärä luonto (taas)


Kesäpäivä Päivölässä oli taas juuri niin aurinkoinen ja antoisa kuin se osaa olla parhaimmillaan. Kiitos Nita, kiitos tytöt hauskasta päivästä. Ja kiitos Jedi, hassuista hassuin herkkusuu. Supertiikeri vadelmilla maistuu makoisalta labukankin suussa.

Miina ja VeeÄrrä sekä pieni musta sittiäinen jäivät sitten  kuvaamatta mutta muistojen filkalle tallentuivat. VeeÄrrässä oli ihan aito kesähevosen tuoksukin *mmmmmh*


Nasse steppailee tosi koppavan näköisenä ohennetuissa kesäkarvoissaan, ei päässyt päivän reissulleni mukaan mutta vietti laatuaikaa mummolan koirana, sai sitten 2,5 kertaisesti liikaa iltaruokaa... Näytti kuulema niin nälkäiseltä. Juu, näyttäähän se. Ja Jedi näyttää tässä haukkumisen mallia. Nauruun  meinasin tikahtua kun äänen avaus vähän kesti.

Ja tässä on Heikki Huippuratsu, rusettihai vailla vertaa! Harvoin näkee niin hyväntuulista kisavalmistautumista kuin tänään sain seurata. Monellekin dressagetuupparille tekisi hyvää heittää peliin vähän vanha kunnon huumorikortti.

En voi muuta kuin Heikkiin ihastuneena pitää peukut pystyssä tulevaisuuden koitoksiin ja lähetän lämpimät kiitokseni vielä kerran, että sain tuonkin hurmurin länsi-Uudenmaan minirundillani tavata.

Heikin tiluksilta siirryttiinkin sitten seuraavaan hevosten paratiisiin... okei, ne pesäpallon kokoiset paarmat olivat kieltämättä vaikuttavia. Mutta jokaisessa paratiisissahan on jos nyt ei kiärmes niin paarma ainakin.


Tämä paratiisin olento on I-H-A-N-A !!! Näyttää bambilta ja on ihan ehta satuolento... tai Sadun olento ;-)

Vain varsa voi näyttää tuolta.
Vain varsa voi olla samalla voimaa puhkuva pikkuinen Hevosvoima ja kompastua seuraavalla askeleella omaan näppäryyteensä -tai ylipitkiin koipiinsa.

Ja tällä kaverilla kuulkaa oli koipia! Minä luulen kaikenlaiset hirviristeytymät jo nähneeni hevosaitauksien liepeillä norkoillessani mutta tämä oli kyllä aivan super! Vielä kerran suurensuuret, hevosenkokoiset onnittelut pollepojan onnekkaille omistajille! Jättebra!

Tähän on hyvä päättää tämän aurinkoisen päivän muistelut ;-)

Kiitos kiitos kiitos!!! Hymy oli leveä kun peltoreittien kautta käskytin monzikan kohti Espoon valoja.
Elämä kuljettaa meitä joskus uusiin maisemiin, mutta luojan kiitos hyvät ystävät löytyvät matkojenkin takaa.


Huomenna on luvassa kesän helteisin päivä -ja meillä kotimatka hyvin ilmastoidussa autossa. Nyt  vielä yksi kuva, huomatkaa nuo lentävät nakinpalat, überisoja paarmapaholaisia.

Hevosentuoksuiset terveiset helteisestä kesäyöstä, moikka!

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Lotushetki = so last season, pitää olla Lambi-hetki!

Tässäpä Titalle vaihtariksi kissanpennun kuvista:

Tuhnu-lambi kuikisteli näin vinkeänä taannoisessa kuvaustuokiossa.

Nyt ei maisemaan mahdu muuta kuin naapurin eläkkeellä olevan asianajajan kalsaripyykki ja rouvan yöpaitulit. Espoossa siis olemme edelleen.

