Paikka auringossa

En ollut uskoa silmiäni kun katsoin aurinkoisen puolen lämpömittaria, +19 ja täysillähän paistaakin.
Varjossa näyttäisi olevan +8 joten eipä ihme, että pihatietä pitkin lirisee pienet purot. Tervemenoa talvi, alamäkeä pitkin ojaan.

Paljasta maatakin on näkyvissä, tuo kuva takapihan puolelta. Auratuilla alueilla pääsee kohta haravoimaan.

Iso-J teki tänään pikareissun Ouluun. Vähän hirvitti päästää miestä matkaan, Liminka kun on turhan lähellä. Ja sieltä Limingasta olisi karvaista kaveria tulossa tänne niin paljon kuin otettaisiin. Niitä vuohia nyt aluksi *painaa jarrua ja kovaa*

Ei kuitenkaan aio pysähtyä aakkosasemaa kummemmalla joten vuohituliaisia en onneksi saa. Hyvä hyvä.

Enkä muuten ole ollenkaan vakuuttunut, että vuohenryökälettä tahtoisin tänne ollenkaan. Nehän rymistelee ihan estottomasti missä vaan, terrorisoivat sarvillaan rakenteita ja syövät vaivalla kasvatetut yrtit. Pitäisi olla nupo ja leikattu. Ettei haise pukille ;-)


Rottasodassa uusia voittoja. Yksi niskansa ratkaisevan vaikeasti nyrjäyttänyt roikale menetti henkensä. En koske siihen kepilläkään joten Iso-J voi poistaa saaliin kunhan kotiutuu. Myrkkysyötit näyttävät maistuvan joten  kohta Neville Noutaja ahkeroi rottayhteisössä uutterasti.

Hyvänkokoisia silmujakin löysin. Yhtään en muista mikä puska kyseessä. Riihen ja kanalan välillä tuommoinen kasvaa ja silmut ovat aika eläväisen näköiset. Pitää yrittää dokumentoida pihan kasvustoa, eihän sitä muuten voi muistaa mitä täällä oikeastaan jo on.

Ai joo, on tuossa rottasodassa ja kemiallisessa sodankäynnissä puolensa. Nyt kun koiran turvallisuuden vuoksi pihalla hengailu on erittäin rajoitettua, pitää lähteä kävelylle. Eikä se todellakaan tee pahaa talven turvottamille rasvasoluilleni.

Vähän tylsäähän se on tarpoa samaa tietä eestaas mutta kevään edistyessä pääsee metsäpoluillekin. Sitä paitsi oli tosi keväinen fiilis tökätä superstarit kuljettimiksi ja painattaa asfaltti ropisten eteen päin.

Äitikulta paistoi karjalanpiirakoita ja jo syötyjen takia tulen kuluttamaan tossunpohjia vielä monta kertaa ;-)
Nyt on oikein oivallinen hetki ottaa keppi ja lähteä tekemään kurapuroja pihatielle, perillisetkään eivät ole häiriköimässä, äiti saa leikkiä kuraleikkejä, JIPPII!!

Paljon onnea Iso-J

Tänään on kuulkaas Iso-J:n syntymäpäivä.
Korrektina ihmisenä en paljasta kertyneiden vuosien määrää... on se kuitenkin kunnioitettava lukema (miten helkkarissa mulla on jo ihan setä-ikäinen mies??).

Juhlan kunniaksi pihlajaan lehahti närhi. Kuvia on vähän picasassa kopeloitu. Nähkääs kuvasin tuvan ikkunaklasin läpi ja pesuahan ikkunat tähän aikaan vuodesta jo pyytävät. Huutavat. Okei, ääntä pitävät sen verran kovaa että pakko on vissiin (alimmat) ruudut pesaista.

Kuten jo eilisen kommenttiruutuun aamulla yököttelin, rottasodan ensimmäinen vainaja on todennettu. Kohtuullisen heikkoon happeen oli rottajuniori mennyt, hieman piti avustaa että loputkin hengestä lähtivät :-(

Ensimmäistä kertaa kananhoitajan lyhyessä historiassani menin huoltokeikalle agenttityyliin. Kaalinkerä oli iskuvalmiina ja vesiämpäri toisessa kädessä. Varmistin lattian, katon ja selustan ja tsekkasin ns. kuolleet kulmat ennenkuin astuin eteisen kynnyksen yli.

En todellakaan halua mitään niin traumatisoivaa kokemusta kuin Nitalle on ehtinyt tulla. Joten kauralaarinkin läpivalaisin maglitella kahteen kertaan ennen kuin kaapaisin viljat kauhaan.

Haettiin kaupunkireissulla synttäriskumpan sijasta rotanmyrkkyä. Joku hätäisempi voisi nyt päätellä parisuhteemme tilasta jotain hälyyttävää. Ei hätää ystävät.

Ihan yhtä hmmmm.... ööööh.... yhteenkuuluvaisia ollaan kuin ennenkin *gnnnnh* ;-D

Ai juu, minun puolestani mahdolliset muninnalliset hutilaukaukset alapesiin saavat sitten jäädä huomiotta. Minä en sokkona työnnä kättäni kanalassa mihinkään!

Hitsi tuo närhi on nätti lintu. Vanhakansa taisi jotain ennustaa närhen pihavisiiteistä. Räntää tai ryppyjä rakkauteen? Ei mitään uutta siis ;-)

Säätila tänään oli mielenkiintoinen. Komeastihan sitä plussalla ollaan ja illansuussa aurinkokin ilmiintyi ihan häikäisevänä ilmestyksenä. Siistiä!

Päivällä saatiin vettä, jalkarättejä ja räntää. Mutta kyllä vaan hanget hupenee. Kohta tuolta pilkistää ekat lumikellotkin.

Eiköhän nyt ole jo aika hinata äässi saunanlauteille ja keskittyä mietiskelemään syntyjä syviä. Mitenköhän helpolla lurittelisin perustelut rottakoiran hankinnan puolesta? Labbis ei ehkä ole ihan uskottavin ehdotus rottakoiraksi... tanskalais-ruotsalainen pihakoira, pärssöni tai joku muu tunnettu rottainkvisiittori kylläkin. Vaan kun borderi sen olla pitää. Ne nyt vaan ovat niin mainioita.

