Komea kevättalven aurinko paistoi melko tehokkaasti ja hiki tuli toppahousuissa. Tallasin umpihankeen latua. Kyllä, latua! Koskapa eilispäivänä piinannut vatsapöpö älysi luikkia viemäriin, katsoin olevani enemmän kuin velvoitettu aloittamaan kuntokuurin liikunnallisen osuuden.
Onneksi sitä umpihankihiihtoa oli vain joitakin kymmeniä metrejä, suurimman osan ladusta sijoitin lynxin tamppaamalle reitille. Ja kaikenkaikkiaan, hätäisesti ja epätarkasti arvioiden, lenkin pituus lähentelee kilometriä.
Toisella kiekalla hiihtimet luistivat jo sukkelammin ja maltoin pysähtyä tutustumaan lähemmin jälkivalikoimaan. Pupua, rusakkoa ja jänistä on runsain mitoin. Kelkan uralla on löntystänyt ainakin pari eri kokoista supia ja yksi isompi pyöreätassuinen, arvatenkin ilves.
Parin kiekan jälkeen kävin kertomassa uroteostani Äitikullalle ja niinpä sitten piti lähteä hänelle oppaaksi. Kierroksia tuli heti kolme lisää. Ja se on kuulkaa yhteensä viisi kiekkaa. Ja se taas on tasan viisi kiekkaa enemmän kuin moneen vuoteen. En edes muista koska mulla on ollut hikilankut alla. Viime talven hiihtelöt meren jäällä jäivät armottoman selkävaivan takia hiihtelöimättä. Vasiten ostin suksetkin silloin.
Mutta nyt on latu auki ja voi mennä vaikka pyjamanhousuissa hiihtelemään, lupasin tosin lapsille nylkyttää vain pimeällä ja metsän puolella. Tuosta eteläpellosta pitää kyllä hieroa kauppaa naapurin kanssa, on niin oivallinen laidunalue. Ja sitäpaitsi sekin pläntti on alunperin tämän torpan maihin kuulunut. Karjala takaisin, tontti kerrallaan.
Kuten kuvasta näkyy, pajunkissat ovat täsmällisesti aikataulussa. Huomenissa laitan yrttejä multaan itämisen toivossa (Tita, vakavoidu ja pistä peukut kannustavasti pydeen) ja jatkan hiihtelöharjoitteitani.
Veikkaan, että kankut ja muutama muukin kropan osa (jossa periaatteessa pitäisi olla lihaksia) ovat huomenna verryttelyn tarpeessa...
Illansuussa piipahdettiin vielä kaupungissa, onneksi sillä reissulla ei vanhettu tällä kertaa kauaa. Mukaan tarttui vain yksi uusi siemenpussukka, on sitä selkärankaa ja mielenlujuutta vähän sentään jäljellä.
Nyt olisi oikeastaan oivallinen aika heittää venyttelyasentoon telkkarin eteen, meillä on Wallander-ilta.
Oli mulla joku muka-uutinenkin kerrottavana vaan en enää muista mikä. Mahtoi olla tärkeää...
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, torpalta moro!
No hyvä että Luruvirus jätti kehon ja poistui viemäriin. Ja kyllä toipumisen virekin on kova - heikon yön jälkeen suksimaan. Respektiä!
VastaaPoistaMulla kans joku loma- ja työviikon välinen aikaero vaivaa. Tulin töistä kotiin, postin mukana oli tullut yksi kylkiäispuutarhakirja. Nukahdin sen kanssa. Oli kyllä kelvottoman surkea puutarhakirjaksi. Reilu tunti katosi hyvää työaikaa. Ruokaa laitettiin sitten kuuden maissa. Myöhäinen päivällinen. Ja lapset vähät välittivät makkarissa kuorsivasta äidistään. Olisivat joutaneet tulemaan kysymään päivällisensä perään...
Miun piti tänään käydä aikaisin nukkumaan mutta tässä sitä vaan istutaan. Mutta mieli on hyvä. Ystäväni tätiratsu Rollo kyyditti minua aivan ihanasti tänään. Aika äkkiä tuntuu jonkinlainen tatsi ratsastamiseen palautuvan. Nyt oli jo pikaisia hetkiä jolloin voin kuvitella osaavani jotain. Miun piti vaan verkata Rollo likalle valmiiksi mutta puoli tuntia meni huomaamatta, on se vaan koukuttava laji.
VastaaPoistaMutta nyt painun pehkuihin, hyvät yöt!
Vähän turhan aikaisin aloitin liikehdinnän, illalla heikotti ja palelsi niin ettei leffan katsomisesta meinannut tulla mitään.
VastaaPoistaTänään on jo kelvollisempi olo, joskin tämän aamun pitää kiirettä kuskaushommissa.
Pakkaspäivähän tästä tulee, -18 oli mittarissa pari tuntia sitten, nyt vähän vähemmän.
Jos se kirja on Viherpihan lahja, on se ihan joutava :(
Savukin on pitänyt hauskaa, hieno homma! Tuntuuko nyt lihaksissa? Ja vieläkö olet SavuTON?
Hirnu, elä kipiänä ala riehummaan !
VastaaPoistaJoutaahan tuon, kuntoilun, aloittaa tuonnempana. Elähä sie likka hättäille !
Mulla illan ohjelmistossa vesijumppaa. Peräti jo 7s kerta tänä keväänä kun hilaan ruhoni Siuntioon ensin räpiköimään, sit ulkoaltaaseen tunnelmoimaan ja vielä höyrysaunaan naatiskelemaan.
Oj tätä elämän ihanuutta. Muut jumpat ovat jääneet vähemmälle, muka muita kiireitä. Laiskuus se vaan vaivaa.
Noh, valon lisääntyessä tekeminen omalla mäjellä tuntuu vaan niin mukavalta, ettei sieltä henno mihinkään lähteä.
Paitsi vesihumppaan : )))
No mä vähän ajattelinkin, että Hirnakka ei ole tavallinen kuolevainen kun pyrstöyskän jäljiltä lähtee suksimaan ihan keskiraskaalla ponnistuksella. Ei meinaa irtoaisi minun (kohtuullisen reenatulla) kropalla. Tai sitten se meidän Noro-virus oli jotenkin ikävämpää sorttia. Yön sairastamisen jälkeen aamutallissa käytyäni meinasin ottaa lukua pirtin lattialla. Silmissä jo lupaavasti hämärsi.
VastaaPoistaHalvatun hienoja, aurinkoisia kevättalven päiviä täällä pohjanmaalla. Tosin nuo hyytävät yöt sais hävitä kevään helmaan. Viime yönä -22, edellisenä -20.
Tjahas... perinteinen naisten toinen työpäivä starttaa juuri. Tulin kotiin ja muonahuollon kautta kuljetustehtäviin ja tallitöihin. Ynnä muihin huoltotöihin. Naisten eläke-euron pitäisi olla vähintään kaksi euroa... riittäskökään?
Voi kun kuulostaa vesihumpat hyvältä ja tehokkaalta.
VastaaPoistaOn siellä Nitalankin mäellä varmasti kevään myötä ihan kivasti puuhaa ja askaretta -ja kiireet senkun lisääntyy kesän vanhetessa :-D
Tita, tuolla tiistain merkinnässä tunnustankin ettei tämä pöpö ihan kertarykäisyllä tainnutkaan lähteä. Kertakaikkiaan inhottavaa.
Kylmiä öitä meilläkin, kahdenkympin alapuolella käyty taas. Onneksi päivällä asteet hilautuvat aurinkoenergian ansiosta liki nollaa. Ja hanget humisten vajuu *oodi keväälle*