maanantai 9. kesäkuuta 2025

Kevät karkasi kesäkuuksi

 


Kesäkuu on kanojen vapautuskuukausi ja se on aina ilon ja onnen päivä. Heti kuun alussa kannoin pölyiset ja talven nuhjaannuttamat kanat illan kähmyssä ulkotarhaan. Aikansa ne siristelivät silmiään ja pakkautuivat seinän viereen kunnes ensimmäinen heittäytyi kylpemään. Voi sitä kihnutusta ja hinkutusta kun iso kana löhnöttää hiekkakuopassa siivet levällään. Näyttää, ettei elikossa ole henkeä helmen vertaa, mutta sitten se laiskasti siipeään nytkäyttää ja kihnuttaa itsensä vielä mukavampaan asentoon. Kesä höllii!

Yksi kaunokainen villisielu lennähti aitojen yli ja hengasi pitkälle yöhön portailla tai välittömässä läheisyydessä. Muistikohan se, että ovelta tuodaan pullaa ja muuta evästä ja ottautui eturivin paikoille. Oli se yön aikana lentänyt takaisin kanatarhaan ja nykyään pysynytkin siellä.


Tuomi, kirsikka, luumu ja saskatoon kukkivat huikeana valkoisena ryöppynä ja tuimana tuivertanut tuuli puhalteli maan valkoiseksi kukkien terälehdistä. Ne kukinnat olivat nopeasti ohi. Nyt kukkii omena ja pihlaja, syreeni aloittelee.

Töissä on ollut aikamoinen loppurutistus ja vielä olisi kaksi iltaa ja kaksi yötä ennen ensi sunnuntaina alkavaa lomapätkää. Ensi töikseni karautan Helsingin reissulle, autoa pitää käydä siellä asti huollattamassa. Tai mitälie tekevätkään, täyssähköauto on minulle edelleen hieman mysteeri vaikka viime syksystä alkaen olen siihen totutellut. Kivahan sillä on huristella töihin, pidempiä reissuja pitää suunnitella paremmin. Enää ei taida onnistua yhden pikastopin taktiikka. Ainakin kerran pitää malttaa syödä istualteen ja latailla autoa. Olisipa mainiota jos reitillä olisi joku kiva puutarhamyymälä jonka pihassa latauspaikka...

Tulotiessä mulla pitäisi olla kyydissä sekä Perikunnan vanhin, että siskolikka. Juhannusta vietetään kerrankin ihan oman perheen kanssa. Mukava uutuus juhannukseen ovat kaksi vävyehdokasta ja toisen pikkupojat. Eipä täällä ole naperoita pyörinytkään sen koommin kun omat perilliset teineiksi muuttuivat.

Pörriäispelto

Pihahommissa on paljon valmista tullut -ja paljon on tekemättä. Pensasmustikoiden alue on taas siisti mutta kyllä sieltä katteen välistä pintaan ovat löytäneet vuohenputket ja se hiivatin peltokierto mikä hirttää kaiken.  Kasvihuoneessa enää kurkut odottavat istuttamistaan ja astioita pitää siellä myllätä hieman uuteen järjestykseen. Chilit eturiviin aurinkopaikalle ja kurkut taakse varjompaan, tomaatit entiseen tapaan keskelle.

Kesäkukista pitäisi vielä istuttaa auringonkukat ja tsinniat, jättiverbenaakin on vielä odottamassa.
Nyt on ollut niin koleaa ja tylsät säät, ettei niillä ole mielestäni mikään kiire ollutkaan. Ja saattaa olla, että unohdinkin muutaman taimilaatikon, ainakin yllätyin iloisesti kun ne huomasin.





Mansikkamaa 2.0 on nyt valmis. Tein kunnon kohopenkit. Niin paljon kuin muovista mansikkakangasta inhoankin, sitä oli vielä tähän versioon pakko laittaa. Seuraavaan versioon tulee jo kunnon kate, uskon nimittäin vakaasti, että vuohenputki nääntyy ällöttävän mansikkakankaan alle. 

Hankkijalla oli näppäriä kymmenen taimen kennoja eli ostin sitten Fridan, Maijun, Kaunottaren ja Koronan. Lisäksi kahta erilaista ahomansikkaa sekä keltaisen ja valkoisen mansikan taimet. Vielä yksi mahtuisi, pitää katsoa mitä puutarhalla olisi tarjolla. Eihän noista vielä pakkaseen asti marjoja tule, mutta ehkä maistiaisia sentään. Enemmän joka tapauksessa kuin parina viime vuotena yhteensä.