Ja on kieltämättä hieman kurjaa kun hyvät suunnitelmat "oman ajan maksimaalisesta hyödyntämisestä" valuvat yksi kerrallaan ns. viemäriin. Perilliset iloittelevat parasta aikaa Heurekassa vaarin kanssa mutta minä en nyt pääse mihinkään. Mutta kunhan ratkaisen pari pientä logistista ongelmaa, saan alleni uunituoreen montsikan ja sillähän pyyhältää äkkiä vaikka Inkooseen... katsotaan katsotaan.

Mutta tässä siis tämä vaihterilammas, kiitos Titalle vielä kerran. Taas kerran :-)

maanantai 26. heinäkuuta 2010

On the Road, tuassiinsa

Terkut Vanhan Mankkaan maisemista.
Torpalle jäi hautova helle ja uusi lammasaitaus. Keskiyöllä oltiin perillä ja varsin hikisissä tunnelmissa varsin tiiviisti pakkautuneina yö vietettiin. Aamulla heräsin ukkosen jyminään, nyt näyttää ihan kelvolliselta kesäpäivältä.

Nassekin lähti reissuun! Hyvin määrätietoisen näköisenä istui auton viereen ja helppohan se on tuommoinen pikkuinen pätkä autoon ottaa. Häkki ei mahtunut kyytiin tällä kertaa.

Mikäli suinkin saan alleni Suomen kilvissä olevan kuljetusvälineen tämän reissun ajaksi, pyyhällän ehdottomasti Inkooseen. Monta muutakin visiittipaikkaa olisi, mutta pakko tinkiä, aikaa on rajallisesti.

Soittelen Nitalle ja koetetaan sopia jotain tapaamisen tynkää jonnekin.
Loviisa jää tällä keikalla väliin, tulen sitten ilman narisevaa perhettä.

Paplulla on kyllä vallan mainiot suunnitelmat, niin sitä pitää. Sitten niitä itkupotkuraivareita jaksaa taas vähän aikaa. Seuraavaan reissuun saakka ;-)

Titan kissauutiset otetaan ilolla vastaan, eiköhän se miukulainen ole ns. ilmoitusluontoinen asia. Yllättävän pitkäksi on Iso-J:n pinnakin venynyt kuluneen vuoden aikana. Kanapoweria ja lammasvoimaa? Stressittömämpää maalaiselämää?

Tässäpä nämä tämän päivän osalta taitavat ollakin. Paitsi vielä tärkein:

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ NEMPPA!!!













 

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Katso kuinka paluumuuttaja loikkaa...


Jepjep, lampaanpolskan tahdissa hyppyytettiin paluumuuttajia iltapuhteeksi.

Aattele nyt ite, omalle kohdalle. Saunan jälkeen zeniläisen tyynesti hoivaat, palvot, rasvaat ja vatkaat kylkeä, potkaa, selluliittia (you´ll name it) ja sitten SE tulee kuin ilmahälyytys. Lampaat irti!
Eihän siinä voi muuta kuin vetäistä jotain säädylllistä verhokseen ja kirmata kartanolle. Jos oltais ihan omalla porukalla, ei se asukaan olisi niin justiinsa. Vaan kun sattui Iso-J:n sinänsä viaton serkkupoika asemiin.


Eipä siinä mitään, siinä missä lambit ryysäsivät joukkovoimalla aidan ALI horsmien kimppuun, me hätistimme ne kaupunkilaisen kiukulla takaisin. En ole suotta ansainnut Alennusmyyntien Mustaa Vyötä marketin riehapäivillä painiessani. Niskapersusotteella lensi bäbättimet takaisin aidan lailliselle puolelle. Sitten hirveällä höngällä toiselle puolen aitausta tukkimaan portti. Ihan kuin Isossa Omenassa "Kaasugrillit -50 %" -tarjouspäivänä ;-)

Sitten vielä muutama tovi rivakkaa niittämistä -ja saunan jälkihiki olikin palautunut kivasti. Just.

Seuraavaksi koetan saada puuskutukseni tyyntymään, mieleni rauhoittumaan ja ottamaan tästä episodista opikseni. Tarinan opetus on ilmiselvästi: Älä pidä lampaitasi vähässä laitumessa. Älä pidä horsmaa lampaidesi ulottumattomissa. Ne ottavat sen. Aitaa uusi laidun ajoissa.