Antaa olla, kemiallinen sodankäynti on kuitenkin aloitettu ja ilmeisen tehokas. Karvainen täsmäase on tilauksessa ja aika näyttää loput. Mie meen lyömään löylyä, moro.

Kuvanlatausongelmia

[MUOKKIS; nytpä näköjään on viat korjattu, olivat ne missä tahansa]

Tässäpä mystisten metsätyöhevosten hempeämpi hetki joutoaikana. Ihmiset jos noin työkavereitten kanssa hempeilisi, olisi alemmissa oikeusistuimissa hirmuinen ruuhka harrashmentin takia.






Jostain syystä kuvat eivät nyt ilmiinny ainakaan omalla koneellani esiin, saisinko kommenttia lukijakunnalta näkyykö aiemmat kuvat? Voi hyvin olla Picasan mokkelo tai ihan joku tilapäinen bugi, ei näistä aina tiedä.

Tänään on jokatapauksessa ollut oikein superällöttävät puuhastelut superällöttävässä säässä. Rottasotaa räntäsateessa. Kuvia en viitsinyt ottaa, ketä kiinnostaa rotansonta ja revityt eristevillat? Eiliseltä arvelin hevoskuvia laittaa mutta ei onnaa lataus millään.

Niin, siis joo... asiaan.
Valitettavasti täällä maallakaan ei naapureitaan voi valita. Ja me saatiin alivuokralaiseksi kanalaan turhan röyhkeitä elukoita. Papanan koosta päätellen kyseessä rotta... lauma. Syksyllä siellä asui ihan söpö hiiri mutta ankara talvi toi rotanpirulaiset.

Revittiin osa kanalan rehuvaraston seinää ja kattoa auki jotta päästiin rötöstelijöiden reiteistä selville. Luntakin piti muutama kuutio siirtää ja lisäksi jumpata riihen puolelta heinäpaalit syrjään. Huh mikä homma, koira haisteli tunnollisesti mukana ja niissä kohdissa joissa terrikän häntä vipatti kiivaammin, olikin mojovan kokoinen kulkuaukko.

Tukittiin löydetyt kulkuaukot, asennettiin loukut ja myrkkysyötit. Syötit ovat auki otetun välikaton välitilassa joten sinne ei pääse koira eikä kana. Ja aika fakiiri pitää koiran olla että loukuillekaan pääsee. Kanasta puhumattakaan. Nyt vain sitten odottelemaan saalista. Minä en kyllä tasan varmaan kiipeä välikaton reiästä kurkkimaan pötköttääkö siellä rotta mallia niskat poikki.

Tuskin me tuolla toimenpiteellä rotista kokonaan eroon päästään, tehdään nyt kuitenkin niiden pirulaisten elämä torpanmäellä vähän epämiellyttäväksi. Rehuastioihin ne eivät ole päässeet, tiiviitä isoja kaurasäiliöitä kunnon kansilla kun ovat. Mutta kanalan puoleltahan sattumia löytyy vaikka kuinka paljon. Ja helppohan sinne on ollut livahtaa pimeässä kun kanat kököttävät orsillaan. Ja tarpeeksi härski rottahan menee ruokansa hakemaan oli kana hereillä tai ei.

Ja näitä maanantaisia hirmutöitämme siis säesti vaihteleva räntäsade. Oli vaihtelevan märkiä ja kokoisia hiutaleita/pisaroita/roiskeita ja vaihtelevalla intensiteetillä niitä taivas sylki niskaamme. Näin minä jossain vaiheessa auringonhahmonkin, tallessa se on mutta tukevasti pilvien takana jemmassa.

Koirakin väsähti päivän ponnisteluistaan.
Nyt voikin hyvällä omalla tunnolla turjottaa tuvan lämmössä. Iso-J laittoi hänkin puskaradioon kuulutuksen Avoimista Kissanviroista.

Nyt se on kuitenkiin tältä päivältä lepo. Ansaittu.

Kun nämä kuvat nyt näköjään sittenkin toimivat, 

tässä vielä "Tanssii hevosten kanssa".

Hasse ja uppiniskainen tamma löysivät  yhteisen sävelen.

Kiitos!

Tämäkin päivä on nyt sitten nähty.
Blogin matkamittariin rapsahti taas uusi tuhatluku. Ja kaikki tämä on tapahtunut reilun neljän kuukauden aikana. Muistaakseni marraskuussa vihdoin julkaisin hengentuotokseni.

Ensialkuun vähän jänskätti mitä tästä tulee, luonko hirviön ja tuleeko kuraa tukehtumiseen saakka. Yllättävän kiva tätä on ollut päivittää, kuraa ja hatemaileja on tullut ällistyttävän vähän ja positiivista palautetta sitten senkin edestä. KIITOS!!!

Ehkäpä ne, jotka ainakin ennen tuntuivat tietävän elämäni käänteet paremmin kuin minä itse, pihisevät kaunaansa ihan hissuksiin omissa oloissaan. Elleivät ole löytäneet uutta reposteltavaa. Tai sitten epähuomiossa löysivät oman elämänsä. Ja siitä KIITOS!!!

Eniweis, elämä jatkuu eteenpäin, otetaan vastaan mitä elämä antaa. Nyt näyttää antavan vesisadetta ja sen myötä kevättä. Otetaan vastaan, KIITOS!!!

Antoisan päivän vietin myös toisaalla. Paikallisella hevostilalla sai kuulla punnittua puhetta ja kokemuksen tuomaa tarinaa moneltakin hevoshomman osa-alueelta. Lyhyt demo kertoi enemmän kuin kymmenen kalvoa. KIITOS!!!

Juhlapäivän kunniaksi en laita kuvaa. Selatkaa vanhoja. KIITOS!!!
Hali.

Day spa

Tänään onkin ollut varsin rivakkatahtinen päivä.
Aamujumpaksi siivottiin torppa katosta lattiaan, myös perilliset pakotettiin julmasti luopumaan lauantailorvailuistaan ja siirtymään imurointitiimiin yläkertaan.

