Kuono kohti kevättä

Nasse päätti kiivetä torpanmäen korkeimmalle lumien kasauskinokselle tiiraamaan kevään merkkejä. Etelässä päin paistoi aurinko eikä tuo koiran takana oleva pohjoinenkaan taivas kovin kurjalta ole näyttänyt koko päivänä.

Oikein priima kevätpäivä tänään, ihan eilisen toistoa mutta ei vielä pätkän vertaa pitkäveteistä. Jotain sateen uhkaa lienee luvassa tännekin, tulkoon vaan hankia vajuttamaan.

Koiran kurja ei ole vielä saanut tarpeekseen talven iloista vaan nylkyttää itseään pitkin pihapolkujen pohjia antaumuksella ellei peräti pontevasti. Lumipesut päivittäin pitävät toivottavasti myös orastavan lemmenliekin aisoissa. Naapurin lapinkoiran juttusille ei todellakaan ole mitään asiaa, eikä toisen naapurin molossomammutin helmoihin.

Tämän päivän ansioihin kirjataan leipomusvaraston täydennystä. Maalaaminen piti jättää minusta riippumattomista syistä toiseen päivään, siellähän odottaa kirjoituspöytä ja keinutuoli aikaa suotuisampaa.

Otin ihan todistusaineistoa, aina löytyy joku väittämään virtuaalileiväksi ;-) Noh, makua en vielä tiedä, mutta tuoksui aivan uskottavasti maalaisleivälle. Aina tuo fasuleipomon vaahtoleivät voittaa. Ja mikäli maussa ilmenee moitteita, kanarouvat kyllä armollisesti nokkivat arveluttavammatkin antimet.

Veivasin vielä syntisen kaloripomminkin, suklaa-kirsikkakakku kuohkeinta laatua.
Nyt jos koskaan kannattaisi paikallisten lukijoiden karauttaa munanhakureissulle, kahvia ja kaakkua tarjolla -rajoitetun ajan.

Munavarasto alkoi piipata ylituotannon rajaa joten pakkasin näytteeksi 25 munaa koteloihin ja kurvasin naapuriin, sille jonka kanasia on meillä talvehtimassa. Samalla reissulla ujutin itseni talliin ja neljä pitkänaamaa sieltä löytyi, yksi viimekesäinen orivarsa, pari lv-tammaa ja järjetön tukkajumala suokkitamma. Uuh, semmoisia jouhia en muista suokkitammalla nähneeni. Onpa todella mielenkiintoista nähdä reilun vuoden kuluttua (jos kaikki hyvin käy) kyseisen tamman ja erään jouhimonsterin rakkauten hetelmä.

Pienoinen kulttuurishokki kieltämättä. Sitä kun on tottunut tietynlaiseen tallimiljööseen, on ääripäiden kohtaaminen aina ajatuksia herättävää. Odotellaan laidunkauden alkua, sitten saa varmasti ihan kivojakin kuvia. Karvanvaihtoaika harvaa hevosta imartelee.

Nappasin samalla reissulla auton perään heinäpaalin, nyt on taas marsujen ruokahuolto turvattu muutamaksi viikoksi.

Nämäkin takatukat ilmaantuivat taas pihaan, omenatarhan siideribaari houkuttaa eivätkä kovin krapulaisilta näytä. Tukka hyvin elämä hyvin?

Viikonlopuksi on kasaantunut paljon mukavaa ohjelmaa. Jos ja kun huomenna pelaan korttini viisaasti ja hoidan ns. juoksevat asiat alta pois, jää kenties vapaan toiminnan aikaakin.

Tuolla toisaalla kaivetaan kiivaasti virtuaalisesti kärhölle kuoppaa. Tuula on kyllä niin mainio. Kiitos loistavista vinkeistä, teen vielä vähän ajatustasolla suunnittelutyötä ja sitten katsotaan mihin niitä toteemipaaluja oikein tuleekaan. Sitten sulan maan aikaan ;-)

Nyt ihan muihin hommiin, moikka.