Ja Äitikullan istuttamista ensimmäisistä mansikoista pelastin muutaman taimen, nekin näyttävät viihtyvän.

Eilisen iltavuoron jälkeen oli taas pään nollaushetkelle tarvetta. Tein tulet ja istuin kauniissa kesäillassa. Äitinpoika änkesi tietysti ihan siihen makkaranpaistotikun välittömään läheisyyteen. Saivat osansa kumpikin koira.

Ihailin nättiä maisemaa, kukkivia tulppaaneja ja kuuntelin pihan linnuston metakointia. Kanat olivat jo kukon kyljessä unillaan. Tulen rätinä, lintujen laulu ja rauhallinen iltayö rauhoittivat ajatukset ja uni tuli pyytämättä. Työasiat pyyhkiytyivät pois mielestä ja heräsin tähän vapaapäivään levänneensä.

Aamulla alkoikin sitten vimmattu stigalla kurvailu sillä pihan nurmikko oli kipeästi leikkausta vailla. Neljän tunnin päristelyn jälkeen olin tyytyväinen.  Ihan kaikkiin paikkoihin ja jyrkempiin mäkiin en minä isolla koneella uskalla mennä. 

Huomenna apumies J tulee kuulema hoitamaan loput pienemmällä koneella. Meillä on täällä muutamana päivänä viikossa työkokeilussa muuan heppu, joka vointinsa mukaan tekee pieniä hommia pihalla ja tarvittaessa Iso-J:n varastolla.

Itse aion huomisen vapaapäivän viettää ihan kotosalla. Ystävä tulee lounaalle ja pidetään pienimuotoista kässäkerhoa. Iltapäivällä pitäisi varmaan istuttaa loput istutettavat. Jos sataa, kasvihuoneessa on kyllä tekemistä myös.

Kässähommissa minulla on ihan vähän kesken yksi villasukkapari, puolessa tunnissa saisin sen varmaan valmiiksi jos oikein yrittäisin. Sitten on vähän enemmän kesken unelmankevyt salvianvihreä mohairsilkkineule ja tosi paljon kesken islanninvillasta ja mohairsilkistä aloittamani huppukaulurikokeilu. 

Novita x Arabia Juhlapeitto on sitten kokonaan kesken eli aloittamatta, langat toki on hommattu. Sen työmaan meinaan ottaa mukaan syksyllä Espanjaan, vajaa sata erilaista palaa olisi neulottavana.  En onneksi taida tajutakaan millaiseen urakkaan olen ryhtymässä. No, valmistuu sitten kun valmistuu, eihän se leipää pyydä keskeneräisenäkään.

Ties vaikka vauvanpeittoja pääsisin jossain välissä neulomaan.
No, ne asiat eivät ole minun käsissäni, eikä pidäkään olla.

Pelloille oli ilmestynyt viikonlopun työvuorojen aikana mukavia kesäasukkaita. Kolme hevosta siellä arvioi ruohonleikkuun suoritustani, kaunis maisema nykyään tuollakin suunnalla. Ja hirmuisen haikea olo, kun omia hevosia ei enää ole.

Kivaa kesäkuista viikkoa sinulle, missä lienetkin!




12 kommenttia:

  1. Ihanan värisiä kanoja, kauniita. Kuulostaa niin mukavalta tuo iltayö-rauhoittuminen tulen äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat minunkin silmääni miellyttäviä. Nuo isot ovat Orpingtoneja ja pienemmät jotain maatiassekoituksia. Kuvassa ei näy, mutta ykköskana on hiilenmusta pikkuinen, Turma nimeltään.

