Mummolatunnelmaa

Tänään oli Torpan väki On the road. Ensin vietiin veljentytär pohjoiseen kaupunginosaan (55 km päähän), kunnostettiin Joutenvaaran mummolan väen hauta ja karautettiin toiselle hautausmaalle, toiseen päähän Pohjois-Karjalaa. Jotkut ehkä kirkon tunnistavat? Voittajalle pullo vuosikertaskumppaa torpan tavernassa ;-) Oma pullo mukaan *hähhhäähhää*

Valitettavasti kaikkia isovanhempiamme tervehditään nykyisin kirkkomaalla :-( Tallessa olivat.

Sitten ajettiinkin korpitaipaleen kautta wanhaan mummolaan. Tuossa ylhäällä on kuva Issaanvaaran mäestä, paikasta johon Pepekiesi hyytyi. Mutta josta se vielä El Toron raivolla singahti viimeisen nousun mummolan mäelle. Ja sen mie vaan sanon jotta korkealla oltiin!

Mummolan entinen loisto on toki harmaantunut ja ravistunut mutta henki on tallella. Talosta on purettu luokkahuoneet (entinen koulu) mutta aikanaan rakennuspuuksi on valittu niin hyvää hirttä, että kestää seuraavatkin sata vuotta. Ja onneksi suvussa on miehiä, jotka ymmärtävät puun sielun päälle enemmän kuin tarpeeksi.

Äärimmäisen ihanaa oli löytää ne pihakivet joita pitkin itse kersana loikin, maahan ei saanut jalka osua tai se tiesi Pahaa Hommaa ;-)
En tosin enää muista mikä se Paha Homma olisi ollut, kenties maa-ampiaisen pesä?

Tallikin oli tallella, navetta oli purettu. Ja tallista löytyi ruosteisia kenkiä mallia Suomenhevonen, längenpehmusteet ja nippu remeleitä.

Hieno homma on se, että vanha mummola on yhä suvun hallussa ja aktiivihoidossa. Serkkuni siellä nykyisin aikaansa viettää, onhan tiluksissa mahtavat riistametsät ja kalavedet.

Tuliaisiksi kerättiin luvan kanssa kasveja, ihan oikeita perinnekasveja omasta kulttuuriperimästämme. Ja kyllä melkoisia harvinaisuuksia saatiinkin. Ehtaa käpyä tekevää humalaa, ikiaikaista ukonhattua, wanhaa walkeaa Valtimolaista syreeniä, liljoja ja tuota ihanaa nappikukkaa, morsiusleinikki lienee nykyinen kauppanimi.

Tämä alakuva on niin ihana, kaikki suvun piirteet jatkuvat jälkipolvien kasvoilla, myös luonteenpiirteet jatkavat meissä myöhemmissä polvissa elämäänsä :-) Ja mikä parasta, tietyt kiinnostuksen kohteet, lahjat ja taidot jatkavat elämäänsä suvunkin perintönä.

Äitikulta toimi oppaana ja kertoi omia muistojaan korkean vaaran laelta. Ihanaa oli löytää oman perheemme kierrättämiä leluja ja sekalaista kamaa, hyvässä tallessa. Pari jymy-ylläriäkin oli, niistä viestin asianosaisille lähemmin.

Nämä ovat sitten mistälie sotavuosilta, mummon ajolasit!! Mummo hoiteli kauppareissut prätkällä ;-)

Jännää oli seurata omia perillisiä miten tohkeissaan tutkivat oman mummonsa lapsuuden maisemia -ja eivät oikeasti tajunneet kunnolla, että minäkin olen tuolla pikkutenavana kirmaillut. Ne olivat niitä aurinkoisia mummolakesiä.

Kotona torpalla odotti Äärimmäisen Loukkaantunut ja Nälkäinen koira, kaksi ylipirteää kissaa ja edellämainittujen yliväsyttämä kissamummo Justiina.

Yritän nyt lepytellä koiraa ja keskittyä olennaiseen. Huomenna lisää. Moido.