Löytääkö suku torpalle?

Laitoin eilen serkkupojan kautta torpan virtuaalimaailman osoitteen jakeluun, toivottavasti saan sukua visiitille edes blogin kautta ;-) Olette toki tervetulleet ihan livenäkin.

Kuva on eiliseltä, tänään en ole kertakaikkiaan joutanut kamera kaulassa pihalla pyllistelemään. Hieno päivä, kertakaikkiaan upea sää. Riittävästi aurinkoa, tuulta ja miellyttävät lämpölukemat. Just oikein passeli moneenkin aktiviteettiin.

Kaupunkireissulla piti luonnollisesti kurvata parinkin taimimyymälän kautta. Muutama "musta" sarviorvokki pääsi jo multiin. Äitikulta on ihan pitelemätön niissä kaupoissa... voi veljet, ei meinaa näillä kintuilla perässä pysyä kun pikkuinen seniorikansalainen pyyhältää taimitarjonnan keskellä. Millähän mä saisin jonkun valjaat+flexisysteemin asennettua silleen huomaamatta?

Iso-J piipahti Mikkelissä ja katosi kotiinpalattuaan jonnekin pihalle. En ole vieläkään paikallistanut hujoppia tuolta vihreyden keskeltä. Jossain, jossain...

Koskapa minulla on heti huomenaamulla hammaslääkäri ja luvassa on sekä reiänpaikkuuta että viisurinpoisnyhdäntää, ei unta kannata odotella ensi yönä. Varustauduin tuhdilla puutarhakirjapinolla...
Mukavampaa tiistaita sinulle ;-)

Kaikkialla kukoistaa

Leppoisaa Sunnuntaita. Laitan tänne pari kuvaa, kummoisempaa päiväkirjamerkintää en tänään tod.näk. ehdi näpyttelemään. Kyllä tässä kuitenkin  pyhäpäivää asiaankuuluvalla tavalla kunnioitetaan, jotain pientä piha-askaretta voi ihan hyvällä omallatunnolla tehdä. Mutta kiirettä ei tähän päivään sovi ottaa.

Mainio tuoksu- ja äänimaailma nyt tuolla omenatarhassa. Pörisee ja surisee kun pölyttäjäkaverit hääräävät hommissa. Ja tuoksu vailla vertaa. Siellä ihan huumaantuu!

Alemmasta kuvasta voi vain päätellä, että meinaa lumipalloheisikin kukkia tänä keväänä ;-)

Nyt takaisin pihalle, siellä tarvitaan nyt pomoa...
[tässä oli taukoa useampi tunti]
Jep jep, ehdin sittenkin hetkeksi istahtamaan ja huokaamaan, ruoka on tulossa weberin kautta pöytään. Naapurin setä toi taas pari kuormallista pollenpotkua. Pollenpotkua ei kuitenkaan laitettu grilliin vaan myöhemmin kukkapenkkeihin... kirjoittamani antaa tosin ymmärtää jotain ihan muuta ;-)

Äitikulta asensi mansikat penkkiin, nyt on 3 kymmenmetristä leveää mansikkapetiä. Joissa 120 pontevaa Polkan tainta.

Iso-J asensi postilaatikkokatoksen ja minä asensin sinne kukkaset. Tuli kuulkaa niin sievä pihatien merkki että pärjäisi ruåtsalaistenkin söpöilykisoissa.  Pitäisköhän asentaa vielä pienet Suomen liput katokseen liehumaan? Oikein hurraa-isänmaallista... mjaah, taitaa mennä överiksi moinen.

Otan huomenissa kuvat, viimesilaus tehdään huomenna kun saadaan hieno talonumerosysteemi asennettua paikoilleen. Kyläläiset hiljensivät entisestään vauhtia torpan kohdalla, nyt niiden pitää kytistää laatikoista nimet, toistaiseksihan ovat vain arvailleet....

Oujee, nyt täällä haisee liha! Buon appetito!

[tässä oli välissä ruokatuntia pidemmän kaavan mukaan]

Piti vielä tulla tuomaan kuva... Kohta pääsee saunaan, onkin oikein tervetullut aktiviteetti päivän ponnistusten jälkeen.

Hieno ilmiö tuo sateen ja paisteen samanaikaisuus, kaaresta oli näkyvillä molemmat päät mutta keskiosa oli siellä sadepilven sisällä.

Alkava viikko tuo mukanaan paljon mukavaa, junioriperillisen synttärit, Nempan visiitti ja koulun päättäjäiset. Se on sitten meilläkin eka Suomen Suven avaus Joensuun laulurinteellä perjantaina. Paikalla tuhansittain koululaisia laulamassa Suvivirret ja muut asiaankuuluvat kevätlaulut. Hienoa!

Loistavaa viikon alkua kaikille!

ps. Tita &Tuula, teille on kasvikysymys eilisen kommenteissa...

Joutenvaaran Poku

Siinä se on. Mummolan viimeisen hevosen harja. Minä löysin tuon paksun puntin Joutenvaaran eteisen kahverista, muu osa taloa on valitettavasti joko romahtanut tai odottaa romahdusta. Ainoa kulma joka talosta enää on pystyssä on tuo eteisen kaapin kulma. Ja siellä hyllyllä lojui tuppo.

Pitkään mietin jätänkö sen paikoilleen ja annan hautautua talon raunioihin mutta päätin kuitenkin ottaa sen mukaan. Jospa olikin joku tarkoitus että minä sen sieltä löydän? Ei voi tietää, voi vain arvailla. 

Äitikulta ei millään saanut mieleensä hevosen nimeä mutta kertoi hevosen olleen Erityinen. Se sai kuljeskella vapaana tilan pihalla, ihmiset ja muut eläimet väistivät hevosta. Oli kuulema melkomoinen ketku, teki kiusaa monella tavalla. Söi mummon pelargonitkin moneen kertaan.

