Rouvasväen puuhia

Tämän päivän kisakuvat ovat vielä kortilla, ei mitään toiveita että tässä väsytyksessä jaksaisin niitä tuijottaa "silläkään silmällä" yhtään minuuttia.

Juu, oikein rouva-aktiviteeteissä vietin -sain viettää- pyhäpäiväni parhaat tunnit. No, ei meillä kellään Ascot-tyylisiä kukkahattuja ollut, värikkäin esitys taisi olla dumarin unikkohuivi.

Voi veljet kun olikin kivaa. Pitkä kuuma päivä hiekkalaatikon äärellä. Vieläkin narskuu hiekka takahampaissa mutta niin vain saatiin esteloikkarit ja kuvionypyttäjät järjestykseen, tämän päivän kunnon ja esitysten perusteella.

Eihän kisasuoritus kerro muuta kuin sen kisasuorituksen säädöt. Oli jännä nähdä miten verryttelypuolella tyrkkivät menemää oikein komeasti ja tuomarin pillin vislauksesta vetäisivät käsijarrun päälle ja jolkottivat arkaa ja varovaista sievistelyä. Voi kun teki mieli huutaa kannustusta (ja maiskuttaa hopihopitusta).

Kuten jo taisin aiemmin sanoa, parasta kisaamisessa onkin mielestäni sihteerikön hommat. Siinä saa kyllä ihan parhaan kurssituksen, näkee virheet heti ja saa tuomarin kommentit suorana selostuksena, privaattina. Tänään kohdalle osui hyvin laveasanainen tuomitsija joten yhdestä luokasta näin vain alku- ja lopputervehdykset, muun ajan kirjailin kiivaasti kommentteja ja numeroita pöytäkirjaan.

Jotenkin tuntuu, että säätiedotukset ja ennusteet tehdään ihan jollekin muulle maan kolkalle. Ei meillä ole saatu sateita pisaran vertaa. Ja tänäänkin piti sataa. Okei, helteitä ei ole, ehkä 6 astetta vähemmän lämmöissä. Mutta sininen taivas ja lempeä tuuli on kaukana sadekeleistä. En valita, pois se minusta. Pihallekin on jo vedetty keltainen järkkyruma letku ja sitä säestää toinen, ällövihreä letkuluikerrus. GNNNH.... esteettisesti aivan liian vaativia mimosanherkkään paluumuuttajan sieluun ;-)

Pitkän kisapäivän jälkeen todellakin vielä työstettiin Äitikullan kanssa mansikkamaata. Toinen, kymmenmetrinen kohopenkki on suojakangasta ja taimia vaille valmis. Oikeastaan eteentullut äkillinen ja yllättävä kastelujärjestelmässä ilmennyt bugi esti taimien istutuksen. Ja ihan suoraan sanoen, tulipa bugi kerrankin tarpeeseen. En olisi jaksanut enää yhtään.

Aivan helposti heittäydyin viikonlopun iltapäivälehtien antiin ja palkitsin itseni piristävällä punaisella rypälevalmisteella. Ei se kyllä piristänyt, jäytävä päänsärkyhän siitä tuli. Meni siis rosvosektorille sekin laiskottelu.

Toisaalta houkuttaisi kelmuissaan vielä rapiseva uutuusleffa, Wallander-sarjan tuorein. Toisaalta kaipuu tyynyn hoteisiin taitaa viedä voiton.

Antoisasta viikonlopusta saa väsymyksestä huolimatta virtaa. Ja hemmetin reteän t-paitarusketuksen... nyt jos koskaan olisi oikein katu-uskottava pubirusketus... ei puutu kuin aurinkolasipandat *OMG*
Mukavaa viikon alkua sinne ja sinne ja vielä sullekin sinne.

Keep in touch.