Laatta on heitetty

Ei se ihmemies Iso-J turhaan eilispäivää äheltänyt Äitikullan kyökissä, vielä tänäänkin oli sievä laatoitus seinällä.

Tämä kuva on eiliseltä, tuosta se lähti. Ammattimies kun laattaa heittää, siinä riittää stidikin rakoa pitämään.
Oli niin ihana herätä taas kerran aurinkoiseen aamuun. Eilinen kevätpäivä sai loistokkaan jatko-osan ja lumet kyytiä. Lampolan katolta on nyt tullut koko lasti alas joten ei tarvitse siitäkään lumikuormasta huolehtia.

Maanantain kunniaksi ja aurinkoenergian buustaamana kipitin kanalaan siivoushommiin. Kuulosuojaimet ovat sitten must-have -tarvike mikäli kanalassa enemmän aikaansa meinaa viettää. Kaksi kukkoa kiljui lähes tauotta ja kanat möykkäsivät munintakiireissään. Onhan se toki ajattelematonta ängetä sinne talikon kanssa hillumaan kun toiset pukkaavat munukkaa. Onneksi seuraava isompi siivous tehdään sulan maan aikaan ja silloin rouvasväki potkitaan tarhan puolelle.

Tuommoisen jäljen jätti öinen kulkija latureittimme varrelle. Kameran linssinsuojus on sellaisen 5 cm halkaisijaltaan joten ihan pikkuinen rääpäle ei jälkeä jättänyt. Voisikohan tuo olla ilves? Tai hemmetin iso supi. Monsterikokoinen rusakko?

Ja mitä lynxeihin tulee, tänään nähtiin vinha vetopeli. Keltainen lynxi (moottorikelkka) ulvotti pellolla ja pikkujannu stigalla perässä. Piti oikein hillitä itseään etten pummannut kyytiä. Näytti tosi lystiltä.

Pajunkissat ovat parhaimmillaan ja niitä on nyt kaksikin maljakollista. Koskahan se aivastelu alkaa ;-)

Ei tuosta jälkisotkusta ihan tolkkua saa, aikamoinen ruuhka lähipelloilla kuitenkin öiseen aikaan vaikuttaa olevan. Hirviä ei sentään ole näkynyt, syksyllä niitä kävi ihan tuntumallakin.

Entiset duunikaveritkin muistivat ylläripaketilla ;-)
Pitkään aikaan en olekaan saanut niin hyviä nauruja kuin mitä Tuomas ja kaverit nyt saivat aikaan. Thänks.

Jahas, se tuli kaupunkireissu. Ei sentään ängetä Ilosaareen kuoroa juhlimaan, ihan vaan ankeasti marketin käytäviä raahustamaan. Varsinainen prismamaraton :-(

Ensin kuitenkin ahkeruuskahvit.