Joo joo, ei tarvi mäkättää... ainakaan sillä puolen aitaa jossa nyt kahlataan horsmassa *sensuroitu*

Eipä sitten tälle päivälle enää muuta tarvitsekaan. Äitikullalla on viimeiset listoitukset tehty, myös ne Ikuisuuslistat joita kaikilla remppaajilla jää aina tekemättä. Yleensä. Mutta meillä nekin on nyt tehty.

Tämä kuva on sitten Specially for Tita, Äitikullan silmäterä, The Ryytimaa. Ei siellä montaa rikkaa rehota kun seniorikansalainen ja hara pääsevät ohdakkeen herroiksi. Ajatella että tuokin pläntti kasvoi metristä ohdake/nokkos/horsma/hukkakaura/räksänpesä/rytömaana vielä vuosi sitten. Kaiken keskellä sinnitteli elämänlangan murjomana umpeen kasvanut hernepenkki.

Sitten sinne päästettiin irti sinnikäs mummeli ja katso, IHME!

Tämän päivän tilanne ryytimaan suhteen on se, että kehäkukat, ruiskaunokit, unikot, salvia, iisoppi ja moni muu kukkivat täysillä. On muuten upea. Ja kasvipenkkien reunat ovat pääsääntöisesti pikkukivillä nätisti "muuratut". Ei vain kaikki upeat nyanssit näy tässä kuvakulmassa.

Oma kuvakulma alkaa olla tässä illan vaiheessa siinä jamassa, että unta huutaa rääkätty kroppa ja vähitellen tyyntyvä mieli.

Tämä rukousteltta ei ole kuitenkaan suviseurojen jämäriepu vaan Saskatoonien kesärotsi. Räksät yrittävät imuttaa sadon tänäkin vuonna mutta kampoihin pistetään mikä lammasjahdilta ehditään.

Melko vaikuttavan näköinen rakennelma, ihan kuin Valkoinen Valas :-D


Tuli tuosta lammasaidasta vielä mieleen... se, että meille joskus tulee uljaita ratsuhevosia pihaan, edellyttää kyllä sen, että on villihevosia pitävät aidat. Noiden lampaiden kanssa on kätsä treenata. Ne ei arvosta sähkölankaa karvan vertaa joten oppiipa lankkuaitaa tekemään riittävän tiuhalla juoksuvälillä :-) Eikä hevosille taas voi laittaa verkkoa. Joten laitamme sähköistetyn lankun ja hirsitolpat, metrin välein.


Huomisen päiväkirjamerkintää en uskalla luvata, on periaatteessa reissupäivä Espoon raukoille rannoille. Mutta tehdään nyt se kakkosaitaus ensin ja matkataan sitten.

Vadelmasato on tänä vuonna vähäinen, suut makiaks saadaan kyllä. Ja ihan ite pakastin tänään 8 litraa mansikoita *aaltoja itselle*

Nyt moi... eiku MÄÄÄÄÄ meen nyt :-)

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Labalaba


Kuka on söpöin? Heli on söpöin!! Tänään vihdoin osuin lammasaidalle kameran kanssa ja muutaman söpöilykuvankin taisin saada.

Kiireinen päivä mutta ylen tuottelias. Nyt on vierasvaraa pakkasessa, ei tarttee pelkkiä hapankorppuja kattaa pöytään. Ihan vaan vinkvink, ei ne kauaa säily ;-)


Kiva huomata, että Paplukin kuittasi itsensä tämän arveluttavan lukemiston kestotilaajiin, JEE!! Mitään en anna takeita ilmestymisen säännöllisyydestä saatika laadullisesta sisällöstä. Ihan tätä jokainen oman sietokykynsä rajoissa saa klikkailla auki. Joskus tulee osumaa joskus huti. Sellaista elämä on.