Kotiin tultuani soitin oitis kummitädilleni, tilan nuorimmalle tyttärelle, isän sisarelle. Hän kertoi hevosen olleen Poku, Joutenvaaran Poku. Hallava harja ja muuten hyvin vaalea. Omalaatuinen hevonen.

Voi vain kuvitella missä mielentilassa tuo harjanippu on leikattu ja sidottu. Sidontanauhana on kauniisti letitetyt jouhet. En tiedä nipun sitojaa mutta voisin arvata, että edesmennyt setäni on tuon työn tehnyt, talutettuaan ensin hevosen Autoon. Suomenhevosia vietiin joukottain Autoon niinä vuosikymmeninä kun Suomi kaupungistui, maaseutu autioitui ja menneisyyden haamuista pyrittiin eroon. Suomenhevonen eli silloin historiansa ankeimpia vuosia.

Meillä oli auton perä täynnä pussukoita ja nyyttejä sekä mummon kirsikkapuun jälkeläinen. Minulla on nyt hyvä otanta isän lapsuuskodin pihapiirin jäljelle jääneitä kasveja. Kirsikkapuut ovat jo sammaloituneet ja vanhimmat täysin lahoja. Mutta muutama pirteä villitaimi sieltä löytyi ja yksi saatiin melko ehjin juurin irti maasta. Nyt sillä on hyvä sija torpan hedelmätarhassa. Juurella kasvaa samalta paikalta tuotua akileijaa.

Oli ihanaa saada nuo kasvit pelastettua, eihän niitä kukaan enää osaa kaipailla. Elävät muistoissa ja siihen se jää. Mutta meillä jatkavat jos jaksavat. Mummon ruusujakin tuotiin monta, pari vaahteraa, sinivuokkoa ja kieloja. Ja paljon vanhaa kulleroa.

Aion hakea sieltä vielä nätin tupsun sinivuokkoa ja viedä sen Annin ja Oton haudalle. Kenties otan mukaan pienen tupsun Joutenvaaran Pokun harjasta ja hautaan sen vuokkojen juurelle. Pääsevät vielä kerran yhteen, Maamo, Ukko ja Poku.

Elämä jatkuu, monella tavalla.

Nyt saunaan sulattelemaan tämän päivän käänteitä.

Sirkku Kananen lensi pois

Ei nähnyt Sirkku Kananen aamua, yöllä oli nukahtanut jyvä nokassa eikä enää herännyt.

Tänään vietämme Sirkun hautajaisia asiaankuuluvalla hartaudella.
Pienempi perillinen otti asian hyvin raskaasti. Nyt hänellä on Sirkun siipisulka muistona ja lohduttaa tietää, että ei ole kanojen taivasparvessa ketään yhtä hohdokasta siipiveikkoa.

Hmm, enpä olisi ikinä uskonut kanalle muistokirjoitusta laativani... elämä antaa ja elämä ottaa.

Tämän päivän agendassa on normaalien pelto-orjan hommien lisäksi myös mukava visiitti wanhan mummolani maille, käydään katsomassa onko Maamon ruusuista mitään jäljellä.  Nyt siellä mäellä vielä pääsee jonnekkin kun ei ole ihan umpeen kasvanut ja pusikoitunut.

Paljon huolta Sirkusta

Eipä eilinen silmähiki riittänyt, tänään surraan kanaa.
Hohtava überkaunis kanasemme Sirkku on siirretty omaan häkkiyksiköönsä. Ei voi tietää vaivan nimeä mutta oireet ovat selkeät, kanaa väsyttää ihan tolkuttomasti. Toivottavasti ei nyt vielä ikiuneen nukahtaisi... :'-(

Jo muutaman päivän ajan Sirkku on ollut omissa oloissaan, vaisu ja outo. Muut kanat ovat hyvin herkästi hätyyttäneet Sirkkua pois jaloistaan pyörimästä. Mutta Sirkullahan on yksityistarjoilijat joten ruokarauha on taattu. Ei siis ole nälän heikentämä. Päällisin puolin oikein hyvinvoipa kananen. Hengitys muuttui raskaaksi ja silmät painuvat väkisin kiinni.

Ei näy verta, nokkaisujälkiä tai haavojakaan.
Olisin taipuvainen uskomaan sitä teoriaa, että Sirkku on kertakaikkiaan kananelämänsä ehtoossa. Ei ole mitään tietoa kanan iästäkään.

Voi tätä epätietoisuutta. Käydään säännöllisesti kurkkaamassa vointia ja jos näyttää kärsivän, pitää sitten kutsua neuvotteluun Fiskarssin kanssa :-/ *snif*
Peukut pystyyn Sirkulle!!!

Silmähikeä

Viileä ja melko tuulinen päivä, nyt illasta taivas näyttää vaihtavan väriä harmaankirjavasta kirkkaansiniseen. Koko päivänä ei olla sadetta saatu, vaikka semmoistakin oli kai lupailtu forecankin toimesta.

Omenapuut ovat nyt melkein kaikki kukassa, joku enemmän joku vähemmän. Ja mikä ihana tuoksu noista kukansöpöläisistä tuleekaan! Kyllä pitäisi bloggerin kehitysosaston propellihattuisten hommata tuohon työkaluihin joku haisuefektinamikka ;-)

Juu, ja sitten taas pukkasi kiivasta silmähikeä. Koulun juhlasalin ilmassa on takuulla jotain herkistävää, aina mulla vuotaa siellä silmäkulma. Niin tänäänkin. Oli taas virallinen äitienitketys- ja isienyskitysilta. Voi noita pieniä pistiäisiä, ovat ihan huippuja. Ja miten paljon opettajat tekevätkään työtä juhlien eteen. Kaikki se ideointi, treenaukset ja muu näkymätön taustatyö. Isot kiitokset taas kerran.

