Niitä näitä kissanpäitä

No johan pomppas, mirrit boksista ;-)
Miukulaiset saavat vielä tänään kuvittaa päiväkirjaani, sitten siirrytään vaikka hevosiin tai sulavaan hankeen.

Se vähäpätöinen pikkuseikka, että yöllä satoi rutkasti uutta lunta, ei masenna pätkääkään. Satanut lumi on nyt jo painunut -ja painanut mukanaan vanhaakin kerrostumaa. Enää reilu metri kinosta etupihan kukkapenkin päällä, sieltä ne lumikellot ja krookukset kohta pinnistelevät aurinkoa kohti ;-)

K

Kuvan killi on muistaakseni Andy... olikohan Handy-Andy 
tai joku sellainen se virallisempi nimi. 

Hauska eläjä joka päästi huumorintajuiseen kotiin.

Tautikin tuntuu olevan kaukanapoissa ja kutakuinkin normaalisti pystyy jopa touhuamaan. Ruokahalua ei kyllä ole mutta se tulkittakoon positiiviseksi asiaksi. Lounaan kuittasin pikkupurkillisella Pashaa. Vain Lieksan Laatuherkkujen valmistetta voi kutsua pashaksi, muut ovat sitä mikä tulee kun vaihtaa h:n k:ksi.

Aamulla piipahdin koululla pullakuskina, eiliset leipomukset saivat tomusokerihunnutukset ja loppukoristelut. Tuli muuten hienoja -eikä tietenkään ole kuvaa. Perilliset kertoivat ylpeänä että meidän leipomukset loppuivat ekana koska ne olivat näteimmät ja maukkaimmat ;-) Niissäpä olikin voita ja kermaa eikä mitään korvikkeita.

Tämä valpas kissaeläin on Pecos Bill, affenanmaalle lennähtänyt punanaamio. 

Täytyy kyllä tehdä samainen kehut saanut suklaakakku itsellekin, oli erittäin mehevän ja makoisan oloinen vaan kun ei voinut korkata. Ei edes pientä maistiaista pihistää.

Tämä kuikelo on muistaakseni Boogeyman, aivan hillitön korvahirmu.

Mulle tulee oikeasti kohta ihan nostalginen olo kun katselen vanhoja kuvia. Olivathan ne pentueet hauskoja. Mutta olipa oikeasti naurussa pitelemistä kun viimeistäkin pentua pakattiin uusien omistajiensa kyytiin. Kyllä 12 viikkoa (ja ylikin) riivattuja kissanpentuja paimentaessa ovat piiiiitkiä ja kuluvat hyyyyvin hiiiiitaaasti. Ja niitä pentueita ehti kuitenkin olla jokunen.

Iso-J taitteli itsensä kaverinsa pikkubemariin vänkärin penkille ja suuntasi kohti Tuusulaa. Sääliksi käy isoa miestä kun semmoisessa klemmariasennossa pitää seuraavat tunnit viettää. Ja sikarinhaju siihen vielä kaupan päälle. Ei yhtään käy kateeksi.

Se on sitten pitkästä aikaa vapaa perjantai-ilta tiedossa. Siis sikäli vapaa ettei ole mitään oikeaa ohjelmaa. Ei edes kauppareissua. Kaiken kun ehtii huomennakin hoitamaan.

Tämä tyyppi on ekasta pentueestamme, Pipistrello (italiaa; lepakko). Kuvauspaikkana Helsingin jäähalli vuonna 2000. Eka ja varmaankin vika kerta kun olen vaihtanut vaippaa HIFK:n  pukukopissa ;-)


Nuorempi perillinen, se lauantaisin ponitunneilla käyvä, pitää nyt taukoa poninkurituksesta. Kunnioitan neidin päätöstä enkä hätyytä yhtään. Mikään ei tapa innostusta tehokkaammin kuin lastansa harrastamaan höykyttävä vanhempi.

Ehtii se lapsi persuksensa satulassa puuduttamaan myöhemminkin. Toivon sydämeni pohjasta, ettei hän hukkaa iloa ja hauskanpitoa, leukaperät kireällä posottavia ratsastajia kun on ihan riittämiin.

Tämä kaveri rekisteröitiin nimellä Reno Madcat. Oli pentuna paljon vinkeämpi, korvat nousivat turhan ylös ja turhan kapeina. Muuten ihan jees.


Yrttilaatikossa on jotain kasvustoa, en tiedä onko hometta vai jotain toivotumpaa. Timjamin kohdalla kuitenkin tapahtuu. Mutta ainahan ne hyvin itävät, sitten tulee taantuma ja muutaman viikon päästä saan viedä kompostiin taimenruippanoita. Ja hakea taimitarhalta kunnon taimet.

Siirryn virallisiin äidin hommiin ja yritän löytää perilliset. Kyllä  ne tällä samalla mäellä ovat, en vain tiedä missä. Ilmeisesti toinen harjoittaa tekstiviestiliikennettä, jostain kuuluu piippaus.

Ja katsokaas alakuvan kissaneitiä vähän aikaa, eikös rupeakin revittämään leukoja ;-) *haukotus*
Muistakaa levätä viikonloppuna, heippa!