Tapasin tänään ns. toisenlaisen osuman saaneen tammamamman. Yhtään ei mokoma hörselö vaikuta äidilliseltä, hirveätä, kerrassaan sopimattoman uskaliasta pukkilaukkaa tuleva äiti laiduntarhassa veteli. Pöyristyttävää *vitsivitsi*

Tänäänkin oli ensin rehkinyt oppitunnilla ekakertaa kankisuitsituksella, oikein rauhallisesti ja kauniisti oli asian ottanut. Joten kyllä sen kunniaksi sopii vähän revitelläkin kun laitumelle pääsi.

Tallilla osumaa saivat myös Winston ja Milton. Pyysin jarrupiikkiä mutta ihan tylsä kolmoisrokote taisi ruiskusta niskaan tirahtaa. Nassekin sai osuman ellän tikkatauluksi joutuessaan, kaksi napakymppiä. Better safe than sorry, rokotussuoja on tuikitärkeä juttu isoille ja pienille.

Iso-J:n velikin osui portista pihaan, kivaa! Viipyy ihan pitemmän kaavan mukaan, ainakin huomiseen. Anoppi ei tällä kertaa osunut kyytiin, ehkä joku toinen kerta sitten ;-)

Huomenissa jatkuu bäbättimien kakkoslaitsan aitaus, alkaakin eka ala olla autio ja tyhjä. Muutama nokkonen vielä törröttää pystyssä. Ovat nuo lambit kyllä tosi tehokkaita ekoleikkureita. Mukavampi äänikin niistä lähtee kuin Partnerista.

Jokaisella lambilla on oma nuottinsa määkimisessään. Yksi kajauttaa lyhyesti ja ytimekkäästi MÄ! Ja toinen visertelee Määä-äää-äääh. Kyllikillä on viskibasso ÄMBÄÄH ja Paavopässi möräyttää oman versionsa. Tuhnulla on hauskin, kovaa ja korkealta.

Nasse on kuin yksi lampaista. Hengaa lauman liepeillä ja putsaa pienimmiltä korvat! Oikeasti! Kiitos Nassen alkukotiin, aivan loistavan kaverin meille valikoit. Jos joku tahtoo nähdä borderin jolla on hermot ja sydän kohdallaan, tulkoon katsomaan Nassea. Ei voi olla piskiä parempaa.

Nyt jos olen oikein viisas ja ajattelisin huomisen hommia, menisin aivan kiltisti lehtipinkkani kanssa sänkyyn. Vaan koskapa ihminen ei opi, ainakaan kesäisenä lomaperjantaina, aion nyt passittaa perillisen petiin ja kaataa lasillisen punaviiniä iltaani sulostuttamaan.


En kuitenkaan jää Miltonin tavoin kippoon majailemaan. Lasillinen vain tämän hienon viikon kunniaksi!
Hellumarei, torpan kanava hiljenee hetkeksi.

LAUANTAIN TOIVOTTU:


Milton hurisi tyytyväisenä saadessaan armon nojata Maailman Ykkösparhaaseen Nasse-Setäänsä ;-)
Tarina ei osaa kertoa kuinka monta koiranpierua tarvittiin kissankarkoittimeksi. Ällistyttävän pitkään kaikilla riitti kärsivällisyys toistensa läheisyydelle. Winston purritti koiran partasuun siimeksessä.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Mummolatunnelmaa


Tänään oli Torpan väki On the road. Ensin vietiin veljentytär pohjoiseen kaupunginosaan (55 km päähän), kunnostettiin Joutenvaaran mummolan väen hauta ja karautettiin toiselle hautausmaalle, toiseen päähän Pohjois-Karjalaa. Jotkut ehkä kirkon tunnistavat? Voittajalle pullo vuosikertaskumppaa torpan tavernassa ;-) Oma pullo mukaan *hähhhäähhää*

Valitettavasti kaikkia isovanhempiamme tervehditään nykyisin kirkkomaalla :-( Tallessa olivat.


Sitten ajettiinkin korpitaipaleen kautta wanhaan mummolaan. Tuossa ylhäällä on kuva Issaanvaaran mäestä, paikasta johon Pepekiesi hyytyi. Mutta josta se vielä El Toron raivolla singahti viimeisen nousun mummolan mäelle. Ja sen mie vaan sanon jotta korkealla oltiin!