Putouksesta tuttu Kete Rahkonen ja kaverinsa Jone Riksusta osuivat paikalle kevätkeijujen karkeloihin ja Kete tarjosi yhdelle uupuneelle keijulle piimää. Keiju virkosi ja sitten taas tanssittiin. Onneksi ei sitä pontikkaa tarjonnut.

Kotimatkalla ajettiin lähinaapureiden kautta ja osuttiin juttusille Tienoon Vanhimman kanssa. Hän on jo seitsemäs sukupolvi joka heidän tilaansa asuttaa, ainakin 1700-luvulle on pystytty historiaa jäljittämään. Meidän torppa on kuulema ollut paikallinen postikonttori,  tuvan pitkältä pöydältä ovat kyläläiset hakeneet postinsa. Lupasi tulla vaimonsa kanssa visiitille ja tarinoida lisää. Upea juttu.

Tänään on korventanut sielua toinenkin liikutuksen aihe. Sellon murhista on nyt loppuraporttien julkaisua tai jotain muuta täysin tarpeetonta uutisointia. Ei mitään uutta ja silti sielujen haavat auki.

Huokaus... ja pitkä hiljaisuus.
Elämä jatkuu.
Elämä kantaa.

Uskottava se on.

Urpo Martikainen on saateltu eläkkeelle ja Visa ennustelee vaihtelevia kevätsäitä. Tätä se on, elämää. Ja silmähikeä. Onneksi joskus ilostakin. Ja naurusta.

Heipat!

Kevättuulet

Omenapuun latvus heilui melko vauhdikkaasti tänään, toivottavasti pölyttäjät pysyivät kyydissä ;-)
Tuuli on tänään kieppunut ympäri torpanmäkeä kaikista suunnista, paitsi alhaalta. Kanatkin näyttivät lentelevän tuulenpuuskissa normaalia holtittomammin. Veikkaan, että Kullervon kukonharjas lepatti itsensä turvoksiin, hyvin helakanpunaisena se helotti kun kukko marssi yöpuulle.

Torppa jäähtyi sateen ja tuulen hiipiessä hirsiin joten pitkästä aikaa lämmitin Isoa Kiveä. Eilinen hellanlämmitys päättyi raivokkaaseen tuuletukseen, joku nimeltä mainitsematon urbaani pösilö oli tunkenut hellapesän täyteen paperia eikä siellä ollut tulelle happea. Savua tunki kaikista rakosista. Olisihan mun toki pitänyt tsekata hellanpesä ennen tulentekoa mutta kun sitä olettaa muidenkin olevan yhtä fiksuja kuin itse on...

Tuossapa päivän pihakatsaus. Ohdaketta, nokkosta ja juolavehnää turkkina kasvanut Mikämikämaa näyttää nyt tuolta. Lukemattomat ovat ne kottikärrykeikat rikkaruohonjuuria jotka on jo viety poltettavien risujen kansaan... ja vasta noin 10 % maasta on perattu ja putsattu. Pottumaa jää kuvan ulkopuolelle, noin kello yhden kolmen kohdalle. Mansikoita tulee vielä kolmaskin penkki.

Tänään ei pihalla heiluttu. Jarrua työintoon pistivät sekä sade ja vallitsevat tuuliolosuhteet. Siinä olisi keventynyt torpantyttö lennellyt naapurien riemuksi pitkin laitumia *utopistinen visio*. Ei vaiskaan. Äitikulta sai tänään mieluisan vieraan. Hyvän ystävänsä ja työkollegan, Eevan. Siinä on nainen joka on kokenut niin lapsensa menetyksen, erittäin pitkän ja vaikean toipumisen kolarista, puolison kuoleman ja paljon paljon muuta. Ja silti aina niin lämmin ja positiivinen ihminen. Omien sanojensa mukaan hällä on kieli irti toisesta päästä ja siksi sitä tarinaa tulee niin paljon ;-)

Karjalaisuus on näköjään hyvin pitkälti myös asenne, ei pelkkä heimo.

Sinnikkään heimoni hengessä uhrauduin kaupunkireissuun. Jos minä jotain asiaa tahtoisin täällä muuttaa, on se Joensuulaisten autoiluasenne. Ei voi järjellä käsittää sitä ratin takana kykkivien sarvikuonojen määrää... Ei millään pahalla mutta minä kyllä rohkenen kyseenalaistaa paikallisten autokoulujen opetusmenetelmiä. Ja tähän kuuluu nyt kyllä mainita, oman autoilu-urani olen aloittanut Helsingissä. Ekalla ajotunnilla ope vei oppilaan Hietaniemen krematorion ympäriajoon, oikeasti! Siellä oli hyvä harjoitella, pysyi realiteetit tuntumalla.

Harvinaisen vieraamme kunniaksi lämmitin pihasaunan, on se vaan niin saunojen kingi ettei mitään rajaa. Nyt on oiva tovi nautiskella lasillinen sopivan viileää Lindemansin uutuusviiniä, Early Harvest, 2009 Semillon Sauvignon Blanc. Varsinainen löytö.

Kippis tälle keskiviikolle! Hiljaa hengessäni hihitellen kohotan maljaa myös Pönö-terrierille joka ponnistelee ilmeisen tomerana borderien jalon rodun jatkumisen puolesta. Ja kippis myös sinne jonnekin jossa tulevat hiirikissamme luuraavat. Toivottavasti tiemme kohtaavat, pian. Paplu vinkkasi Porvoon suuntiin, saas nähdä pitääkö sinne lähteä kissanhakuun. Kunhan ei Milanoon saakka tarvitse lähteä... Patsymummon saadakseni piti sielläkin käydä *oi niitä aikoja*

Nyt moi.