Eihän siinä vanhettu kahta tuntia kun homma oli tehty.
Ne lammasmarkkinat olivat sitten totaalinen pettymys. Olin jättänyt lounaankin väliin koska havittelin saavani herkullisia maistiaisia ja pikkupurtavaa, rosvolammasta vähintään, sieltä markkinoilta.

Huihai, esitteitä ja säilykkeitä, muutama (upean värinen) talja ja that´s it. Siinä olisi ollut tuhannen taalan paikka hyödyntää tuleva pääsiäinen ja monta muuta ajankohtaista asiaa. Mutta ilmeisesti mentiin helpoimman kautta.

Ei voi mokata jos ei yritä onnistuakaan.

Jätin muuten paistinkin ostamatta. Haen paikalliselta lampurilta.

Päivällinen on syöty ja Iso-J pakertaa viimeisiä listoituksia Äitikullan residenssissä. Tässä on vissiin tavoitteena ottaa täysi hyöty kesäajalle luovutettavasta tunnista ;-)

Noita tirppojen kylpypuuhia oli hauska seurata. Siinä oli ihan ilmiselvää kateuttakin ilmassa, tuimia ilmeitä ja suoranaista siivestelyä. Huomaa kyllä, että vesilätäköt ovat tarpeellisia tirppojen hygienian kannalta. Siinä saattaa siivenalus haiskahtaa kun koko talven on saanut nokka karrella hakata siemeniä syötäväkseen.

Tässä meni tintiltä ns. varapärekin, sinipipo oli lutrannut parhaalla lätäkössä yliaikaa. Kovaa kurinpalautusta ja sitten taas rauha lammikolla.

Nuorempi perillinen pakkasi petinsä ja retuutti ikean kasseilla omaisuuttaan mummolaan, yökylävisiittiä varten vain, ei mitään dramaattisempaa. Lupasi tulla kotiin saunomaan.

Ilmeisesti mummolassa on paremmat eväät ja herkut lauantai-iltaa varten kuin kotona. Onnelliset penskat, onhan se kiva kun mummo on hollilla. Ja vielä jaksaa hömpätäkin.

Huomenna on sitten vihdoin pitkä mutta toivoakseni antoisa päivä. Nyt kun on hevoseton jakso elämässä, täytyy tämä joutoaika käyttää hyödyksi.

Jos ja kun jonain päivänä tilusten nuppiluku kasvaa, ei välttämättä enää olekaan aikaa osallistua kaikkiin kivoihin tapahtumiin. Eikä välttis jaksa harvoina vapaina hetkinä enää istua luennoilla tai näytöksissä.

Niin se vaan menee.  Kokemuksen tuomaa näkemystä ei voi opetella, sen edessä ollaan nöyränä ottamassa oppi vastaan. Siksi huominen on varattu Hasselle.

Paljon ollaan asiaa oikeasti puitu, siis sitä missä mittakaavassa torpan tilusten nuppilukua on järkevää kasvattaa. Ettei kukaan jäisi hoitamatta ja että kaikesta vielä pystyisi nauttimaan, edes joskus, hyvällä säällä.

Se on joka tapauksessa selvä, että ennenkuin Isoja Eläimiä edes ryhdytään tositarkoituksella havittelemaan, tilat ja systeemit laitetaan kuntoon. Mitään väliaikaisviritelmiä ei rakenneta, kerralla tehdään valmiiksi asti.

Iso- J vaatii kyllä kymmenysosaa lampolan eläintiloista, meinaa majoittaa sinne jotain omia juttujaan. Mulla on oikeasti vähän semmoinen hytinä, että tuttavilta Limingasta on tulossa meille jotain tupaantuliaislahjaa. Ettei vain olisi se möykkäävä ja piereskelevä aasinpirulainen *puistatus* ja kaupantekiäisiksi rääkyvä riikinkukko.

Aiemmin ovat huudattaneet minua afrikkalaisten kääpiövuohien merkeissä... ja yksi tuttava ehdotti meille kalkkunoita, hän kuulema tarvitsee paljon sulkia. Juu ei, sitä siipikarjaa ei ihan heti meille tule. Paitsi lihahyllystä.

Noh, ei tämä elämä ainakaan pitkäveteistä, tylsää tai urautunutta ole. Ja voisinpa vaikka uskoa, että stressin määrä, etenkin sen arkistressin, on hyvinkin alhainen.

Ennen v*tutti eniten kaikki. Nyt ei.

Day spa siirtyy talviajan päättymisen kunniaksi pihalätäköstä saunatiloihin. Meinaan kyllä käydä tutustumassa pihasaunan vesiputkien tilanteeseen. Olisi oikeasti aika ihana kylpeä pihasaunassa. Jos ei tänään niin viimeistään vappuna.

Pökköä pesään ja bastu tulille. Nauttikaa tekin elämästänne!

Maata näkyvissä!!

Kyllä vaan, vanha sanonta "Maaliskuu maata näyttää" pätee vielä 2000-luvullakin. Meillä pilkottaa paljasta maata torpan nurkalla. Ihan paljaalla silmällä näkyy, ei tarttee a) suurennuslasia b) ylivilkasta mielikuvitusta. Ihan ajallaan kevät siis on, kohtahan siirrytään kesäaikaankin.

Ihan siitä riemusta (ja Tuulan iloksi) jatketaan koirateemalla.

Tälle kuvalle joku on tehnyt jotain photoshopissa, mutta ehkä tuosta ilmenee Tuulankin hyvin tietämä Bordervauhti. En oikein tiedä tohdinko heristellä syyttävää sormea mihinkään suuntaan kuvankäsittelyasiassa, useinhan kun toista osoittaa, useampi sormi osoittaa itseä kohti ;-)

Muu perhe hiljentyy ET-leffan äärellä, vain poppareiden rouskutus kuuluu leffaäänten lisäksi. Koira sai perjantain kunniaksi korkkaamattoman puruluun ja minä nautin ison uunin lämmityksen suomasta huminasta ja tupaan leviävästä lämmöstä. Radiossa on joku ihana puhelintoivekonsertti, nytkin siellä soi öööh... "annan toisten elää enkä kulje surun suolla"... "olkoon purjeeni valkoinen". Noh, oli mikä oli, meni ohi, kaunis laulu kuitenkin.

