Neljäs Adventti

Aika suorastaan kiitää, onkohan sitä itse niin hirmuisesti hitaampi vai mikä lie. Just äskenhän minä laitoin adventtikynttilät esille ja nyt on jo kaikissa liekki.

Nyt on kuusikin saanut krumeluurit ylleen. En edes yrittänyt ohjeistaa lapsia koristelussa. Saivat ripustaa niin paljon palloja ja thingsejä kuin tahtoivat. Mikä oikeus minulla olisi pilata heidän ilonsa vain oman tahtoni läpisaadakseni? Tyyli on vapaa. Väri on punainen.

Kissamummot eivät onneksi inspiroidu kuusesta tai sen  koristeista. Justiina korkeintaan ilahtuu uudesta vesikupista. Eikä koirallakaan ole mitään angsteja kuusipuuta kohtaan.

Kun kuusi oli lasten mielestä valmis, ripustin omasta mielestäni kauneimmat koristeet sekaan. Kauneimpia ovat ystäviltä saadut enkelit, lasten tekemät koristeet ja kaksi julmetun suurta käpyä, lasten väkerryksiä nekin.

Aamusta haettiin metsästä havukuorma. Perinteiseen tyyliin laitettiin portaitten eteen havupatjat. Semmoiset oli meillä kotonakin. Espoon vuosina se perinne jäi, sattuneesta syystä.

Nuorempi perillinen tajusi, että tämä on eka joulu kotona. Ollaan oltu aina Kolilla joulut eikä Espoon kotiin ikinä hommattu edes kuusta. Adventtikoristeilla mentiin.

No, nyt sitten tehdään taas uusia omia perinteitä. Niitä ei todellakaan ole taakaksi asti. Vaikka minä ymmärrän ja arvostan sukujen pitkiä perinteitä siitä ainoasta ja heille oikeasta joulunviettoperinteestä, olen valtavan iloinen omastamme. Siitä, että olemme täysin vapaita kaikista ns. pakollisista perinteistä. Tärkeintä on yhteinen aika, hyvä ruoka ja lepo.

Päätimme silloin, kun ensimmäinen yhteinen perillinen syntyi, että me emme vietä jouluamme autoillen kyläpaikasta toiseen. Emme nuku yhtään yötä kovilla vieraspatjoilla emmekä laske tasapuolisuustunteja sukulaisten kesken. Meidän perheen joulurauha oli Kolilla ja sinnehän ystäviä, sukua ja perhettä vuosien varrella kokoontui välillä enemmän, välillä vähemmän. Ja aina oli ainutlaatuinen joulutunnelma.

Tänään aion vielä piipahtaa kukkaostoksilla. Täällä on monta pientä, paikallista puutarhatilaa. Vähän niinkuin Inkoon Hagalandet, kesäkukkien kehto.

Pitää tukea paikallista tuotantoa ja yrittäjää aina kuin mahdollista. Kinkkukin haetaan tuosta lähitilalta. Jos se olisi edes vähän moraalisempi valinta kuin tehotuotettu stressipossu.

Ensimmäinen ritarinkukkakin ehti sitten posauttaa kukintonsa auki, Aika hieno perusvalkoinen.

Päätän adventtisaarnani tähän. Kuusentuoksuiset terveiset täältä torpanmäeltä.