Sataahan se meilläkin

Saatiinhan mekin kaksi sadepätkää, ihan ilman ugatsaga-poppamieskonsteja. Ilma raikastui noin sata prosenttia ja muutenkin vihreys muuttui huomattavasti uhkeammaksi. Voiko väri olla uhkea? Keväällä voi, vihreä etenkin!

Koska päivän fyysiset aktiviteetit (peltopaini) jäivät sateen takia vähiin, kävin polkaisemassa fillarikympin. Nyt se menee jo puolessa tunnissa. Ja se on kuulkaas tällä kunnolla ihan jäätävä suoritus. Oli mulla yhdessä vaiheessa rusakko kirittäjänä, viereisellä pellolla se loikki ja jäi sitten katsomaan perääni, näytin ilmeisesti äärimmäisen vitsikkäältä jopa kiireisen rusakon mielestä. Siksipä kuntoilenkin iltahämärissä, ei tartte perillistenkään hävetä äitiään...

Nyt sitä sitten miettii tuskissansa, onko puolen tunnin liikuntasuoritus mitään "oikeaa liikuntaa"... jyrkkä ehkä, on se.

Tässä lienee paikallaan vähän taustoittaa. Ratsastusharrastus on ollut ns. jäissä reilun vuoden ja tupakat jäivät Jorvin leikkaussalireissulle. Joten paino tullut ylös ja kunto painunut alaaaas, hyvin alas.

Kun se kehnon keski-ikäkin vähitellen vissiin painaa päälle, on käsittääkseni ihan hyödyllistä panostaa tulevaisuuteen kunnonkin suhteen.  Mitään paineita en suostu itselleni ottamaan enkä tavoitteita asettamaan, ihan vaan mukavuusasteella pysyttelen. Enimmäkseen.

Äitikulta pakersi tänään kaksi kymmenmetristä mansikkapetiä valmiiksi. Valitettavasti kiireessä näppäämäni kuva on surkea epätarkka räpsy, otan huomenna edustavamman kuvan. Kolme niitä mansikkapetejä tulee yhteensä, loppui taimet kesken. Tuo edellinen on Titalle, kyllä se arovuokko kesti yhden talven Espoossa ja toisen Torpalla, nousee nousee sinnillä ylöspäin ;-)

Tuulalla eletään jänniä aikoja, osuuko Pönö ns. pilkkaan ja kestääkö Neuvoa Antavan hermo. Tuleeko teille kenties bonusborderi? Kotipanimohommat ovat aina hyvin mielenkiintoisia, muistanpa kissannaittamiset joita meillä mouruttiin useaankin kertaan ;-) Kissasta tuli mieleen: nyt jos joku lukijoista tietää luovutusikäistä kattikaksikkoa, meille saa tarjota. Kaksi otetaan nyt aluksi ja jos ehkä semmoinen sininen tulisi sieltä Majakarilta myöhemmin. Ihan reilua maatiaiskattikantaa.

Kukkii meillä jo esikkokin, ihan kiva keltaiseksi.
Huomiseksi on luvassa ihan jatkuvampaa vesisadetta ja mikäli se toteutuu, on edessä kaupunkipäivä *argggh*.

Taitaapa olla paras könytä venyttelypuuhiin ja sitten petiin, lihakset jumittaa välittömästi.
Terkkuja Nempalle Ison Kirkon humuun ja muille missä sitten olettekaan.
Voikaa hyvin, see you sitten.

Pala Saharaa

Rakas päiväkirja,
tänäänkin meitä huijattiin säätiedotuksilla. Piti olla pilvinen ja sateinen päivä. Saimme ehkä sata pisaraa maahan asti, muut jäivät matkalle. Oli lämmintä, tuulista ja aurinkoista..

Maa pöllyää kuivana, etenkin se maa,  josta olisi tarkoituksena loihtia satoisa ja tuottoisa Mikämikämaa.

Meillä on edelleen jonkinlainen bugi kastelujärjestelmän kantaverkossa joten tässä alkaa kohta olla ns. hätä kädessä.
Saisiko sitä vettä nyt sieltä pilven kautta, pliis.

Joo, ei ole murheet järin suuret mutta nautitaanpa nyt oikein hartaasti tästä seesteisestä elämänjaksosta. Pessimistirealistina tiedän, että vielä se kuuma kivi mätkähtää päähän. Tulee halla ja kato ja ties mikä heinäsirkkaparvi. Kunhan ei etana *yöks*

Tältä päivältä ei oikein heru saati irtoa tämän kummempaa. Toivottavasti tiistaina on sanainen arkku vähän reilummin auki, tänään ei vain jaksa. Ilmeisesti raivoisat ponnistelut pelto-orjana vievät tankin tyhjiin.

Aivan härskisti aion pläjäyttää berberini soffaan ja keskittyä Herra Wallanderin uusiin kuvioihin.
Tässä vielä tämmöinen travelleri, varsinainen viidakon Ykä jota ei huolet paina:

Rouvasväen puuhia

Tämän päivän kisakuvat ovat vielä kortilla, ei mitään toiveita että tässä väsytyksessä jaksaisin niitä tuijottaa "silläkään silmällä" yhtään minuuttia.

Juu, oikein rouva-aktiviteeteissä vietin -sain viettää- pyhäpäiväni parhaat tunnit. No, ei meillä kellään Ascot-tyylisiä kukkahattuja ollut, värikkäin esitys taisi olla dumarin unikkohuivi.

