Kevättuulet

Omenapuun latvus heilui melko vauhdikkaasti tänään, toivottavasti pölyttäjät pysyivät kyydissä ;-)
Tuuli on tänään kieppunut ympäri torpanmäkeä kaikista suunnista, paitsi alhaalta. Kanatkin näyttivät lentelevän tuulenpuuskissa normaalia holtittomammin. Veikkaan, että Kullervon kukonharjas lepatti itsensä turvoksiin, hyvin helakanpunaisena se helotti kun kukko marssi yöpuulle.

Torppa jäähtyi sateen ja tuulen hiipiessä hirsiin joten pitkästä aikaa lämmitin Isoa Kiveä. Eilinen hellanlämmitys päättyi raivokkaaseen tuuletukseen, joku nimeltä mainitsematon urbaani pösilö oli tunkenut hellapesän täyteen paperia eikä siellä ollut tulelle happea. Savua tunki kaikista rakosista. Olisihan mun toki pitänyt tsekata hellanpesä ennen tulentekoa mutta kun sitä olettaa muidenkin olevan yhtä fiksuja kuin itse on...

Tuossapa päivän pihakatsaus. Ohdaketta, nokkosta ja juolavehnää turkkina kasvanut Mikämikämaa näyttää nyt tuolta. Lukemattomat ovat ne kottikärrykeikat rikkaruohonjuuria jotka on jo viety poltettavien risujen kansaan... ja vasta noin 10 % maasta on perattu ja putsattu. Pottumaa jää kuvan ulkopuolelle, noin kello yhden kolmen kohdalle. Mansikoita tulee vielä kolmaskin penkki.

Tänään ei pihalla heiluttu. Jarrua työintoon pistivät sekä sade ja vallitsevat tuuliolosuhteet. Siinä olisi keventynyt torpantyttö lennellyt naapurien riemuksi pitkin laitumia *utopistinen visio*. Ei vaiskaan. Äitikulta sai tänään mieluisan vieraan. Hyvän ystävänsä ja työkollegan, Eevan. Siinä on nainen joka on kokenut niin lapsensa menetyksen, erittäin pitkän ja vaikean toipumisen kolarista, puolison kuoleman ja paljon paljon muuta. Ja silti aina niin lämmin ja positiivinen ihminen. Omien sanojensa mukaan hällä on kieli irti toisesta päästä ja siksi sitä tarinaa tulee niin paljon ;-)

Karjalaisuus on näköjään hyvin pitkälti myös asenne, ei pelkkä heimo.

Sinnikkään heimoni hengessä uhrauduin kaupunkireissuun. Jos minä jotain asiaa tahtoisin täällä muuttaa, on se Joensuulaisten autoiluasenne. Ei voi järjellä käsittää sitä ratin takana kykkivien sarvikuonojen määrää... Ei millään pahalla mutta minä kyllä rohkenen kyseenalaistaa paikallisten autokoulujen opetusmenetelmiä. Ja tähän kuuluu nyt kyllä mainita, oman autoilu-urani olen aloittanut Helsingissä. Ekalla ajotunnilla ope vei oppilaan Hietaniemen krematorion ympäriajoon, oikeasti! Siellä oli hyvä harjoitella, pysyi realiteetit tuntumalla.

Harvinaisen vieraamme kunniaksi lämmitin pihasaunan, on se vaan niin saunojen kingi ettei mitään rajaa. Nyt on oiva tovi nautiskella lasillinen sopivan viileää Lindemansin uutuusviiniä, Early Harvest, 2009 Semillon Sauvignon Blanc. Varsinainen löytö.

Kippis tälle keskiviikolle! Hiljaa hengessäni hihitellen kohotan maljaa myös Pönö-terrierille joka ponnistelee ilmeisen tomerana borderien jalon rodun jatkumisen puolesta. Ja kippis myös sinne jonnekin jossa tulevat hiirikissamme luuraavat. Toivottavasti tiemme kohtaavat, pian. Paplu vinkkasi Porvoon suuntiin, saas nähdä pitääkö sinne lähteä kissanhakuun. Kunhan ei Milanoon saakka tarvitse lähteä... Patsymummon saadakseni piti sielläkin käydä *oi niitä aikoja*

Nyt moi.