Savu näytti kommentoineen tuonne eiliseen, eikös olekin tullut ihan kiitettävästi lumipuoltakin?
Koko päivän on satanut, tuiskuttanut ja pyryttänyt. Sekä kinostanut, nietostanut ja juoksuttanut lunta sinne sun tänne. Kanalanpolku oli ummessa mutta marsulan highway ihan sileä -ja liukas.
Saatiinhan me piparin tuoksua tännekin, äsken paistettiin kolme pellillistä. Ihaniahan niistä tulee, tuo taikina vain on niin viheliäinen leivottava.
Tänään vielä kerran katetaan pöytään joulueväitten jämiä, ovat pysyneet hienosti kohmeisena Ison Pakastimen puolella, ulkosaunan lauteilla.
Sitten onkin aika purkaa lahjaleffojen pinoa, niitä tuli taas paljon. Ja minäkin sain Brünon ;-) sekä tietysti Millennium-trilogian kakkososan. Jotenkin vain niin raskas tarina ei oikein sovi joulunajan piisändlaav-tunnelmiin. Katsotaan se sitten kun arki koittaa.
Nyt muuten huomaa jo, että ylimääräistä pöhköenergiaa alkaa kertyä itseenkin. Kovasti jo suunnittelen hiihtoladun tallaamista tilusten ympärille. Huomenna siis. Nyt olisi kiva päästä höntsäilemään hevosen kanssa. Vaan kun ei ole sitä hevosta :-/
Voisikohan joku lääkäri määrätä mulle Hevoskuurin, ihan kirjaimellisesti ja pitkäkestoisena?
Täällä pääsisi tutustumaan maastojen puolesta matkaratsastuksen saloihinkin.... (miten niin inspiroitunut Tuulan kanssa käydystä kirjeenvaihdosta?)
Jahas, pikkuoravat popittavat perillisten osastolla, Aikuinen Nainen on ihan ykkönen.
Hmmm, tsunamiohjelma toi taas kaikki ne epäuskoiset tunnelmat elävästi mieleen. Yhdet omat läheiset tulivat alueelta pois päivää ennen tsunamia. Liian monihan sinne jäi ja läheltä liippasi vielä useammalla. Luonto on ihmistä vahvempi. Hiljainen hetki...
VastaaPoista---
Yläkerran portaat vaativat välitöntä fiksausta, reilun sentin rako ilmestyi ihan yllättäen. Ja pyytämättä. Onneksi ruuvinväännin on aina latauksessa. Koskaan ei voi tietää missä sitä tarvitaan.
Nyt pitääkin siirtyä iltavillejä perillisiä puhaltamaan jäähypenkkiin eli punkkaan. Huomenna lisää.
Katsoin tuon tsunami-dokkarin myös ja hiljaiseksi vetää. Sitä ei voi edes kuvitella millaista se on ollut. Koskettavia tarinoita selviytyneiltä.
VastaaPoistaLunta on tullut juu ja lisää tulee edelleen. Eiköhän tuo puoli metriä mene rikki ens yös aikana jos ei ole mennyt jo. Hartiat ihan jumissa tän päiväisestäkin.
Iltalenkistä koiran kanssa tuli aiottua rankempi kun joutui kahlaamaan hangessa. Taitais olla kuntokuuri paikallaan ja tuon tupakin kun sais pois. Hirnakalle hatunnosto onnistumisesta.
Savu, minä varmaan pössyttelisin tupakkia ihan entiseen malliin ellen olisi joutunut äkillisesti sairaalaan. Siellä oli muuta miettimistä kuin tupakantuskat. Kun en ollut ihan tajuissanikaan. Monen tupakattoman päivän, melkein viikon jälkeen oli aika korkea kynnys sytyttää uudelleen. En ole sytyttänyt. Välillä tekee ihan kamalasti mieli ensisauhuja. Vain niitä.
VastaaPoistaKyökkipsykologian valossa väittäisin, että meille tapatupakoitsijoille tavasta pois pääsy on vaikeampaa kuin niksariippuvaisille. Minä en ainakaan kokenut tarvinneeni nikotiinia. Minun piti noudattaa tapaani eli polttaa tietyissä tilanteissa.
Iso-J taasen oli selkeä nikotinisti. Ja kun hänkin (sairaalassa) pääsi nikotiinituskistaan, ei ollut enää tapaa jota toteuttaa. Eikä hänen tee yhtään mieli tupakkaa. Poltti kolme kertaa enemmän kuin minä...