Mummolan entinen loisto on toki harmaantunut ja ravistunut mutta henki on tallella. Talosta on purettu luokkahuoneet (entinen koulu) mutta aikanaan rakennuspuuksi on valittu niin hyvää hirttä, että kestää seuraavatkin sata vuotta. Ja onneksi suvussa on miehiä, jotka ymmärtävät puun sielun päälle enemmän kuin tarpeeksi.

Äärimmäisen ihanaa oli löytää ne pihakivet joita pitkin itse kersana loikin, maahan ei saanut jalka osua tai se tiesi Pahaa Hommaa ;-)
En tosin enää muista mikä se Paha Homma olisi ollut, kenties maa-ampiaisen pesä?

Tallikin oli tallella, navetta oli purettu. Ja tallista löytyi ruosteisia kenkiä mallia Suomenhevonen, längenpehmusteet ja nippu remeleitä.

Hieno homma on se, että vanha mummola on yhä suvun hallussa ja aktiivihoidossa. Serkkuni siellä nykyisin aikaansa viettää, onhan tiluksissa mahtavat riistametsät ja kalavedet.

Tuliaisiksi kerättiin luvan kanssa kasveja, ihan oikeita perinnekasveja omasta kulttuuriperimästämme. Ja kyllä melkoisia harvinaisuuksia saatiinkin. Ehtaa käpyä tekevää humalaa, ikiaikaista ukonhattua, wanhaa walkeaa Valtimolaista syreeniä, liljoja ja tuota ihanaa nappikukkaa, morsiusleinikki lienee nykyinen kauppanimi.

Tämä alakuva on niin ihana, kaikki suvun piirteet jatkuvat jälkipolvien kasvoilla, myös luonteenpiirteet jatkavat meissä myöhemmissä polvissa elämäänsä :-) Ja mikä parasta, tietyt kiinnostuksen kohteet, lahjat ja taidot jatkavat elämäänsä suvunkin perintönä.


Äitikulta toimi oppaana ja kertoi omia muistojaan korkean vaaran laelta. Ihanaa oli löytää oman perheemme kierrättämiä leluja ja sekalaista kamaa, hyvässä tallessa. Pari jymy-ylläriäkin oli, niistä viestin asianosaisille lähemmin.

Nämä ovat sitten mistälie sotavuosilta, mummon ajolasit!! Mummo hoiteli kauppareissut prätkällä ;-)

Jännää oli seurata omia perillisiä miten tohkeissaan tutkivat oman mummonsa lapsuuden maisemia -ja eivät oikeasti tajunneet kunnolla, että minäkin olen tuolla pikkutenavana kirmaillut. Ne olivat niitä aurinkoisia mummolakesiä.

Kotona torpalla odotti Äärimmäisen Loukkaantunut ja Nälkäinen koira, kaksi ylipirteää kissaa ja edellämainittujen yliväsyttämä kissamummo Justiina.

Yritän nyt lepytellä koiraa ja keskittyä olennaiseen. Huomenna lisää. Moido.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Seuraelämää ja Ameriikan herkkuja

Vaikka nyt en niin isosti keltaisista kukista innostukaan, on pakko myöntää, että tuo unikkopenkin pätkä on aika energinen.  Varsinaista väriterapiaa.

Pienimuotoinen kansainvaellus torpalla jatkuu. Tänään aamutouhut keskeytyivät julmettuun pörinään. Kyllähän minä HD:n plörinän tunnistan mutta Äitikulta luuli oikeasti, että nyt mäjähti helikopteri vähintään pihaan.

Ei ollut Pasi Panssarivaunu eikä Elicottero vaan  Matti-serkkuhan se tuli serkkulikkaa ja tätiään tervehtimään. Aivan älyttömän kiva juttu!
Meidän suvussa ollaan tunnetusti äärimmäisen laiskoja pitämään yhteyttä sukuun, hyvä kun perhepiiriä jaksetaan isommissa käänteissä informoida.