Kaupunkireissulla iski armoton päänsärky. En tiedä johtuiko se alhaisesta verensokerista (mussuttanut pitkin päivää, huono selitys) vai epämukavista korkkareista.

Keväällä on kuitenkin niin kiva sipsutella uggien sijaan vähän nätimmissä kulkimissa että kyllä sitä päänsärkyä hetken aikaa sietää ;-)

Onneksi hedari alkaa olla ohi ja pystyy taas keskittymään kutakuinkin olennaiseen.

Huomenna on Joensuussa lammasmarkkinat, sinne siis.

Tänään olikin puhetta maisemointilampaista. Semmoisiakin kuulema saa vuokrattua. Hmmmm, kuulostaa bisnekseltä. Raaskisinkohan tuoda vaikka Espooseen pari kanaa maalaistunnelman luojiksi? 50 € per viikko per nuppi. Kukosta tuplat?

Noista lammasmarkkinoista vielä, moinen tapahtuma järjestetään ihan kaupungin keskustassa. Käsittääkseni paikalle tulevat lampaat saapuvat säilykepurkeissa ja pakastepaisteina, siis jatkojalosteina. Mutta kuitenkin, erittäin hyvä markkinointi-idea. Toivottavasti ihmiset löytävät paikalle ja maakuntien lampurit saavat tekemäänsä työtä tunnetuksi kaupunkiväenkin keskuudessa. Lammaskin on lähiruokaa parhaimmillaan.

Itsekin suunnittelin ostavani jo nyt Pääsiäisen paistilihat. Lotushetki on so last season, nyt pitää olla lambihetki ;-)

Se niistä tulevaisuuden lihan iloista, lammasta purraan sitten viikon päästä.
Lokoisaa perjantai-iltaa sinne missä tätä luet. Vi hörs, kotkat kuuntelevat, Moikka!
http://www.youtube.com/watch?v=Y5WtD_T3IuM

Kuono kohti kevättä

Nasse päätti kiivetä torpanmäen korkeimmalle lumien kasauskinokselle tiiraamaan kevään merkkejä. Etelässä päin paistoi aurinko eikä tuo koiran takana oleva pohjoinenkaan taivas kovin kurjalta ole näyttänyt koko päivänä.

Oikein priima kevätpäivä tänään, ihan eilisen toistoa mutta ei vielä pätkän vertaa pitkäveteistä. Jotain sateen uhkaa lienee luvassa tännekin, tulkoon vaan hankia vajuttamaan.

Koiran kurja ei ole vielä saanut tarpeekseen talven iloista vaan nylkyttää itseään pitkin pihapolkujen pohjia antaumuksella ellei peräti pontevasti. Lumipesut päivittäin pitävät toivottavasti myös orastavan lemmenliekin aisoissa. Naapurin lapinkoiran juttusille ei todellakaan ole mitään asiaa, eikä toisen naapurin molossomammutin helmoihin.

Tämän päivän ansioihin kirjataan leipomusvaraston täydennystä. Maalaaminen piti jättää minusta riippumattomista syistä toiseen päivään, siellähän odottaa kirjoituspöytä ja keinutuoli aikaa suotuisampaa.

Otin ihan todistusaineistoa, aina löytyy joku väittämään virtuaalileiväksi ;-) Noh, makua en vielä tiedä, mutta tuoksui aivan uskottavasti maalaisleivälle. Aina tuo fasuleipomon vaahtoleivät voittaa. Ja mikäli maussa ilmenee moitteita, kanarouvat kyllä armollisesti nokkivat arveluttavammatkin antimet.

Veivasin vielä syntisen kaloripomminkin, suklaa-kirsikkakakku kuohkeinta laatua.
Nyt jos koskaan kannattaisi paikallisten lukijoiden karauttaa munanhakureissulle, kahvia ja kaakkua tarjolla -rajoitetun ajan.

Munavarasto alkoi piipata ylituotannon rajaa joten pakkasin näytteeksi 25 munaa koteloihin ja kurvasin naapuriin, sille jonka kanasia on meillä talvehtimassa. Samalla reissulla ujutin itseni talliin ja neljä pitkänaamaa sieltä löytyi, yksi viimekesäinen orivarsa, pari lv-tammaa ja järjetön tukkajumala suokkitamma. Uuh, semmoisia jouhia en muista suokkitammalla nähneeni. Onpa todella mielenkiintoista nähdä reilun vuoden kuluttua (jos kaikki hyvin käy) kyseisen tamman ja erään jouhimonsterin rakkauten hetelmä.

Pienoinen kulttuurishokki kieltämättä. Sitä kun on tottunut tietynlaiseen tallimiljööseen, on ääripäiden kohtaaminen aina ajatuksia herättävää. Odotellaan laidunkauden alkua, sitten saa varmasti ihan kivojakin kuvia. Karvanvaihtoaika harvaa hevosta imartelee.

Nappasin samalla reissulla auton perään heinäpaalin, nyt on taas marsujen ruokahuolto turvattu muutamaksi viikoksi.

Nämäkin takatukat ilmaantuivat taas pihaan, omenatarhan siideribaari houkuttaa eivätkä kovin krapulaisilta näytä. Tukka hyvin elämä hyvin?

Viikonlopuksi on kasaantunut paljon mukavaa ohjelmaa. Jos ja kun huomenna pelaan korttini viisaasti ja hoidan ns. juoksevat asiat alta pois, jää kenties vapaan toiminnan aikaakin.

Tuolla toisaalla kaivetaan kiivaasti virtuaalisesti kärhölle kuoppaa. Tuula on kyllä niin mainio. Kiitos loistavista vinkeistä, teen vielä vähän ajatustasolla suunnittelutyötä ja sitten katsotaan mihin niitä toteemipaaluja oikein tuleekaan. Sitten sulan maan aikaan ;-)

Nyt ihan muihin hommiin, moikka.

