Aina sattuu kun tapahtuu

 

Muutamaan otteeseen kesän tiimellyksessä olen pohtinut miten purkaisin tämän kesän tänne blogiin, enkä ole vieläkään sitä keksinyt.

Listaus olisi helpoin -ja tylsin tapa. Kesä on ollut tähän saakka vähintään vaiherikas eikä kaikkia käänteitä saa millään tikistettyä luettavaan mittaan. Uskon, että syntyisi uusi Sinuhe egyptiläinen vähintään neliosaisena. Eikä se sitäpaitsi kiinnostaisi ketään. 

Teen varmaankin Kreikan reissusta oman postauksensa, sillä niitä kuvia haluan jakaa kanssanne. Ehkä saan vielä tunnelmastakin kiinni.

Nyt heittelen tänne randomilla kuvia ja koetan vähän muistella.

Säätilasta on oikeastaan turha todeta mitään muuta kuin että parasta oli lämpö ja valo, sitä riitti. Kääntöpuolena toki se, että kasvihuoneessa kuului vain sihinä kun kurkut nääntyivät yli 40 asteen lämmöissä ja tomaatin kukat kuivettuivat nuppuihinsa. Piha kyllä kukoisti, joskin hoidettu nurmialue alkoi ruskettua Elokuun alkupäivinä. 

Edellisestä kesästä viisastuneina nurmikkoa ei kasteltu ja kas, näin kaivossa riitti vesi kaikkeen muuhun kasteluun.

Golden hour Joonianmerellä

Viikko Kreikassa oli ihana, siihen palaan myöhemmin jonkinlaisen kuvapläjäyksen muodossa. Mikäpä virkistäisi ihmisriepua kaamoksen keskellä paremmin kuin kuvat kesäisestä viikosta Kreikassa? Minua se inspiroi suunnittelemaan ensi kesän reissuja. Eletään nyt kuitenkin tämä syksy loppuun ennen uusia varauksia.

Reissulta oli tuliaisena murtunut kantaluu ja sitähän tässä onkin nyt 8 viikkoa paranneltu. 

Veneestä uimarantaan laskeutuessa olin kyllä varovainen, mutta ohi ajaneen veneen yllättävän voimakas peräaalto keikautti meidän paattia ja putosin uimaportaalta kananmunakivikkoon vasen jalka edellä. 

Onneksi kyseessä oli loman viimeinen retki ja viimeiset lomapäivät joten mitään ei mennyt ns. pilalle.

Matkavakuutus korvasi ensimmäiset lääkärikäynnit ja MRI-kuvauksen, työterveydenhoito kuittasi loput.

Keskimäärin nämä paranevat 8-12 viikossa, kipsiä ei siis laitettu. 

Rehellisyyden nimissä, eipä hirveästi harmittanut lekottelu terassilla hyvän kirjan ja kylmän juoman kanssa, helleputki näes seurasi meitä kotimaahan saakka. Ja jatkui ja jatkui...

Kaksi viikkoa olen notkunut kustannuspaikallani, arkisin kahdeksasta kahteen. Sitä sanotaan SISU-työksi ja meillä se tarkoittaa, että olen ollut pois suorasta potilastyöstä. Olen hoitanut lääkkeenjaon niinä päivinä kun osaston farmaseutti on poissa ja autellut kollegoita toimistohommissa. Eli ollut just se omaisten moittima hoitaja joka istuu persus homeessa kansliassa, näpyttää konetta ja puhuu puhelimessa. 

Runonlaulajan pirtti Parppeinvaarassa, Ilomantsissa

Koipitoipilaana on aikaa istua autossakin ja tehdä pieniä päiväretkiä oman maakunnan kohteissa. Ilomantsissa pyörähdettiin useamman kerran.

Hirnakan isänäidin puoleisesta sukupuun haarasta löytyy mm. Mateli Kuivalatar joka oli jonniin sortin parantaja silloin kun runonlaulannaltaan ja muulta raadannalta jouti. Kuvassa taitaa puhallella savua toisen vaivaisen korvaan.