Suoraan sanoen, välillä hävettää omakin laiskuus. Pitäisi kai olla piirun verran aktiivisempi, suku on oikeasti tärkeä. Etenkin kun se on melko pieni ja maailmalla hajallaan.

Hauskoja ovat nuo Ameriikan herkut. Ja kivoja ovat myös serkut. Entisessä elämässä asuttiin likipitäin naapureina serkkupoikien kanssa eikä juurikaan tavattu. Paitsi mummon hautajaisissa 500 km:n päässä kotoa.

Iltapäivällä piti piipahtaa kaupungin loisteessa ja mietin siinä ajellessani kuinka seuraelämämme on vilkastunut maallemuuton jälkeen potenssiin kymmenen.

Torpan vieraskirja (jos sellainen olisi) täyttyy loppuviikosta lisää ja ensi viikollakin nimiä tulee taas monta lisää. Minä niin tykkään. Oikeasti.
Tässäpä muuten omalla tavallaan harvinainen kuva... kuvassa bloggaaja itsekin ;-) Ihan turha yrittää zuumailla, siinä on kuitenkin varuilta canoni kärsän edessä. Ei ole kuulkaa torpanrouvan feissi lasten ja viattominen katsottavaa aamupäivällä(kään).


Nyt sitten ihan muihin hommiin, Nasseboyn karvakuosi kaipaa trimmiveitsellä veistelyä ja Pupunaamojen kynnet ovat kuin sirpit. Jotain tarttis tehrä. Jotain... *tää poistuis nyt täältä lorvimasta*

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Runsaudenpula


No huhhuh, vanhaa huimaa, vanhaa väsyttää. Eikä vanha enää pysy käänteissä ketteränä.
En minä kyllä oikeasti tiedä mihinkä nämä päivät oikeasti katoavat, joku musta holetsekki tuolla aika-avaruudessa imuttaa päivät kalenterista nopeammin kuin ehdin tajuamaan.

Pitää oikeasti kohta investoida siihen sanelukoneeseen. Jos höpisen päivieni käänteet sinne, voin aina iltaisin piikkimatolla unta odotellessa palata ns. asiaan? Eller hur? Nojuuei, menköön näin. Ei kaikkea edes tarvitsekaan muistaa. Ne on sitten niitä flashbackeja kun joku asia muistuu mieleen ;-)

Se pleasureprätkä ilmestyi pihaan puoli kolmen pintaan. Kyytiläiset tapasin lauantaiaamuna tuvan pöydän äärestä kahvilta. Kuittasin vain kiireesti panacodit ääntä päin ja hiippailin takaisin hämärään makkariin. Julmetun häijysti jäytävä migreeni yritti nakertaa itseään estradeille. Onneksi se kuitenkin typistyi vain kuuden tunnin päänsäryksi -ja illalla olin välillä jopa ihan toimivanakin.

Yhtään kuvaa en sitten ehtinyt ottamaan.
Kaikki nämä kukkaset kukoistavat Majakarilla, Titamiinin pihalla.


Lauantain toimintakykyiset hetket osuivat onneksi siihen aikaan kun nuoremman perillisen kummit Rovaniemeltä ajoivat torpan pihaan. Ihana nähdä, pitkästä aikaa! Ensi kerralla sitten pidemmän kaavan kautta. Pleasureprätkäilijät oli siinä välissä kyyditty Joensuuhun Ilosaarirockin fiiliksiin -ja haettiin toki iltayöstä takaisinkin. Hyvin näytti kelpaavan Hampargan Tavernan antimet, aamulla keräilin tyhjiä tölkkihylsyjä, useampiakin *hmph*


Tänään, kesken pihapuuhien/grillauksen/ruohonleikkuun/ruokailun tuli soitto, tamma ultrataan tunnin päästä... Ei kuulkaa vanhan pumppu enää moista kestä. Samalla reissulla oli suunnitelmana tuikata rokotepiikit Pupunaamojen ja Nassikan nahkaan. Joten eipä muuta kuin eläinkuljetus liikkeelle. Ja niinhän se eläinlääkäri oli jotenkin unohtanut ne pieneläinrokotteet jonnekin Kiteelle.


