Zuumailuja

Eipä juuri kauniimpaa maaliskuista sunnuntaipäivää voisi olla.
Lumenpudotuskin tuntuu juhlalta ja lumitaakan alle mahdollisesti lyyhistyvä aittavanhuskaan ei harmita ihan koko aikaa. Toivotaan nyt parasta että jaksaa kantaa taakkaansa vielä tämän talven. Ensi kesänä kengitetään uudelleen ja kestää toiset sata vuotta.

Mitään järkevää, hyödyllistä tai tuottavaa ei ole tänään saatu aikaan. Varhain kyllä heräsin mutta hangen kantokykyä en ehtinyt selvittelemään.

Kameran kanssa haahuilin pihalla sitten kun hanki oli jo upottava. Kokeilin ja vajosin ;-) Muutama kiva räpsy näyttää tallentuneen kortille. On nämä nykyajan valokuvauskoneet sitten hauskoja. Ja antavat paljon anteeksi kuvaajalle.

Jännä juttu mutta jonkinlainen kuvaussilmä osoittaa joskus merkkejä olemassaolostaan. Välillä huomaan katselevani asioita, esineitä, kasvoja ja maisemia "kuvitteellisen linssin" läpi. Ja sitten haen kameran ja katson näyttääkö hyvältä.

Halpaa hupiahan tämä räpsiminen on eikä taatusti ole keneltäkään pois joten hyvällä omallatunnolla jatkan zuumailujani.

Oikeat kuvaajat tietävät ja taitavat paljon enemmän. En edes yritä matkia kuvillani ketään tai luoda omaa tyyliä. Sellainen menee väkisin vääntämiseksi ja kuvat olisivat jotain mukataiteellista visiointia. En minä pysty puhumaan uskottavasti muotokielestä ja elementtien vuoropuhelusta. Aivan liian kultturellia minulle. Keep it simple, stupid.

Otan kuvan ja jos se on kiva, säilytän sen. Tämä blogi on kehkeytynyt kuvitetuksi päiväkirjaksi, olkoon niin.

Eipähän tarvitse tekijänoikeuksista kinata kun kaikki tuotokset ovat omia.

Lehdestä luin, että paikallisilla talleilla on maaliskuussa yhtä sun toista mielenkiintoista toimintaa, täytyypä seurata tilannetta. Ehkä sitten pääsen lähietäisyydelle räpsimään hevosiakin. Koirat, kissat ja kanat on aika tarkkaan kuvattu, toistaiseksi.

Yritän hankkiutua naapuriin kunhan lampaat pääsevät laitumelle. Pitäähän pikkulambien kevätriemu saada omaankin albumiin. Varsoista ja vuonohevosjuntturoista puhumattakaan. Sille reissulle pitääkin ottaa ratsastava perillinen mukaan, vähän pitää mukulaa huudattaa ;-)
Äitien oikeus on kohtuudella kiusata kakaroitaan.

Nyt jatkuu pyhäpäivän vietto pikavisiitillä paikalliseen kauppaan. Torppa on mukavan lämmin ja perhe syötetty hiljaiseksi. Iso-J ja äitikulta tuhraavat tapettiliisterin kanssa.

Saadaan illemmalla Pudiksen kummitustätikin kyläilemään, kiva ja hyvä. On sua odotettukin.

Rentoa sunnuntaita vaan muuallekin maailmaan. Tuuppaa pipoa takaraivolle ja anna kevätauringon paistaa. Etenkin jos se pipo tuppaa olemaan kireämmällä kuin ns. terve järki sallii. Moido.