Kristallinkirkas

Tämmöistä ei ole vielä ennen eteen tullut, aika hauska luonnon muovaama taidepaukku.

Onneksi nuo puikkohirviöt eivät roiku torpan räystäältä, silloin olisi ehkä syytä kutsua energiaexpertit paikalle. Leikkimökin eteläseinällä saavatkin roikkua ihan vapaasti.

Äärimmäisen überhieno aurinkoinen kevätpäivä tänään, tähän saakka. Eikä pilvenhattaraakaan näy, katsoi  millä masennusluupilla tahansa. Joten kesää tuova auringonpaiste jatkuu, en valita yhtään.

Tilhien takatukkajengi ilmestyi taas imuttamaan talvenkäyneistä ompuista inspiraatiota kevätpuuhiinsa, hauskan näköistä väkeä. Ne oikeasti jättävät omenat puuhun paikoilleen, käyvät vain imemässä niistä mehut. Siideribaari?

Palataan jos jaksetaan! Tsau ;-)

Yrttiyritelmiä

Titaaaa, hohoi, menikö oikein tuo latvominen?? Olen ahertanut verstaalla melko kauan, aloituksesta loppusiivoukseen, ja tuossa on yhden ponnistuksen tulos. Siinä on Mamma Rosmariini ja varmuuskopiot.
Ja tuollaisia muitakin äiti-lapsi -rakennelmia on ympäri torppaa, ikkunalaudat käyvät kiistämättä ahtaiksi eikä lampolan ikkunoille voi vielä viedä mitään. Siellä on kylmä vielä.

Oli kyllä aivan priima kevätpäivä. Aurinko paistoi koko päivän ihan silmiin asti. Hieman epäuskoisena kuuntelin säätiedotuksia kun meillä piti tulla lunta ja muuta roinaa taivaan täydeltä. Noh, tuli auringonpaistetta ja linnunlaulua enkä valita yhtään.

Aamulla tyhjennettiin Äitikullan kanssa marketin hyllyt saviruukuista ja taimikipoista. Me ollaan kohta niin lirissä taimiemme kanssa :-) Yleensä Äiti on se joka lapselleen järkeä puhuu mutta ei minun äitini. Päin vastoin, villitsee ja yllyttää minkä ehtii.

Tältä päivältä ei tämän kummoisempaa, kiirettä piti, aikataulussa pysyttin ja hommat tuli hoidetuksi eli aivan normi tiistai. Päivän bonuksiin kirjattakoon Iso-J:n saamat terveen paperit lääkäriltä (WHAAAAT?!???) ja ihanainen auringonpaiste.

Nyt on oikein hyvä tilaisuus venytellä vähän selkäruotoa ja paneutua päivän lehtiantiin. Yksi lukematon Hipposkin löytyi läjästä, kas kummaa... ;-)

Laatta on heitetty

Ei se ihmemies Iso-J turhaan eilispäivää äheltänyt Äitikullan kyökissä, vielä tänäänkin oli sievä laatoitus seinällä.

Tämä kuva on eiliseltä, tuosta se lähti. Ammattimies kun laattaa heittää, siinä riittää stidikin rakoa pitämään.
Oli niin ihana herätä taas kerran aurinkoiseen aamuun. Eilinen kevätpäivä sai loistokkaan jatko-osan ja lumet kyytiä. Lampolan katolta on nyt tullut koko lasti alas joten ei tarvitse siitäkään lumikuormasta huolehtia.

Maanantain kunniaksi ja aurinkoenergian buustaamana kipitin kanalaan siivoushommiin. Kuulosuojaimet ovat sitten must-have -tarvike mikäli kanalassa enemmän aikaansa meinaa viettää. Kaksi kukkoa kiljui lähes tauotta ja kanat möykkäsivät munintakiireissään. Onhan se toki ajattelematonta ängetä sinne talikon kanssa hillumaan kun toiset pukkaavat munukkaa. Onneksi seuraava isompi siivous tehdään sulan maan aikaan ja silloin rouvasväki potkitaan tarhan puolelle.

Tuommoisen jäljen jätti öinen kulkija latureittimme varrelle. Kameran linssinsuojus on sellaisen 5 cm halkaisijaltaan joten ihan pikkuinen rääpäle ei jälkeä jättänyt. Voisikohan tuo olla ilves? Tai hemmetin iso supi. Monsterikokoinen rusakko?

Ja mitä lynxeihin tulee, tänään nähtiin vinha vetopeli. Keltainen lynxi (moottorikelkka) ulvotti pellolla ja pikkujannu stigalla perässä. Piti oikein hillitä itseään etten pummannut kyytiä. Näytti tosi lystiltä.

Pajunkissat ovat parhaimmillaan ja niitä on nyt kaksikin maljakollista. Koskahan se aivastelu alkaa ;-)

Ei tuosta jälkisotkusta ihan tolkkua saa, aikamoinen ruuhka lähipelloilla kuitenkin öiseen aikaan vaikuttaa olevan. Hirviä ei sentään ole näkynyt, syksyllä niitä kävi ihan tuntumallakin.

Entiset duunikaveritkin muistivat ylläripaketilla ;-)
Pitkään aikaan en olekaan saanut niin hyviä nauruja kuin mitä Tuomas ja kaverit nyt saivat aikaan. Thänks.

Jahas, se tuli kaupunkireissu. Ei sentään ängetä Ilosaareen kuoroa juhlimaan, ihan vaan ankeasti marketin käytäviä raahustamaan. Varsinainen prismamaraton :-(

Ensin kuitenkin ahkeruuskahvit.

VIVA LA JOENSUU!! Viva la Kukkula, hyvä Ilkka!

Ja Shakalaka Norssin tähtitehdas, kiitos ;-) Paljosta.

Hyvin vedittte -hyvään tarkoitukseen.

Ei ne Kuopijolaiset kehnoja olleet, ei ollenkaan.

