Katso kuinka paluumuuttaja loikkaa...

Jepjep, lampaanpolskan tahdissa hyppyytettiin paluumuuttajia iltapuhteeksi.

Aattele nyt ite, omalle kohdalle. Saunan jälkeen zeniläisen tyynesti hoivaat, palvot, rasvaat ja vatkaat kylkeä, potkaa, selluliittia (you´ll name it) ja sitten SE tulee kuin ilmahälyytys. Lampaat irti!
Eihän siinä voi muuta kuin vetäistä jotain säädylllistä verhokseen ja kirmata kartanolle. Jos oltais ihan omalla porukalla, ei se asukaan olisi niin justiinsa. Vaan kun sattui Iso-J:n sinänsä viaton serkkupoika asemiin.

Eipä siinä mitään, siinä missä lambit ryysäsivät joukkovoimalla aidan ALI horsmien kimppuun, me hätistimme ne kaupunkilaisen kiukulla takaisin. En ole suotta ansainnut Alennusmyyntien Mustaa Vyötä marketin riehapäivillä painiessani. Niskapersusotteella lensi bäbättimet takaisin aidan lailliselle puolelle. Sitten hirveällä höngällä toiselle puolen aitausta tukkimaan portti. Ihan kuin Isossa Omenassa "Kaasugrillit -50 %" -tarjouspäivänä ;-)

Sitten vielä muutama tovi rivakkaa niittämistä -ja saunan jälkihiki olikin palautunut kivasti. Just.

Seuraavaksi koetan saada puuskutukseni tyyntymään, mieleni rauhoittumaan ja ottamaan tästä episodista opikseni. Tarinan opetus on ilmiselvästi: Älä pidä lampaitasi vähässä laitumessa. Älä pidä horsmaa lampaidesi ulottumattomissa. Ne ottavat sen. Aitaa uusi laidun ajoissa.

Joo joo, ei tarvi mäkättää... ainakaan sillä puolen aitaa jossa nyt kahlataan horsmassa *sensuroitu*

Eipä sitten tälle päivälle enää muuta tarvitsekaan. Äitikullalla on viimeiset listoitukset tehty, myös ne Ikuisuuslistat joita kaikilla remppaajilla jää aina tekemättä. Yleensä. Mutta meillä nekin on nyt tehty.

Tämä kuva on sitten Specially for Tita, Äitikullan silmäterä, The Ryytimaa. Ei siellä montaa rikkaa rehota kun seniorikansalainen ja hara pääsevät ohdakkeen herroiksi. Ajatella että tuokin pläntti kasvoi metristä ohdake/nokkos/horsma/hukkakaura/räksänpesä/rytömaana vielä vuosi sitten. Kaiken keskellä sinnitteli elämänlangan murjomana umpeen kasvanut hernepenkki.

Sitten sinne päästettiin irti sinnikäs mummeli ja katso, IHME!

Tämän päivän tilanne ryytimaan suhteen on se, että kehäkukat, ruiskaunokit, unikot, salvia, iisoppi ja moni muu kukkivat täysillä. On muuten upea. Ja kasvipenkkien reunat ovat pääsääntöisesti pikkukivillä nätisti "muuratut". Ei vain kaikki upeat nyanssit näy tässä kuvakulmassa.

Oma kuvakulma alkaa olla tässä illan vaiheessa siinä jamassa, että unta huutaa rääkätty kroppa ja vähitellen tyyntyvä mieli.

Tämä rukousteltta ei ole kuitenkaan suviseurojen jämäriepu vaan Saskatoonien kesärotsi. Räksät yrittävät imuttaa sadon tänäkin vuonna mutta kampoihin pistetään mikä lammasjahdilta ehditään.

Melko vaikuttavan näköinen rakennelma, ihan kuin Valkoinen Valas :-D

Tuli tuosta lammasaidasta vielä mieleen... se, että meille joskus tulee uljaita ratsuhevosia pihaan, edellyttää kyllä sen, että on villihevosia pitävät aidat. Noiden lampaiden kanssa on kätsä treenata. Ne ei arvosta sähkölankaa karvan vertaa joten oppiipa lankkuaitaa tekemään riittävän tiuhalla juoksuvälillä :-) Eikä hevosille taas voi laittaa verkkoa. Joten laitamme sähköistetyn lankun ja hirsitolpat, metrin välein.

Huomisen päiväkirjamerkintää en uskalla luvata, on periaatteessa reissupäivä Espoon raukoille rannoille. Mutta tehdään nyt se kakkosaitaus ensin ja matkataan sitten.

Vadelmasato on tänä vuonna vähäinen, suut makiaks saadaan kyllä. Ja ihan ite pakastin tänään 8 litraa mansikoita *aaltoja itselle*

Nyt moi... eiku MÄÄÄÄÄ meen nyt :-)