Istutuspuuhiin pääsin vasta iltaysin pintaan. Istutettavia kasveja oli kertynyt jotenkin epähuomiossa ruokottomaksi luonnehdittava määrä. Mutta tiedätkö mitä? Ne istuu nyt jokaikinen ilman muovikuorta torpan muhevassa mullassa. Myös ne tämänpäiväiset heräteostokset jotka multakuorman mukana ajautuivat Pepepakun konttiin.


Jossain vaiheessa tätä päivää ehdin kuitenkin jopa ruokapöytään ja maistoin ekat uudet perunat omasta maasta. Makoisampaa Siikliä saa hakea! Voin kertoa, vähät ovat vanhan ilot mutta oman maan uusi pottu on Iso Ilo! Nyt pitäisi vissiin ottaa pihakierros ja sen jälkeen perehtyä Nukku-Matin antimiin. Huomenna saadaan lisää mieluisia vieraita. Veljentytär tulee pariksi päiväksi tutustumaan maalaiselämään.


Tässäpä onkin oikeastaan aika hyvä hetki päättää tämän hektisen viikonlopun päiväkirjamerkintä. Lisään nyt vielä muutaman kuvan aiempiin merkintöihin ja kuittaan itseni unille. Nempan ja Sarkan puhelut unohtuivat tänään(kin). Anteeksi ystävät, olkaa kärsivällisiä. Minä olen niiiin toivoton tuon puhelinliikenteen kanssa. Eikä se luuri ole ikinä edes mukana :-/


Ai niin, se tamma... :-) Ultrassa näkyi oikein hyvänkokoinen reipas alkio!! Siitä tulee HEVONEN!! Peukut pydeen ja tapit tanaan. Heipatmoikathalit!

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Iltahuuto


Juuu, oltiin me kotona ihan ajoissa mutta vähän venähti tämä statuksen updeittaus...
Tällään huomenna kuvia lisää blogiin, siinä onkin pienen skaban paikka... etsi blogista uudet kuvat, kerro ne ylläpitoon ja voita viikonloppu täysylläpidolla täällä torpalla ;-)


Oli mukava olla reissussa -ihan huippua vierailla Majakarilla ja Särkällä -mutta on se vaan niin huippua ajaa omaa pihatietä pitkin omille maille! Viikonloppu meneekin sitten pistolapion varteen nojatessa, istutettavia kasveja on tsiljardi. Onneksi Tita lupasi tulla korjaamaan istutusmokkelot ja Maestro opettaa Iso-J:n kivimiehen hommiin. Minä sitten vuokraan Iso-J:n loma-ajoiksi steissin kellotapuliin jöpöttämään valokuula sylissä ;-) Valaistunut Kivimies kun kohta on...

Täällä on tuttavan subtrooppinen ilmasto, vieläkin +20 ja kello on kohta puoli 2, aamuyöllä.
Enhän minä muuten valvoisi tähän aikaan mutta Iso-J:n eka perillinen kaartaa lähiaikoina pärrällä pihaan... Ällistyttävän pitkään nykysin sataa kilometriä ajetaan, neljättä tuntia!! Ettei vaan olisi jotain aktiviteettia matkalla?

Noh, ainahan sitä voi spekuloida... mutta minäpä lähden nyt tuikitarpeellisille kauneusunosille vaalimaan väistämättä kuihtuvaa kauneuttani. Titaparka sen sijaan kärvistelee jossain Helsinki-Tampere -motarilla ehkä vieläkin. Siinä on oikeasti ihminen joka ansaitsee Vihreimmät Laakerinlehväkäädyt Urotöistään Suomen Pihojen Puolesta.

Ja nyt muuten minä hiljennyn, olen tänään kohdannun Puutarhagurujen Gurun, P. Alangon!!! Särkällä kaikki on mahdollista!
Moro, seuraavaan kertaan...