MUOKS:
http://www.youtube.com/watch?v=Tks7DklHRjU&feature=PlayList&p=30DF4571CE93F302&playnext=1&playnext_from=PL&index=20

tässä teemaan sopivasti ison veljen terveisiä

Sulka hattuun ja kukka rintaan

Aurinkoista sunnuntaita torpalta. Aurinko todellakin heräsi talviunestaan ja helottaa siniseltä taivaalta pökerryttävän kirkkaasti. Ihanaa!! Riemuissani kiikutin lakanapyykin ulos kuivumaan, liputetaan kevään kunniaksi pitemmän kaavan kautta.

Iso-J ahertaa Äitikullan keittiölaatoituksen parissa ja minä siirtelen torpan puolella kukkapurkkeja paikasta toiseen. Oleanteri kirjattaneen menetetyksi, voi surkeuden surkeus, se oli jo niin iso ja hieno. Ja vielä marraskuussa viihtyi mainiosti viileässä ja hajavaloisessa talvipaikassaan. Nyt on jokainen lehti puikkona rullalla ja ropisee kuivana kuin saunavasta. Pskan liekit, tuo harmittaa.

Eikä Inkoosta hankkimani laventelipusikkokaan sillanalusessa pärjännyt, ilman vettä (joku unohti kastella).

Viininpunainen pelargonia jonka eilen LIDLISTÄ ostin meinasi unohtua autoon koirahäkin taakse mutta pääsi kuitenkin torppaan yöksi. Ja aika intensiivinen puna hänessä on.
Pari viikkoa sitten latvottu ja uudelleenruukutettu pelakuucollection rehottaa etukuistilla ilmeisen hyvinvoivana.
Kaikki kasvaa, kivakiva.

Kasvaa muuten kukollakin pyrstösulat. Tuossa on persiljapurkin viereen tökätty Urho Kukkosen peräpurjeen puolikas.  Toinen pitkä sulka on vielä linnussa kiinni. En tiedä missä tiimellyksessä sulka oli irronnut mutta otin oitis talteen, on valtavan pitkä ja hieno. Pitää ehkä lykätä sulka hattuun jahka kanaparvi hajaantuu kesäksi, elämäni eka talvi kanojen hoitajana. Eilen todettiin kanojen pulskistuneen ja kasvaneen talven aikana ja kaikilla on niin mehevät punaiset heltatkin. Jopa ne loppiaisena tulleet avioerokanat ovat jo ihan reippaita, eivät yhtään aneemisia enää. Kiva kiva.

Meillä on kohta pääsiäisrekvisiittaa riittämiin, ei tarttee feikkimunia enää asetelmiin laittaa kun on omasta takaa tämmöisiä:

Sarika toi lapsille omat munakorit ja nuo ovat muuten  mainioita käytössä, kiitti vaan vielä kerran. Eikä munakoria pahenna sekään seikka, että on noin pahuksen kivan näköinen.

Ajattelin tänään tyrkyttäytyä naapurivisiiteille. Sieltä varsapihattopaikasta tarvittaisiin pari paalia heinää ja toisen naapurin hevoset & lampaat olisi kiva vihdoin nähdä. Pitäisi myös sopia milloin kerätään haudottava setti alholaisten kanojen munia.  Alholaiset munat ovat näitä vaaleanbeigejä pikkuisia. En ole aivan varma muniiko Sirkkukin beiget munat vai onko pieni valkoinen Sirkun tekele.Naapurin setä tietää senkin, siis kysymään.

Eilen olisi ollut Joensuussa ravit, pahus kun ei mahtunut aikatauluun. Tämän päivän lehdestä huomasin sekä Joensuun lammasmarkkinat että laidunkauden avajaisbileet Kiteeltä. Noi on kyllä varmaan pakkovisiittejä ;-)

Eipä muuta kuin homma käyntiin. Ladies, start your engines ;-)
Hauskaa sunnuntaita sinne sun tänne ja sullekin.

Tasauspäivä

Vielä kerran, kissa kiellon päälle.
Huomenna on kuvissa jotain muuta, ihan varmasti. Mutta kyllä näihin kuikeloihin vielä palataan, on nähkääs muutama sata kuvaa vielä näyttämättä.

Aamusta alkaen kun päivänsä ohjelmoi, saattaa illalla saunaa odotellessa päästä istumaan. Tässä se nyt sitten nähtiin, perjantain laiskottelu ja töiden välttely kostautui lauantaina. Ei vaiskaan, ehdinpä pikku nokosillekin tuvan sohvaan kaupungista palattuani.

Lumitöitä oli aamuksi muttei nyt mitenkään hälyyttäviä määriä. Nietostumien purkua lähinnä. Plussan puolella oli mittarilukemat joten lumi on märkää ja painavaa. Vähän jo hirvittää aittavanhuksen alimpien hirsien kantokyky. Kunhan nyt vielä sinnittelisi. Se on kai turha vakuutuksesta kysellä korvauksia jos katolla on kilokin lunta?

Nuorempi perillinen meni kirjastolle lasten kirjaseikkailupäivään ja sen jälkeen pakkasin sekä Äitikullan että vanhemman perillisen ynnä murtohälyttimen (dogster) autoon ja suuntasin pyryssä kohti kaupunkia. Onneksi matka ei ole pitkä ja tie entisellä paikalla, käsikopelolla on oikea termi kuvaamaan etenemistä.

Vanhempi perillinen jäi rompekasseineen yökylättelemään ja me Äitikullan kanssa kollattiin sekalainen valikoima kauppaliikkeitä. Kukkatalolla oli alennuspäivä ja sain aprikoosinvärisen pelakuun pikkutaimia, saas nähdä mikä sitten on keltaisuuden aste. Kieltämättä keltaisen sävyt eivät ole ns. oikeita pelakuun värejä, pinkkiä ja punaista pitää olla.

Nyt on jo Iso-J:kin palautunut torpalle. Hirveä sikarinhaju tarttunut vaatteisiin automatkan aikana. Oikein mielellään lähti ottamaan painimatsin lumikinosten kanssa.