Voi veljet kun olikin kivaa. Pitkä kuuma päivä hiekkalaatikon äärellä. Vieläkin narskuu hiekka takahampaissa mutta niin vain saatiin esteloikkarit ja kuvionypyttäjät järjestykseen, tämän päivän kunnon ja esitysten perusteella.

Eihän kisasuoritus kerro muuta kuin sen kisasuorituksen säädöt. Oli jännä nähdä miten verryttelypuolella tyrkkivät menemää oikein komeasti ja tuomarin pillin vislauksesta vetäisivät käsijarrun päälle ja jolkottivat arkaa ja varovaista sievistelyä. Voi kun teki mieli huutaa kannustusta (ja maiskuttaa hopihopitusta).

Kuten jo taisin aiemmin sanoa, parasta kisaamisessa onkin mielestäni sihteerikön hommat. Siinä saa kyllä ihan parhaan kurssituksen, näkee virheet heti ja saa tuomarin kommentit suorana selostuksena, privaattina. Tänään kohdalle osui hyvin laveasanainen tuomitsija joten yhdestä luokasta näin vain alku- ja lopputervehdykset, muun ajan kirjailin kiivaasti kommentteja ja numeroita pöytäkirjaan.

Jotenkin tuntuu, että säätiedotukset ja ennusteet tehdään ihan jollekin muulle maan kolkalle. Ei meillä ole saatu sateita pisaran vertaa. Ja tänäänkin piti sataa. Okei, helteitä ei ole, ehkä 6 astetta vähemmän lämmöissä. Mutta sininen taivas ja lempeä tuuli on kaukana sadekeleistä. En valita, pois se minusta. Pihallekin on jo vedetty keltainen järkkyruma letku ja sitä säestää toinen, ällövihreä letkuluikerrus. GNNNH.... esteettisesti aivan liian vaativia mimosanherkkään paluumuuttajan sieluun ;-)

Pitkän kisapäivän jälkeen todellakin vielä työstettiin Äitikullan kanssa mansikkamaata. Toinen, kymmenmetrinen kohopenkki on suojakangasta ja taimia vaille valmis. Oikeastaan eteentullut äkillinen ja yllättävä kastelujärjestelmässä ilmennyt bugi esti taimien istutuksen. Ja ihan suoraan sanoen, tulipa bugi kerrankin tarpeeseen. En olisi jaksanut enää yhtään.

Aivan helposti heittäydyin viikonlopun iltapäivälehtien antiin ja palkitsin itseni piristävällä punaisella rypälevalmisteella. Ei se kyllä piristänyt, jäytävä päänsärkyhän siitä tuli. Meni siis rosvosektorille sekin laiskottelu.

Toisaalta houkuttaisi kelmuissaan vielä rapiseva uutuusleffa, Wallander-sarjan tuorein. Toisaalta kaipuu tyynyn hoteisiin taitaa viedä voiton.

Antoisasta viikonlopusta saa väsymyksestä huolimatta virtaa. Ja hemmetin reteän t-paitarusketuksen... nyt jos koskaan olisi oikein katu-uskottava pubirusketus... ei puutu kuin aurinkolasipandat *OMG*
Mukavaa viikon alkua sinne ja sinne ja vielä sullekin sinne.

Keep in touch.

Suuri Vihreä

Nyt meni myöhään mutta monella hyvällä syyllä.

Laitsalle pääsi monta onnellista hevosta. Ensin lomille saateltiin oripoikien lauma, sitten ruunanroikaleet. Tammat olivat jo kotiutuneet omaansa ja lähinnä kirittivät ruunaremmin kirmailuja.

Kuvia tuli yli 400 mutta ne on nyt tiivistetty, kollattu ja rajattu noin kahteensataan kohtuukivaan räpsyyn. En todellakaan tiedä missä niitä ikinä tarvitaan, onpahan ainakin blogiin kuvitusta reservissäkin.

Tänään oli säätkin ihan just kohdillaan. Ei kyllä pisaraakaan sadetta, sitä melkein jo kaipaisi. Mukava tuulenvire piti lentoörkit muisa puuhissa ja lukema +22 on just passeli pohjoisen ihmiselle.

Tähän ei todellakaan nyt valikoidu parhaimmat ja terävimmät kuvat. so sorry.

Jatkan ehkä huomenissa, nyt väsyttää aivan järjettömästi. Päätä ja selkää särkee ja blaablaa. Huomenna pitäisi olla aamusta särmänä tallinpihalla työnjaossa, kisapäivä ;-) Kerrankin ei jännitä.
Palajan ehkä kenties vasta maanantaina.

Ai joo, se omenapuu kukkii... huomenna!

Tunteita ja tuoksuja

Ihanaista perjantaita ja terveisiä täältä pihakeinusta. Istun isojen salavien alla jotta oloni olisi mahdollisimman inspiroitunut kohta edessä olevaan ponnistukseen. Valitsin kuitenkin huonon hetken inspiroitumiselle...

Kuva on eiliseltä alkuyöltä, kävin herkuttelemalla vastaleikatun ruohon tuoksulla. Valitettavasti tuoksumaailma tänään ei ole lähellekkään samaa. Naapuri roiskii erittäin tehokkain konein lietelantaa pellolleen.

Mikäli tuoksumarkkinoinnin keinoin yritettäisiin joskus estää maaseudun näivettyminen, olisi tehtävä äärimmäisen vaativa. Kas kun maallehan kuuluu erinäiset aromit.

Kukapa voi vastustaa jo tuota aiemmin hehkuttamaani vasta leikatun ruohon tuoksua? Entäs lämpiävä pihasauna, , mansikat, tuomi, yrttimaa, auringossa nukkuvan hevosen kaula... ihania tuoksuja kaikki tyynni. Kaikissa meissä asuu pieni maalainen jolla on jotain tuoksumuistoja ja mielikuvia mummolassa vieteyistä kiireettömistä kesäpäivistä -you´ll name it.

