Kevättä illassa

Tuosta noin vähän kevätillan sävyjä Torpan mäeltä. Valo, varjo ja illan ihanuus ovat kutakuinniin balanssissa. Ei mistään photoshopista voi shopata aidompia valoja tai varjoja. Ihan hifiniilojen kiusaksi en tällää kuviini mitään lisää. Tuosta rajasin pois yhden myyränkeon ;-) Se sallitaan Torpan säännöissä.

Olipa oikeasti hieno päivä. Auton data kertoi lämpötilaksi jossain vaiheessa +21,5 mutta omat anturit kesken kiivaimman kuokinnan hälyttivät täysiä helleasteita. En tiedä kuka oli oikeassa mutta kevät on kiivaimmillaan. Oujee!!!

Tämä kaippari ei ole mikään bionicle-ukkeli vaan ehta Jokin, löytynyt lammasaitauksesta. Aiotaan säästää ja taltioida osaksi Torpan pitkää historiaa. Aika makea, katsoi mistä kulmasta tahansa. Tuohon oikeaan alareunaan nojailee melkein puhkiruostunut peltinen rikkalapio, se ei kuulu oikeasti kuvioon.

Se, mihin The Thing päätyy, on vielä arvoitus. Ei ainakaan tuohon missä se nyt on. Painaa kuin synti joten saa toistaiseksi turvata Tammelan Kaunottaren asuinsijaa. Ihana valkea syreeni pääsi Torpan multiin tänään, asiankuuluvin juhlallisuuksin.

Se on aina niin sydäntä lämmittävä tunne kun saa oman puun istuttaa oman kodin pihaan  (harmittaa vieläkin se Kanadan Hemlokki joka oli pakko jättää Espooseen...). Vähän niinkuin reviirinsä merkkaisi ;-)

Saatiinhan me tuon Peltiheikin lisäksi Kivimieskin kylään. Kuvassa kuitenkin Peltiheikki toisesta kulmasta.

Kivimies tuo huomenna 10 kuutiota multaa ja ajaa nuppikuormallisen soramurskaa (whateva) pihatielle. Jossain vaiheessa ensi viikkoa tulee vielä nupillinen "jotain" sepeliä sokkelin elikkäs kivijalan puskuriksi.

Meinasi kauppamies aluksi hermostua kun ei heti suorilta älytty kalliomurskeen ja minkälie nollanelosen soraseoksen eroa... Mutta kun suoraan sanoin, että ollaan ekaa kertaa pihatien soraa ostamassa, muuttui asenne suopeammaksi ja saatiin aimo koulutus asiaankuuluvin ohjeistuksin ynnä sisäpiirin vihjein. Ja tehtiin kauppoja. Olipa muuten Kivimiehellä hemmetin hieno Volvo, harvoin näkee moista monsteria. Se ei hyydy hikisimpäänkään sorakuoppaan. Melkein pääsi kateuden ruma peikko päätään nostamaan...

Pikkuisen turhan jännäksi menee tuo jääkiekon peluu.
Ennen oli niin helppo vetäistä pitkävedot matsipäivinä, nyt menee ihan rosvosektorille ja mustapekkahommiksi. Toisaalta ihan hyvä, että näitä mustiahevosia kirmaa kentille -vaikka sitten juutinmaalta.

Sitä minä vaan mietin,  miltä planeelta se Vancouverin jenkkijengi tuli? Se joka niisti Leijonat railoon mennen tullen? Ja mistä alppien rotkosta tulee Kanadaa kurittava porukka? 4-1 Sveitsille, Kanadaa vastaan??? Daah?

Tämä kuva on Titalle ja Tuulalle... saa muutkin huutaa HEP ja kertoa mikä on kyseessä. Ostin Tokmannin tarjouspuntissa. Onko tuo joku saxifraga vai joku matala leimu?

Kotona ollaan vajaalla kokoonpanolla. Iso-J ja esikoinen vahtaavat kiekonpeluuta, pikkujunnu kantoi romppeensa mummolan jätskibaarin ääreen yökylään. Koira sentään jäi kotiin. Oli kyllä ponnekkaasti pyrkimässä mummolan ovesta sisään. Mokoma Juudas.... :-/

Kauppias oli hoitanut myymälään hienon koirankeksien irtsarivalikoiman, sieltä sai kerätä pussukan täyteen hurtanherkkuja ja piskinpurtavia, hinta on vakio, per pussi. Hyvä homma ja koirat kiittää.

Tässä vielä kurkottaa zoomia kohti omppupuun silmu. Ei mene enää kauaa kun pääsen kuvaamaan omenapuun kukintaa *tra-la-laa*

Suoraan sanoen en tiedä miten päin onnesta kieppusin, ikinä ennen en ole oman omenatarhan kukintaa päässyt kuvaamaan. Tuskin maltan odottaa.

Nyt lienee parasta napata nivaska päivän lehtiä mukaan ja hinata bärsse pedin huomaan. Huomenna tulee se kymppikuutio multaa... aion saada alulle ainakin yhden uuden istutusalueen.

Heleätä Helatorstaita kaikille, tutuille ja muutenvaan mukaville.
Nempalle antoisaa golftreenitystä sinne Vierumäen viheriöille.