Tämä killi tässä on D-Type, vallan mainio tyyppi. Ekassa kuvassa hönöilee eiliseltäkin tuttu Reno Madcat.
Kevätpäivä on nyt tasattu ja illan ohjelmaan kuuluu lähinnä kiireetöntä saunomista. On se jännä, ensin pitää juosta kuin seonnut orava jotta saa lojua illan laiskana.

Hippa! *juoksee pakoon*

Niitä näitä kissanpäitä

No johan pomppas, mirrit boksista ;-)
Miukulaiset saavat vielä tänään kuvittaa päiväkirjaani, sitten siirrytään vaikka hevosiin tai sulavaan hankeen.

Se vähäpätöinen pikkuseikka, että yöllä satoi rutkasti uutta lunta, ei masenna pätkääkään. Satanut lumi on nyt jo painunut -ja painanut mukanaan vanhaakin kerrostumaa. Enää reilu metri kinosta etupihan kukkapenkin päällä, sieltä ne lumikellot ja krookukset kohta pinnistelevät aurinkoa kohti ;-)

K

Kuvan killi on muistaakseni Andy... olikohan Handy-Andy 
tai joku sellainen se virallisempi nimi. 

Hauska eläjä joka päästi huumorintajuiseen kotiin.

Tautikin tuntuu olevan kaukanapoissa ja kutakuinkin normaalisti pystyy jopa touhuamaan. Ruokahalua ei kyllä ole mutta se tulkittakoon positiiviseksi asiaksi. Lounaan kuittasin pikkupurkillisella Pashaa. Vain Lieksan Laatuherkkujen valmistetta voi kutsua pashaksi, muut ovat sitä mikä tulee kun vaihtaa h:n k:ksi.

Aamulla piipahdin koululla pullakuskina, eiliset leipomukset saivat tomusokerihunnutukset ja loppukoristelut. Tuli muuten hienoja -eikä tietenkään ole kuvaa. Perilliset kertoivat ylpeänä että meidän leipomukset loppuivat ekana koska ne olivat näteimmät ja maukkaimmat ;-) Niissäpä olikin voita ja kermaa eikä mitään korvikkeita.

Tämä valpas kissaeläin on Pecos Bill, affenanmaalle lennähtänyt punanaamio. 

Täytyy kyllä tehdä samainen kehut saanut suklaakakku itsellekin, oli erittäin mehevän ja makoisan oloinen vaan kun ei voinut korkata. Ei edes pientä maistiaista pihistää.

Tämä kuikelo on muistaakseni Boogeyman, aivan hillitön korvahirmu.

Mulle tulee oikeasti kohta ihan nostalginen olo kun katselen vanhoja kuvia. Olivathan ne pentueet hauskoja. Mutta olipa oikeasti naurussa pitelemistä kun viimeistäkin pentua pakattiin uusien omistajiensa kyytiin. Kyllä 12 viikkoa (ja ylikin) riivattuja kissanpentuja paimentaessa ovat piiiiitkiä ja kuluvat hyyyyvin hiiiiitaaasti. Ja niitä pentueita ehti kuitenkin olla jokunen.

Iso-J taitteli itsensä kaverinsa pikkubemariin vänkärin penkille ja suuntasi kohti Tuusulaa. Sääliksi käy isoa miestä kun semmoisessa klemmariasennossa pitää seuraavat tunnit viettää. Ja sikarinhaju siihen vielä kaupan päälle. Ei yhtään käy kateeksi.

Se on sitten pitkästä aikaa vapaa perjantai-ilta tiedossa. Siis sikäli vapaa ettei ole mitään oikeaa ohjelmaa. Ei edes kauppareissua. Kaiken kun ehtii huomennakin hoitamaan.

Tämä tyyppi on ekasta pentueestamme, Pipistrello (italiaa; lepakko). Kuvauspaikkana Helsingin jäähalli vuonna 2000. Eka ja varmaankin vika kerta kun olen vaihtanut vaippaa HIFK:n  pukukopissa ;-)


Nuorempi perillinen, se lauantaisin ponitunneilla käyvä, pitää nyt taukoa poninkurituksesta. Kunnioitan neidin päätöstä enkä hätyytä yhtään. Mikään ei tapa innostusta tehokkaammin kuin lastansa harrastamaan höykyttävä vanhempi.

Ehtii se lapsi persuksensa satulassa puuduttamaan myöhemminkin. Toivon sydämeni pohjasta, ettei hän hukkaa iloa ja hauskanpitoa, leukaperät kireällä posottavia ratsastajia kun on ihan riittämiin.

Tämä kaveri rekisteröitiin nimellä Reno Madcat. Oli pentuna paljon vinkeämpi, korvat nousivat turhan ylös ja turhan kapeina. Muuten ihan jees.


Yrttilaatikossa on jotain kasvustoa, en tiedä onko hometta vai jotain toivotumpaa. Timjamin kohdalla kuitenkin tapahtuu. Mutta ainahan ne hyvin itävät, sitten tulee taantuma ja muutaman viikon päästä saan viedä kompostiin taimenruippanoita. Ja hakea taimitarhalta kunnon taimet.

Siirryn virallisiin äidin hommiin ja yritän löytää perilliset. Kyllä  ne tällä samalla mäellä ovat, en vain tiedä missä. Ilmeisesti toinen harjoittaa tekstiviestiliikennettä, jostain kuuluu piippaus.

Ja katsokaas alakuvan kissaneitiä vähän aikaa, eikös rupeakin revittämään leukoja ;-) *haukotus*
Muistakaa levätä viikonloppuna, heippa!

Kiesus mitä misuja...

Tässäpä päivän piristyksen puutteessa illan iloja, Titalla ainakin lienee suu messingillä kuvan vuoksi, onko?
Kuvassa yksi kasvattamamme pentue, muistaakseni B-pentue tuokin oli. Meillä oli useampi B-setti, kertoiko se laadustakin jotain... en tiedä. Valitusosoitetta ei annettu ;-)

Pitäisi joskus kaivella kissalan arkistot auki ja selvitellä miukujen nimet ja sijainnit.  Tuosta pentueesta muistaakseni yksi meni Tanskaan ja yksi Eestiin, loput jäivät kotimaahan.

