Vähiin käy

On aika vaikea valita kuvaa tälle päivälle. Olisihan se helppoa .. ilman Sellon surullisia tapahtumia.

Tässä Päivän Rekku, meillä on nyt lauma tämmöisiä. Olo on kuin Kuningatar Elisabethilla, lauma piskejä

kulkee kannoilla meni minne tahansa :-)

Nämä vierailevat Lagottot ovat Sarikan ja Harrin otuksia. Ihana olikin saada torppaan vähän hulinaa, on ollut aika hiljaista. Nättipoika Nasse on aivan tohkeissaan.

Ulkosauna saatiin tulille vuoden vaihteen kunniaksi, oli sen verran sitkeät sytyttäjät ja riittävät sytytysnesteet. Eli miehet ja apinan raivo sekä luolamiehen otteet.

Olkaa varovaisia rakettien kanssa, jos ei ole suojalaseja, vetäkää  ennemmin nakit silmille kuin lähdette ampumaan. Joohan.

Kiitos kuluneesta vuodesta teille kaikille, paljon tapahtui vähän joka suunnalla.
Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Nähdään seuraavalla vuosikymmenellä. Tsau.

Turistirysässä ja vähän pihallakin

Olipas kiivas alkuilta. Päivän kun hyvin ja huolella laiskottelee, riittää virtaa sitten iltaan.
Uhkarohkeasti ja suorastaan takki auki painettiin Isoon Markettiin. Jotain olisi pitänyt jo älytä siitä parkkitalon Lexusten, Land Rovereiden, Bemujen ja muiden "kansanautojen" määrästä.

Joo, ne ovat taas täällä. Itänaapurimme ja heidän pulskat lompakkonsa. Ja koreat rouvansa.

Jos kerron, että jonotin pakatun kalan hyllykölle, jonotin maitokaapille ja jonotin hartaasti päästäkseni juustohyllylle, en liioittele yhtään. Jonotin ja vielä jonotin. Siellä nähkääs pidettiin varsinaista torikokousta kun koko seurueen kesken valikoitiin paras lohipaketti, paras mustapekkajuusto ja tutkittin yhdessä jugurtteja *rolleyes*

Niin sitten minäkin heitin hyvät tavat unholaan ja ryysäsin härskisti sekaan. Excuseme ja tuo lohi on minun. Ja nuo herkkusienet.

Alkossa ei ollut vierasmaalaisia ;-)

Aamupäivällä toki vähän verryteltiin, ohjelmassa oli kanalan kuukausihuolto ja osittainen purujen vaihto. Saivat paalillisen olkeakin myllättäväkseen. Marsupoikien asumuksella oli viikkohuolto ja täysi purujen vaihto. Voi mikä iloinen kuikutus ja kujerrus saatiin palkaksi. Ihan kiusallakin vaihdettiin vähän häkkikalusteiden paikkoja, saavatpa opetella uusia reittejä.

Kanalassa väki oli melko tuohtunutta koskapa taisi osua siivoustuokio Urho Kukkosen lemmentöiden aikaan. Katsokaa nyt noita ilmeitä. Itse Lemmenjättiläinen siinä pullistelee ja rouvat järjestäytyvät uudelleen jonoon.

Luntakin sataa ja ihan maahan asti. Iso-J kiidätti kolaa pitkin pihaa ja minä kohta irtisanon auraussopimuksen. Ihan turhaanhan se  komistus täällä traktorillaan ajelee kun yli-innokas Iso-J mesoo kolansa kanssa.

Tai olkoon, käyköön olemassa silmänruokana ;-)

Kotona oli ohjelmassa vielä se Kahdeksas ihme, kaksi isoa ikeakassillista ruokaa on nyt tungettu alamittaiseen jääkaappiin. Onneksi lattian alla on tilava viileäkellari ja ulkona iso pakastin.

Nytpä voisikin sitten jo jäähdytellä. Iso-J tekee vielä vähän remppahommia Äitikullan luona, siellä on kohta suihkukaapin asennus. Minä voisin vaikka kuoria vähän perunoita huomisen ruokia silmälläpitäen ja raastaa kurkun valumaan, tsatsikia tsatsatsaa...