Mutta kyllä tänne yhtä sun toista kitkerämpääkin aromia kuuluu. Lietelanta on yksi mieltäkääntävimmistä. Oikeasti.... vain yliajettu skunkki haisee hirveämmälle. Onneksi skunkki ei kuulu Suomen eläimistöön.

Noh, yllärinähän tuokaan katku ei toki tullut. Touko- ja Elokuussa liete pelloille tuodaan. Piste. Onneksi tänään ei tietääkseni ole tulossa urbaaneja sukulaisia kyläilemään. Toisaalta, maalaiselämän realiteettejä ei  kannata kieltää. Heiltäkään.

Niin, minä siis tulin tänne raikkaaseen ulkoilmaan siitepölyjenkin uhalla inspiroitumaan. Vieressäni odottaa Sony handycamin manuaali, itse vempain on latauksessa. Semmoinen kätsä pikku lelu meille joskus on ilmaantunut ja taannoin sen löysinkin. Arvelin vähän elähdyttää blogia satunnaisilla kotivideoilla.

Ei, omia trampoliinipomppujani en aio edelleenkään julkistaa. Kullervo Kukko ja laumansa olisi paljon kuvauksellisempi.

Ja vielä kun aikani vitkastelen sen manuualin kanssa, voin siirtää opiskelut hyvällä syyllä hamaan tulevaisuuteen. The Tractorman on tulossa näinä aikoina mylläämään multia. Itse asiassa, mitä hittoa sitä manuaalia lukemaan, ihan vaan tuurilla, tunteella ja ilon kautta.

Juu, näin se menee. Nyt läppärin kannet ja silmät kiinni. On neuvoa-antavien  päivätorkkujen aika.
Palataan jos jaksetaan, ilta on ohjelmoitu kaikenlaisille työksikin kutsutuille pakkoliikkeille :-/

Komeasti kukkii

Tässä omenapuun tilanne, ei kukkaloistoa vielä tänään. Osassa puista on oikein punaiset nuput, osassa vaaleammat. Mutta onhan lajikkeitakin monta.

Jos tässä nyt pitää valittamisen aihetta kaivaa, on helppo rykäistä ilmoille suurin murhe. Jumalaton määrä siitepölyjä ja muita ilmassa leijuvia partikkeleita. Ei mitään järkeä tähän pään sisäiseen kutinaan. Nenä vuotaa kuin ajokoiran vehje ja ääni on käheä, aivan terassiveteraanibasso.

Muuten olikin vallan mukava päivä. Lämmintä ja työteliästä. Ei mitään isompaa murhetta sinisen taivaan alla. Iso-J pörähti pihaan illan tullen ja korkkaa juuri parhaillaan ruohonleikkauskauden alkaneeksi. Murray pörisee jossain tontin laidalla. Ihan kuin olisin kuullut sihahduksen kertovan jostain muustakin korkkauksesta... Se on vissiin se Murrayn pakollinen varatankki?

Piipahdin eilen pitkästä aikaa facebookissa ja vanha kuoma Paplu saattaa eksyä vastavierailulle tänne torpan blogiin, tervetuloa.

Tita sai tänään piiiiiitkän listan kasvitilauksta. Älä järkyty, ystäväni. Kyllähän se pitkä on mutta ei kaikki ole hetitoimituksessa, suinkaan. Myönnän kyllä suuruudenhulluuteni ja yltiöpositiivisen suhtautumiseni kasvuvyöhykkeiden suhteen. Laitan tuonne alaosaan kuvan torpan fasaadista, siinä on oikeasti tilaa niin hirveästi, maa on autio ja tyhjä.

Äitikullan työmaat ja maisemat kaipaavat nekin oman osansa planttusista.

Torpan elikoista ei olekaan ollut aikoihin kuvia? Pitäiskö panostaa viikonlopp... ei, silloin minä kuvaan hevosia! Se orilaidun on niin mahtihomma että!! Ihan varppiin jätän täpinöissäni muistikortin ja vara-akun kotiin. Pitääkin viedä jo huomenna kameralaukku autoon.

Torpan eläinkunnan status on iloinen ja vakaa. Määräkin on ihan entinen. Kullervo ja 12 rouvaa puuhaavat omalla osastollaan vallan toimeliaina. Vihreä ruoho maistuu, voikukat, horsmat ja muut perkuujätteet ei. Munat ovat käsittämättömän painavia (varsinaisia kanankevennyksiä) ja keltuaiset hehkuvat. Ikinä en ole niin keltaisia munakkaita syönyt kuin mitä nyt tänä keväänä.

Trio Marselius herkuttelee omalla tahollaan laidunherkuista. Odotellaan kuitenkin tuonne kesäkuun puolelle, ennenkuin aloitetaan sen kesäasumuksen väsääminen. Pitää todellakin hommata jostain joku panssariaidan pätkä, eihän meidän tähtiotsia voi mihin tahansa viritykseen laittaa.

Nasse, spurgukojootin näköinen ruskea tuppo huohottaa kuumissaan milloin missäkin. Istuu pitkät tovit tuijotuskilpailuissa Kullervon kanssa. Kummallakaan ei ilme värähdä. Voi kun saisi joskus jollain ajatussiepparilla imuttaa valitut palat niidenkin luojanluomien ajatuksista ;-)

Ja ne kissat... huokaus. Patsymummo elelee viimeisiä aikoja. Ei se vatsanseudun iho enää palaudu, pahemmaksi vain menee. Kissalla pitäisi olla koko ajan muoviämyri päässä. Ja kun hyppysihti ei ole enää kalibroituna optimaalisesti, olisi ämyrinpito pelkkää kiusantekoa. Antaa kissan pitää arvokkuutensa. Justiina on taantunut ihan teiniprinsessaksi, pomppii ja loikkii ja on ilmiselvästi ottanut paikkansa Torpan Kissa-aktiivina.  Voi kun nyt saataisiin pian ne vapaan kissarakkauten hetelmät jostain.