Päivä meni kärvistellessä, vatsatauti teki väkevän paluun ja pari encorea. Että antaisko Joku nyt ne woodoonukkeleikit osaavimmilleen... Kertakaikkisen katala olotila ja ulkonakin oli varsin muikea keli. Aurinko tykitti parasta paistettaan, tirpat sirkuttivat ja hanget sulavat humisten. Siis täysi kevät. Ja minä möllötän sisällä vartioiden viemäriverkoston syöttöpistettä vessan tuntumassa. Aivan täysin epäreilua.

Sain kuitenkin hoidettua Äitikullan ajelutukset ja kirjastostakin hain toisaalla kehutun Riikosen Pihakirjan. Tita, onko se tuommoinen kuin Pihan ja puutarhan pikkujättiläinen? Laitan tilaten jos vaikuttaa käyttökelpoiselta.

Ja ettei ilta pitkäveteiseksi kävisi, perilliset ystävällisesti ilmoittivat iltapalaa mussuttaessaan huomisesta leivontavelvoitteesta. Nyt on suklaakirsikkakakku uunissa, kuorrutan ilkeyttäni sen vielä suklaalla. Ja teen aimo satsin muffinseja. Tikahtuvatpahan pullaan ne, jotka vielä voivat jotain kiinteää syödä. Minä en voi.

Nyt ovat vehkeet ehkä kuivahtaneet sen verran että voin heittää uudet munavaahdot kippoon... joo, siis leivonnasta on edelleen kyse :-)

Heippa.
PersÄääs, näitä kuvia on nyt joitakin kymmeniä varattuna, torpan blogin kuvateema on lähipäivien ajan killipainotteinen. Eihän tuota sulavaa lunta jaksa hullukaan kuvata. Enkä muuten yritäkään väittää olevani kaikkien näiden historiakuvien kuvaaja, osa on varmasti pentujen uusista kodeistakin tulleita räpsyjä. Muistaisi vaan mikä... Joten copyright´seistä ei nyt puhuta enempää.

Kauhia trafiikki

Näin leppoisasti torpan koira aloitteli työpäiväänsä. Mukavasti paistoi aurinko tuvan penkille ja vaikka vähän piti silmiä siristellä, oli penkillä ihan hyvä uinailla. En ole ennen noin kissamaista koiraa nähnyt. Hyvin siis ovat kissamummot koiran tavoille opettaneet. Silloin kun Nasse oli ihan pieni pötkäle, se raukka yritti kiivetä kissojen perässä saunanlauteille nukkumaan.

Olo on huomattavasti kohentunut eilisestä ja päänsärkykin hellitti kun sain kahvitasapainon kuntoon.
Täällä on ollutkin taas oikein upea kevätpäivä. Illan tullen pimeän myötä taivaalle muodostui pilviä ja niistä pahuksista on irronnut luntakin. Ei sitä nyt enää tarvittaisi yhtään enempää. Vaan otettavahan se on mikä ylhäältä annetaan ;-)

Kuvassa näkymä yläkerrasta eteläpellolle, tuota plänttiä havittelen liitettäväksi takaisin torpan tiluksiin. Olisi aika kivat, entistä ehommat, maisemat makkarin ikkunasta kun saisin laitumeksi ;-) Vaikka sitten lampaita ottaisin kesäksi naapurilta. Pikkuiset ukkelit pellonlaidassa ovat nuorempi perillinen ja Äitikulta, hiihtelivät neljä kiekkaa tänäänkin. Minä jätin väliin, huomenna hiihtelöitsen sitten sakkokierroksiakin.

Saatiin sitten musta mieskin tupaan, nuohooja tuli vuosikäynnille. Huolella kävi kaikki hormit läpi kaikista rakennuksista ja kiitteli tulisijojen kuntoa. Mahdottoman mukava kaveri, kertoili tarinoita ja opasti kun kysyin. Hieno homma. Imuroikin lähtiessään paikat siistiksi. Harvoin sitä voi sanoa, että lattiat ovat nuohoojan jäljiltä siistimmät kuin tullessaan...

Ja kun nokisutari pihasta lähti, alkoi autovirta vyöryä. Tuvan pöydän ääressä istuu paraikaa 8 ihmistä kokoustamassa. Asiasta ei-niin-hyvin-perilläolevat-tahot voisivat vaikka huolestua kokouksen aiheesta. Kaliibereista, stageista ja räjäytyksistä puhutaan. Pyssyistä hekumoivat ja ties mitä kummaa suunnittelevat. Noh, ihan vaan CAS-ampujat siellä kokoustavat ja kisoja suunnittelevat. Että lepo vaan.

Sitten onkin aika vetäistä reteä rasti seinään, pääsiäisruohot ovat nyt alullaan. En muista koska olisi näin hyvin etuajassa asian suhteen. Toisaalta, mikäli tuo kylvös kuivahtaa/katoaa kissan suuhun, on vielä aikaa laittaa toinen setti tulemaan. Ja varman päälle kun pelattiin, perillisten huoneissa on pienemmät kylvökset ns. varmuuskopioden virkaa toimittamassa.

Tässä vielä torpan tulevan kesän yrttitarhan alkua. On ainakin yritelty olla omavaraisia yrttien suhteen. Onneksi Kiteen puolelta on luvattu joitakuita yrttejä Kuoki-itse-omat-yrttisi -periaatteella ja taimitarhalta saa lisää.

Olen syystäkin hieman skeptinen kylvöhommien suhteen. Niin monet keväät olen hyysännyt yrttipurkkejani ja harvoinpa niistä pirulaisista on istutettavaksi asti mitään tullut. Tai sitten taimet ovat kohdaneet tiensä pään etanoiden/rankkasateiden/kissojen/ties minkä kyseenalaisella avulla.

Äitikullan jymykokoiset ikkunalaudat ovat täynnään multalaatikoita. Ja aika vaikuttava kirjanpito hänellä on kylvöstensä osalta. Toivottavasti kuunkierto on nyt ollut meille suotuisa ja saadaan vähän omaakin tuotantoa.

Jos ei niin sitten ei.
Ja nyt tää lähtis, moikka.