      Poista
  2. Juhlaa on kun kanat pääsevät pihalle ensimmäiseen kylpyyn kunnolla itseään rapsuttelemaan! Meillä kanoja ei enää ole, muuttivat pojan ranchille ja siellä sitten jutustellaan ja ihmetellään, ovat ottaneet siellä pihapiirin omakseen ja paijaajia löytyy.
    Ruoho kasvaa ihmeesti! Meillä kotona isäntä ajaa nurmen, minä mökillä ja eilen oli niittopäivä. Vanhalla pukattavalla muskelit taas kasvoivat, isäntä ihmetteli asiaa katolta remppaa tehdessään. Taimia minullakin maahan on menossa, olen pantannut - täällä meillä yötä ovat olleet pirskatin kylmiä, kaverilla tuolla jonkin matkan päässä oli vain +1 aste, meillä sentään viisi astetta, viileää. Täytyy varmaan daaliat harsottaa ja mietin kurppien, maissin ja papujen kanssa hiukan vielä, kai nekin pitää maahan laittaa!
    Neulomuksia on kesken, yhden villapaidan kuviota suunnittelen, yhden sukan lanka loppui ikävästi kesken viime metreillä ja oman paidan langat keritty. Sinulla tuo peittohomma onkin sopivaa sinne etelän maille.
    Meillä on remonttikesä mökillä, pikainen käynti pohjoisessa haudat hoitamassa, ajateltiin olla tyttären tykönä yön seudut ja arvaas missä hän asuu - lähellä Särkkää, lopun varmaan arvaatkin.
    Mukavaa alkavaa lomaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi Saila. Tänään päätin pakata harsot pois kasvihuoneesta. Saahan ne sitten äkkiä takaisin jos joku takatalvi iskee. Meillä ei ole ihan pahin hallan paikka tämä mäki mutta viileitä öitä kyllä on ollut.
      Oi että, Särkkä on kyllä sellainen innoituksen lähde! Viime vuosina olen tilannut sieltä taimet, viimeksi sulohelmipihlajoita laatikollisen. Pieniä olivat, mutta kaikki 6 hyvässä kasvussa tulipaikan ympärillä.

      Poista
  3. Niin mukava lukea kaikkia kuulumisia, sinun, siivekkäiden, kasvien ja karvakorvien ja mukavia perhehetkiäkin tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. Elämä on oikeastaan aika kivaa just nyt. Mukavaa kesää sinulle.

      Poista
  4. On niin hauska lukea kuulumisistasi, onneksi pääset pian pienelle lomalle. Meille tulee juhannusta viettämään ainakin pojan perhe, on täyttä ohjelmaa pikkuprinsessojen kanssa, iät ovat vähän yli 3 v ja 1v8 kk. Ehkä toisen tyttären perhe tulee myös, jotta serkut pääsevät leikkimään keskenään.
    Kanat ovat varmasti onnellisia, minä muistan ajan lasten lapsuudessa, kun meillä oli kaksi ruskeaa maatiaskanaa vapaana vaeltamassa pihapiirissä.
    Iloisia hetkiä lomaa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi.
      Nämä olivat hyvät vapaat, paljon sain aikaan ja silti jäi aikaa myös joutenololle ja neulomiselle. Säätkin ovat olleet kivat, sateet tosin ovat meitä kiertäneet kauempaa eli kasteluhommia riittää.

      Poista
  5. Kivoja kuulumisia. Lapsuuskodissani oli aina kanoja ja muistan ne hetket kun kanat pääsivät ulkotarhaan ja välillä aina pihamaalle vapaasti kuopsuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko. Kanat ovat kyllä mainiota väkeä ja ovathan ne munat aivan omaa luokkaansa. Nyt on tosi kiva kanaparvi, 2 isoa ja 5 pientä. Ja maailman tyhmin kukko.

      Poista
  6. Kiva kun kanat on piässy kuopsuttelemaan ja kylypemään. Lapsuuskodissani ol kanoja, kaikki ol valakosia. Hevosetkin laitumella on kaunis näky, miullakin sydän sykkii hevosille. Mukava lukkii kuulumisiasi!

    VastaaPoista
  7. Haa, autonlatauspaikka puutarhamyymälän pihassa olisikin varsinainen hitti! Meillä on toinen autoista hybridi ja sitä aina pysähdytään jollekin huoltsikalle lataamaan. Mukavampi olisi puutarhamyymälässä odotella akun täyttymistä.
    'Frida'-mansikka on oikein hyvä lajike. Se tekee valtavan suuria ja makeita marjoja. Meillä ne tosin meinaavat saada herkästi harmaahometta kun on sattunut aina niin sateiset kelit satoaikaan ja mansikkarivitkin ovat olosuhteiden pakosta puolivarjoisessa ja aika suojaisassa kohdassa. Mutta siis erinomainen herkkumarja on maultaan ja kerääjän unelma, kun koppa täyttyy äkkiä.
    Teillehän on tulossa kivankuuloinen juhannus. Iloista viikon jatkoa ja juhannuksen odottelua. Vielä siihen on viikko mutta sehän hujahtaa äkkiä.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com