Tita, näiden etualan salavien alle (ajotie autotallille kulkee kuvan alareunan suuntaisesti) tarvitaan hirmuiset määrät puolivarjon matalaa kasvia. On alarinteessä joten kevätmärkyys kiusasi ainakin tänä keväänä. Tuohon vasempaan päätyyn tulee koko päädyn pituinen perenna-alue, varovaisesti arvioiden 8-12 neliötä.
Lisäksi monta monta muutakin mahdollisuuksien paikkaa istuttaa vaikka mitä.

Nyt taitaa olla aika ihanalle iltakävelylle, lintujen iltakonsertti on aika huima. Joskin Murrayn pörinä on melkoinen riitasointu :-/  En jaksa edes masennella lätkämatsin tuloksesta. Ihan pelkästään Mertarannan papatuksesta olisi pitänyt tulla yksi maali, semmoinen energia vastaa yhtä kenttäpelaajaa. Helposti.

Huomisen aikataulut on ihan auki, se traktorimies tulee kun pihassa traktori näkyy, tarkempaa aikaa ei minulle ole kerrottu. Muutama muu, aikatauluun jo sovitettu aktiviteetti pitäisi huomenna suorittaa joten menee oikein mielenkiintoiseksi. Eipä oikeastaan puutu kuin lähtö tamman kanssa miehelään. Sekin tapahtuu tietty huomenna.... olisi mahdollisimman epäsopiva päivä.

Noh, otetaan mitä annetaan. Pois tyttömäinen hätäily. On sitä ennenkin aikataulut veivattu moneen kertaan uusiksi.

Hellurei ja silleen.

Kelpo keskiviikko

Voiko olla ihanampaa?
Valitettavasti en voi millään liittää kuvaan autenttisia tuoksu- ja äänimaailmoja. Kuvitelkaa. Hirmuinen sirkutus, viserrys ja suoranainen metakka lintujen toimesta ja kaikki huumaavat kevätaamun tuoksut.

Täällä maalla saa paluumuuttaja tottua vaikka mihin. Niinkuin esmes siihen, että sitä aamukahvia hörppiessään havahtuu huomatessaan pihassa ventovieraan auton. Kello on niukkanaukka 8 eikä paluumuuttaja ole ehtinyt sonnustautua pyjamakuosia kummempaan.

Joten siitä vaan loimea niskaan ja pihalle vierailijaa etsimään. Ja pellonreunassa seisoo ehta ukko raapimassa päätään. Traktorimies tuli katsomaan pientä työmaataan. Olisin maksanut markan jos toisenkin jos olisin saanut tietää ukon ajatukset ;-) Sisäinen kaupunkilaiseni kyyristyi taas vähän pienemmäksi, korvissa soi, kuvaannollisesti.

Perjantaina tulee kokeilemaan saisiko ns. kertakäännetyn viillon myllättyä hedelmälliseksi kasvi/yrtti/mansikka/juurikasvi/whatever/mikämikämaaksi. Multaviillosten alta pursuu pontevat juolavehnä ja ohdakekasvustot. Kas onhan kulmakunnan kuulu yrttimaa saanut kymmenenkin vuotta villiintyä ja kasvaa umpeen. Rounduppia isäntä ehdotteli vaan en oikein uskalla myrkkyjen kanssa vehtailla. Lupasi varustaa traktorinsa sen verran järeillä silppureilla että kenties jotain tulostakin syntyy.

Jossain vaiheessahan se maanmuokkaus on kuitenkin aloitettava, miksei siis jo nyt?

 Ja vihdoin, hämähäkki väärinpäin ;-) Iltavalo on ihana!

Titalle semmoinen tieto, että meillä on nyt Särkän kuvastoa ruksattu ja rastittu moneen kertaan. Pistänkö pitkän listan suoraan Pääpuutarhurille vai tahdotko vilaista ensin? Toivoisin oikeastaan sun vilkaisevan, voi olla aivan kauheitakin valintoja. Mun taitaa olla paras raivata kalenteriin aikaa mahd.pian pikaiselle Oulunseudun visiitille. Kesällä reissataan sitten pidemmän kaavan mukaan.

Toisaalta, jos minä nyt lyön lukkoon hienot pläänit kulkemisistani, varaan majoitukset ja lähden ajamaan, niin hutihan se menee. Ennen kuin pääsen Joensuun ohitustielle, soi puhelin ja pitää lähteä tammaa viemään kutostietä etelään. Kypsät follikkelit ei armoa anna. Taitaa olla ns. pattitilanne. Hyviä ehdotuksia asian ratkaisemiseen, anyone??

Tässä muuten päivän omenankukkakatsaus. Lehdet kasvaa ja nuppu punertuu. Posahtaa aivan just. Saas nähdä ehtiikö aueta näillä helteillä vai jääkö kukinta ensi viikolla häämöttäviin viileisiin?

Aivan hervoton helle tänäänkin. Mittarissa kilahti elohopea tappiin ja kyllä sen nahassaankin tunsi että lämmintä on. Vain paarmat puuttuu.
Eivätköhän nekin jo virittele purukalustoaan kesän antimia varten, hyökkäävät varmastikin aivan näinä päivinä. Sääli hevosia, kaikki örkit iskee yhtä aikaa.

Tässä vielä Saskatoonin kukkaterttuja, melkein auki.
Aika huima kukinta on kyllä luvassa noihinkin. Olisi ehkä syytä perehtyä Saskatoonmarjan käyttöominaisuuksiin.

