Hej falleralleraa

Seiskatonninen kävijälukema on aika huissi, kukkakuvalla aloitetaan päivän kunniaksi. Kiitoskiitos kaikille blogia uutterasti aukiklikkaaville ja kiitos myös satunnaisille kävijöille. Katsotaan nyt miten kauan tätä jaksaa jatkaa. Ehkä jossain vaiheessa loppuu kuvat ja sanatkin. Tai kaikki on sanottu ja kuvattu? Melko masentava tulevaisuus. Kyllähän ankeammassakin päivässä on jotain kaunista. Tai sitten riittävän rumaa, että välittyy kuvanakin.

Jännä juttu miten tästä bloginpidosta onkin tullut tämmöinen valokuvien arkistointipaikka ja päiväkirjamainen päivän nollauspaikka. Parempi pää blogissa tyhjäksi kuin jollain muulla täyteen, päivittäin...  (uus)vanha (piha)viidakon sanonta.

Paljon sitä on tähänkin päivään mahtunut, enimmäkseen mukavia asioita. Ei ole mielekästä tilittää tänne jokaista perillisten kiukkuraivaria tai keskinäistä nahinaa, omista ja Iso-J:n nillityksistä puhumattakaan. Joten julkaistaan vain se siistimpi puoli torpan arjesta -ja toki juhlastakin silloin kun sen aika on.

Kevätkaihonkukka ei tahdo asettua kuvaan millään. Ja vain joka 5. kuva keskimäärin on edes jostain kohtaa suht tarkka, tuuli oli mukana yllätysmomenttina ja väräytti pikkuista kukkijaa sopivan epäsäännöllisesti.

Oli hikisen kuuman nihkeä sää. Onneksi edes osan päivästä oli pilviharsoa, ei paistanut ihan niin polttavasti. Sellaista +25 lukemaa näkyi mittarista, oisko toi nyt jo terminen kesä?

Pienen harkinnan jälkeen kannettiin pihalle myös  nämä:

Voi hyvää päivää mikä pupellus ja mussutus. Ekologiset ruohonleikkurit ovat näin alkukaudesta hyvin uutteria mutta veikkaanpa, että into hyytyy sitä mukaa kun kesä kypsyy.

Yritetään kuitenkin väsätä jokin haukan ja Nassen kestävä katettu kesäpäivälaidun väsätä marsupojillekin. Kesä kuuluu kaikille!

Ai niin, sillä aikaa kun Äitikulta valikoi Holgereita sun muita planttuja Tuhatkaunon valikoimista, minä sain mukavan puhelun. Lauantaina olisi oiva tilaisuus kuvata oripoikien laitumellelähtöriemua. Jumantsukka, mie meen viivana!! Ikinä en ole nähnyt ison lauman laitumelle laskua joten ainutlaatuinen tilaisuus!

Sunnuntaina pyydettiin talkooavuksi kisoihin. Pääsen taas istumaan tuomaripöydän ääreen ja kirjaamaan ylös arvoisan tuomarin kommentit. Ihan paras homma kisoissa. Eniten sitä oppii kun dumarin jupinat kirjailee muistiin. Itse kun on radalla, homma menee ihan panikoinniksi. Meitsin kisahermoilla  on paras pysyä pöydän fiksumpien puolella ;-)

On se kiva, että tulee näitä tilaisuuksia päästä näkemään, kokemaan ja kuvaamaan sekä oppimaan uusiin tilanteisiin. Toivottavasti kalusto kestää kaikki lähitulevaisuuden ainutlaatuiset kuvauskeikat.

Nyt on ehkä sopiva hetki ottaa aikalisä niin blogipäivityksestä kuin jääkiekostakin. Aikalisään kuuluu sekä pieni lasillinen punaisia flavonoideja että iltakävely alapellolla koiranpissatuksen merkeissä. Siellä jossain kukkii tuomi, haisee pihaan asti. Pakko mennä ihmettä katsomaan. On se niin hieno.

Toisaalta on vähän sääli, että kaikki kukinta ja kevään ihmeet tapahtuvat nyt samalla viikolla. Tuomen kukinta on perinteisesti kuulunut sinne koulun päättäjäisviikolle.

Tässä vielä illan tilanne omenapuun oksasta. Kohta kukkii...

Jatketaan kohti uusia tuhatlukuja, toivottavasti anonyymitkin joskus rohkaistuvat vaikka lähettämään terveisiä.

Kiva kun kävit, tule toistekin. Nyt tää kuitenkin lähtis ulos, ihana kevätilta. Hei falleralleraa!