Halkoja kouluun

First things first, meillä EI ole vielä kissanvirka auki. Kissahenkilökuntaa kyllä lisätään pihapartion verran heti kun sopivat myyränkarkoittimet ilmaantuvat tietoisuuteemme, tämä siis puskaradion kanavalle tiedoksi. Patsymummo kävi lääkärillä ja tuli pilleripurkin kanssa pois. Vähän oli jo pelko mielessä paluukuorman olomuodosta, henki mukana vai lähteneenä. Vaikka asia on pitkälle valmiiksi puhuttu lastenkin kanssa, onhan lopullisuus silti musertavaa. Onneksi saatiin mummokissa takaisin, elävänä.

Paikallinen ellä on hyvä hevosten kanssa mutta ilmeisen toistietoinen rotukissojen erityispiirteistä. Ekaa kertaa kuulin, että kihara karva olisi oire... no, sehän on kokonaan toinen juttu.

Sitten halkoihin. Koulusta tuli lappu nuotioretkestä. Jokainen ipana ohjeistettu tuomaan kotoa halon. Se oli ihan ok, ei kahta kysymystä asian tarpeellisuudesta. Halot reppuun ja menoksi. Niitähän on kaikilla kotona. Ja tänään penskoilla oli yhteistuumin rakennettu iso nuotio josta riitti roihua kaikkien makkaranpaistoon.

Pienistä puroista iso roihu ;-) Mie niin tykkään tästä karjalaisesta mutkattomuudesta. Ei jäädä turhia vinkumaan vaan yhteispelillä hoidetaan hommat kaikkien huviksi ja hyödyksi.

Kaupungin koulussa ehkä vanhempainyhdistys järjestäisi pari kokousta, sitten pidettäisiin myyjäiset ja sitten ehkä ostettaisiin huoltikselta halkomäyris. Kunnes joku keksii, että avotulen tekohan on jyrkästi kielletty koulun alueella.

Äitikullan kanssa pidettiin mullanvaihtotempaus ja uudelleenruukutustalkoot. Talvehtineet pelargonit saivat puhtaat ruukut ja uudet mullat. Pistokkaita on riittämiin. Kesemmällä meiltä saa munien lisäksi pelakuun pistokkaita mukaan ken tahtoo. Se on tuo meitin etukuisti se jossa pelakuut viihtyy. Valoisa ja viileä paikka, aivan ideaali moiseen hommaan. Saunatuvalta kannettiin pelkkiä kuihtuneita raakkeja pois. Vielä olisi tuvan sillanalusessa parvekelaatikollinen punaisia ja yksi iso laventeliruukku. Ne pitää kalastaa päivänvaloon ja kirjata tappiot.

Taulukin on nyt sitten kotona. Se taulu. Tulesta syntynyt.
Kuvasta ei ihan parhaimmalla tavalla käy esiin kehysten upeus, minulle tulee vähän mieleen puulle maalattujen ikonien reunat, on ihan älyttömän upea. Hinta oli enemmän kuin hiottava mutta hyvää työtä on tehty.

Kiitos vielä kerran teille kaikille ihanille ihmisille jotka minulle tuon taulun lahjoititte. Se on tärkeä muisto Hienosta Hevosesta ja Ystävien välittämisestä. Kiitos.

Meillä pestään nyt kissaa, Patsymummo pääsi Hexocil kylpyyn. Toivotaan nyt, että tämä Patsyn 13. elinvuosi sujuu hyvin ja katti jatkaa haahuiluaan vielä pitkään. Italialainen matroonamme ei joutaisi vielä ilmavoimiin. Olihan muuten liikuttavaa seurata Nassen ja Justiinan hätää kun Patsy pakattiin koppaan ja vietiin pois. Molemmat ravasivat epätietoisina ympäri tupaa ja etsivät kadonnutta kaveriaan. Helpotus näkyi molemmista kun koppa tuli takaisin ja tuttu sähähdys kuului sisältä.

Lokoisaa loppuiltaa, missä sitten tätä luetkin; Espoossa, Savonlinnassa, Kokkolassa.... Kiva kun kävit, tule toistekin ;-)