Viime vuoden sadon veivät salamannopeat rastaat, hämmästyttävästi yhdessä yössä.... etteivät vaan kuskanneet lastia autolla pois? Nyt aion olla askeleen edellä ja saada edes pari litraa marjoja ihmeteltäväksi.

Iso-J kotiutuu huomenissa ja päästään taas torpalla normaaliin järjestykseen. Jokainen käsipari tarvitaan viikonloppuna kun päästään veivaamaan sitä murheenkryyniä kasvimaaksi. Ai joo, ihan melkein unohdin, mullahan on jo sovittua menoa sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi. No voi voi... ;-)

Eiköhän tää nyt ollut jo tässä? Tää lähtis nyt kohta sivistymään hauskojen kirjojen pariin. Lukuvinkki: Alexander Von Schönburg: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kuninkaallisista (mutta et ole uskaltanut kysyä). Ja toinen: Taru Staudinger: Svenskspråkig Bokstävercock - Ruotsinkielinen aapiskukko

Morsekatt talar i morse.
Lite raja nu!

Puss och kram,
Hirnakka
-ei se oo niin justiinsa-

Hej falleralleraa

Seiskatonninen kävijälukema on aika huissi, kukkakuvalla aloitetaan päivän kunniaksi. Kiitoskiitos kaikille blogia uutterasti aukiklikkaaville ja kiitos myös satunnaisille kävijöille. Katsotaan nyt miten kauan tätä jaksaa jatkaa. Ehkä jossain vaiheessa loppuu kuvat ja sanatkin. Tai kaikki on sanottu ja kuvattu? Melko masentava tulevaisuus. Kyllähän ankeammassakin päivässä on jotain kaunista. Tai sitten riittävän rumaa, että välittyy kuvanakin.

Jännä juttu miten tästä bloginpidosta onkin tullut tämmöinen valokuvien arkistointipaikka ja päiväkirjamainen päivän nollauspaikka. Parempi pää blogissa tyhjäksi kuin jollain muulla täyteen, päivittäin...  (uus)vanha (piha)viidakon sanonta.

Paljon sitä on tähänkin päivään mahtunut, enimmäkseen mukavia asioita. Ei ole mielekästä tilittää tänne jokaista perillisten kiukkuraivaria tai keskinäistä nahinaa, omista ja Iso-J:n nillityksistä puhumattakaan. Joten julkaistaan vain se siistimpi puoli torpan arjesta -ja toki juhlastakin silloin kun sen aika on.

Kevätkaihonkukka ei tahdo asettua kuvaan millään. Ja vain joka 5. kuva keskimäärin on edes jostain kohtaa suht tarkka, tuuli oli mukana yllätysmomenttina ja väräytti pikkuista kukkijaa sopivan epäsäännöllisesti.

Oli hikisen kuuman nihkeä sää. Onneksi edes osan päivästä oli pilviharsoa, ei paistanut ihan niin polttavasti. Sellaista +25 lukemaa näkyi mittarista, oisko toi nyt jo terminen kesä?

Pienen harkinnan jälkeen kannettiin pihalle myös  nämä:

Voi hyvää päivää mikä pupellus ja mussutus. Ekologiset ruohonleikkurit ovat näin alkukaudesta hyvin uutteria mutta veikkaanpa, että into hyytyy sitä mukaa kun kesä kypsyy.

Yritetään kuitenkin väsätä jokin haukan ja Nassen kestävä katettu kesäpäivälaidun väsätä marsupojillekin. Kesä kuuluu kaikille!

Ai niin, sillä aikaa kun Äitikulta valikoi Holgereita sun muita planttuja Tuhatkaunon valikoimista, minä sain mukavan puhelun. Lauantaina olisi oiva tilaisuus kuvata oripoikien laitumellelähtöriemua. Jumantsukka, mie meen viivana!! Ikinä en ole nähnyt ison lauman laitumelle laskua joten ainutlaatuinen tilaisuus!

Sunnuntaina pyydettiin talkooavuksi kisoihin. Pääsen taas istumaan tuomaripöydän ääreen ja kirjaamaan ylös arvoisan tuomarin kommentit. Ihan paras homma kisoissa. Eniten sitä oppii kun dumarin jupinat kirjailee muistiin. Itse kun on radalla, homma menee ihan panikoinniksi. Meitsin kisahermoilla  on paras pysyä pöydän fiksumpien puolella ;-)

On se kiva, että tulee näitä tilaisuuksia päästä näkemään, kokemaan ja kuvaamaan sekä oppimaan uusiin tilanteisiin. Toivottavasti kalusto kestää kaikki lähitulevaisuuden ainutlaatuiset kuvauskeikat.

Nyt on ehkä sopiva hetki ottaa aikalisä niin blogipäivityksestä kuin jääkiekostakin. Aikalisään kuuluu sekä pieni lasillinen punaisia flavonoideja että iltakävely alapellolla koiranpissatuksen merkeissä. Siellä jossain kukkii tuomi, haisee pihaan asti. Pakko mennä ihmettä katsomaan. On se niin hieno.

Toisaalta on vähän sääli, että kaikki kukinta ja kevään ihmeet tapahtuvat nyt samalla viikolla. Tuomen kukinta on perinteisesti kuulunut sinne koulun päättäjäisviikolle.

Tässä vielä illan tilanne omenapuun oksasta. Kohta kukkii...

Jatketaan kohti uusia tuhatlukuja, toivottavasti anonyymitkin joskus rohkaistuvat vaikka lähettämään terveisiä.

Kiva kun kävit, tule toistekin. Nyt tää kuitenkin lähtis ulos, ihana kevätilta. Hei falleralleraa!