Sitä ihtiään

Karu maa alla angervon...
Tita ja Tuula ainakin ymmärtävät tuskani. Riihen ovien vasemmalla puolella on vuosikaudet rehottanut Rusopajuangervo, varsinainen sikapuska. Ja ettei aika tulevaisuudessakaan kävisi pitkäksi, ovien oikealla puolella on varsin rehevä kasvusto Viitapihlaja-angervoa.

Nohevimmat varmaan jo oivalsivat, että tässä olisi tarkoitus hankkiutua angervoista eroon. Ja päättelyjatkumo kertoo sen, että homma on aika työläs. Juuristo on laaja. Onneksi se ei ole syvä. Mutta se on laaja. Maan pinnassa risteilee noin 10 cm:n patja juuririhmastoa piukassa. Osa on paksuja valtasuonia, osa pienempiä sissiversoja.

Titaa jo päivällä hätäpäissäni tekstareilla hätyytin, oli ihan pakko varmistaa perkaamisen tarkkuus. Että niinkuin siivilöitynä multa takaisin vai riittääkö harattu. Onneksi ei tarvita siivilää *phuuh*
Lohdullista on se, että juurimaton alla on paksulti muhevaa ja mehevää mustaa multaa, eihän tuossa angervon alla ole kasvanut muu kuin angervo.

Päivä oli suotuisa, säidenkin puolesta. Suoraan sanoen pikkuisen turhankin lämpöinen noin hikiseen urakkaan. Mutta eipä valiteta. Taivas meni yötä vasten pilveen ja jotenkin tuntuu nyt siltä että kohta sataa ns. saavimitalla.

Kierretään nyt veistä haavassa, kuvassa sekä osittain perattua maata, juuria että perkaamatonta aluetta. Hiottaa pelkkä kuvan katsominen. Aseina ovat niin rautakanki kantojen veivaamiseen, pistolapio, hara ja terävänä täsmäaseena istutuslapion kärki. Tuo työmaa jäi tänään pahasti vaiheeseen. Piti rientää kaupunkikeikalle. Tuntui vähän oudolta vaihtaa ns. lennossa piharyysyt kaupunkihepeniin.

Vaan eipä ollut turha reissu. Osittain työasioissa erehdyin Iso-J:tä jahdatessani M´s World nimiseen kauppaan ja siellä oli ällistyttävän kauniita laukkuja. Ne vaatteet oli vähän too much mutta laukuissa oli oikeasti kauniita kapistuksia. Tuskin  maltan odottaa älysikö Iso-J yhdistää laukku ja tuleva Äitienpäivä ;-)

En kuitenkaan palannut kaupungilta tyhjin käsin. Autossa tungeksi yhteensä viisi tenavaa. Voi sitä pieruhuumorin ilotulitusta -ja taisipa jokunen tuhnukin naurunkikatuksessa turahtaa... Yksi poika (Julle) ja neljä likkaa ikä 5-12 v *joskus sitä vain tuntee itsensä niin tädiksi*

Onneksi olin tietoinen lapsiluvun väliaikaisesta kasvamisesta ja varannut runsain mitoin ranskanperunoita ja lihapulleroita. Hyvin kelpasi, etenkin kun usutin penskat trampoliinin ääreen puoleksi tunniksi ennen ruokaa. Ottivat myös muutaman Rode & Pole -kierroksen *tädille tuli hiki pelkästä katsomisestakin*

Ja illan kruunasi kolme kuormaa sitä ehtaa ihtiään. Naapurin setä tyhjensi lantapatteria ja ryskytteli peltojen poikki kuorma perässä meidän puolelle. Nyt on kuulkaa hevonsontaa ennennäkemätön keko.

Huomennakin haiskahtaa kaikista ilmansuunnista, lietelantatankit ovat liikkeellä täälläkin. Meidän tiluksia ympäröi (toistaiseksi) kolmelta sivulta rehupellot ja nehän pitää lannoittaa. 

Tänne maalle siis kuuluu linnunlaulua ja tuulen huminaa mutta käsite raikas maalaisilma on näinä ahtaina aikoina hieman venyvä käsite. Niin pirtissä kuin pellollakin. Se karaisee ;-)

Raikkahin terveisin,
Hirnakan torpan täti