Matelin aitta löytyy Parppeinvaaralta. Jos minulla olisi aikaa ja innostusta, tutkisin tarkemmin isänäidin eli maamon sukuhaaraa, sillä sielläkin on ilmeisesti jos jonkinlaista virsunkuluttajaa ollut.

Ainakin maamon jollotusta on nauhoitettuna Kansallisarkistoon, niitä runonlauluhommia siis. Minä en hänestä muista muuta kuin julmetun paksun mustiin pukeutuneen mummon joka aina lauloi ja jonka sylistä liukui ikävästi pois liukasta leninkiä pitkin. Siitä mihin tissit loppui alkoi maha ja polvet jäivät jonnekin alle, ei siinä pikkulikka pysynyt istumassa vaikka maamo mielellään minua hyppyyttikin sylissään.

Kepeät mullat maamolle ja muille suvun omintakeisille naisille.

Pakastamaankin ehdin, mansikat olivat vielä tänä kesänä ostotavaraa sillä oma maa antoi vasta maistiaisia. Laatu ostomarjoissa oli superpriimaa ja maku taivaallinen. Kyllä taas talvella kelpaa puuroa höystää.

Ostin myös mustikoita itselle ja siskolikalle. Sama tuttu luottopoimija toimitti huippulaadun marjat, minulle jäi pussittamisen vaiva eikä se ollut kummoinen.

Perikunnan Vanhin kävi poimimassa herukoita pakkaseen ja hetken jo pohdimme tarvitaanko meille neljäs pakastin. Tulevan talvikauden ajan etelä-Suomen reissuilla kulkee mukana kylmälaukkuja kun rahtaamme siskolikalle ja perillisille marjoja. 

Pieni kukkaniitty laajenee ensi kesänä

Torppa yläilmoista

Yksi kesän kivoista käänteistä oli se sunnuntai, jolloin Perikunnan tamperelaistunut napero tuli appivanhempineen sunnuntailounaalle ja katsasti tilukset ensin yläkautta. Tulivat pienkoneella Pirkkalasta Joensuuhun sillä vävypojan puolella on näitä ilmojen veijareita monessa sukupolvessa. 

Kesä-Brita

Eräällä heinäkuisella viikolla vietimme Kässäkerhoa Sotkamossa Nuasjärven rantamaisemissa. Skumppaa ja kässäbingoa, kiireettömiä neulomishetkiä terassilla ja paljon höpinää kaikesta ja sen vierestä.

Ystävät = parhautta. 

Uusia kässäkerhon treffejä on jo suunniteltu, Marraskuussa pyörähdämme Tampereen kädentaitomessuilla, hotelli varattu ja vapaat anottu.

Eikä nurin-oikein-kierrä-pura -Toscanassa ole millään tavalla mahdoton toteuttaa. 

Ostin cittarin kesäalesta tuplasetin Victorinoxin tomaattiveitsiä ja sitten pitikin lähteä päivystykseen. Veistelin etusormesta palasen pois ja verenvuoto oli aikamoista. Ei voinut tikata eikä liimata eikä laapistaminenkaan tyrehdyttänyt vuotoa. Niinpä siihen sitten puuhasteltiin kahden lääkärin ja yhden hoitajan voimin tuollainen tuppelo.

Pomon huokaus oli pitkä ja syvä.

Tänään olen ensimmäistä kertaa ilman minkäänlaista sidosta ja outoa on. Mutta hei, ehkä tästä kesästä selvitään sittenkin.

Kivaa on ollut ja ihanaa. Kahden viikon päästä on kesäloman toinen pätkä ja silloin sattuu ja tapahtuu Hipsaanian syysauringon alla. Tuskin maltan odottaa!

Niitä lapsenlapsia en tohdi odottaa saati kysellä, ei ole minun käsissäni ne hommat.

Mutta uusi jäsen sukuun on saatu, kuvassa Enzo Purrari. Tämä pussihousu temmeltää Hatanpäässä Bamsen kaverina ja on kuulema just niin ihana kuin pyhän Birhanan pennut osaavat olla.

Semmottis.

Pidä itsestäsi huolta, missä lienetkin!