Titan tyrniboksikin löysi sitten vihdoin perille, omaa laiskuuttani (ja demanetsziaani) voin kyllä syyttää siitä, että se lojui joulunpyhät jossain ihan muualla. Otin hörpyt heti, hyvää se on, Piehingin nektari.

Tää menis taas...

Kuka vaivojansa valittaa?

Kyllä, minä valitan vaivojani.
Ei voi tietää onko tulossa talvitauti vai mikä on. Kelvoton olo. Aamulla olin vielä aivan iskussa ja pellon poikki Karjalainen kainalossa tarpoessani suunnittelin päivän työlistaa.

Pskan liekit, paleltaa, viluttaa, väristää. Ohimoita kiristää, lihaksia (niitä nahistuneita) jomottaa ja niveliä särkee.

Voipihan se olla niinkin, että tämä olotila on allerginen reaktio päivän työlistaa kohtaan. Saattaapi olla olemattakin.

Iso-J ahertaa Äitikullan listoitusten parissa ja minä hiihtelen tuvassa viltit ja vällyt niskassa. Perilliset hiihtivät pihalla. Ihan oikeasti hiihtivät. Yritetään se latu aukaista jahka kunto kohenee, saadaan ihan mukava lenkki kun lainataan vähän naapurin peltojen laitoja.

Kanalastakin kuuluu kummia. Kaiken saamani tiedon mukaan heillä pitäisi olla munintatauko tässä Joulun korvilla. Ei ole. Kahta uutterammin munaavat. Eilen heillä oli aivan ilmeisesti siellä kutsumaton hiirivieras, molemmat kukot möykkäsivät tauotta ja rouvasväki pulisi kuorossa. Kovaa kyytiä menivät pitkin lattioita ja kuopivat kovasti purukerrosta. Tarina ei kerro kuinka hiirelle kävi, pääsikö pälkähästä vai jäikö jumiin Urho Kukkosen nokkaan.

Tämä viikkokin on ihan kummallinen. Periaatteessa ihan arkiviikko mutta lomaviikkoa viettävät perilliset tekevät tästä loman. Ja mulla joutavallahan on aikaa muutenkin.

En ole ikinä osannut asennoitua oikein tähän välipäiväviikkoon. Sitten tulee vielä loppiainenkin systeemejä sotkemaan.

Päivän kuvituksena on tietysti Nättipoika. Mun on monesti pitänyt kuvata tuota kummallista käsinojilla hengailijaa itse teossa.  Nykyisin se nautiskelija rojahtaa käsinojalta syliin ja odottaa selkähierontaa. Mitä enemmän selkänahkoja vanuttaa, sitä leveämpi on koiran smaili.

Kynttilästäkin paljastui loppusenteillä ihana yllätys, muuttui seitiksi. En ole ennen tuommoista nähnyt. Kaunis.

Jään seurailemaan olotilani kehkeytymistä, nyt tuntuu ekan kerran tänään, että kahdet villasukat päällekkäin on hieman liikaa.

Perussettiä

Nyt alkaa ns. hidas elämä olla jalostettu äärimmilleen. Vähän jo kaipailen toimintaa. Iso-J häippäsi Äitikullan luo remonttihommiin ja minä ihmettelen mitä muuta ruokaa voi pöytään tuoda, jouluruuat ovat vihdoin finito. Pestopastaa ja lihapullia? Paljon parmesaania.

Ei tästä taida tämän kummempaa tänään tulla, menee ihan opetteluksi koko päivä. Heinää sentään haettiin kahden paalin verran. Ovat nuo meidän heinänsyöjät niin pientä väkeä että yhtä siivua syövät melkein viikon. Liikuttavaa ;-) Lampolan heinäylisillä on ylivuotisia olkipaaleja, niitä kannetaan kanalaan tarpeen mukaan. Että ei tarvitse ostoheinällä kananpesiä vuorata *pihikitsassaituri*

Talvi kiristää otettaan, hyvät lukemat mittarissa ja lunta mukavat 15 cm.
Hopsis hei ja hommiin!

[muoks: Titalle pullaa...]

 

 

Ylläripylläri ja löysä sunnuntai

 Kuvassa Nasse Joulupäivän hankivaelluksella. Oli aurinkoa ja pöllyävää puuterilunta. Puhdasta. Ei haissut koirakaan tuhnulta.

Nyt tuntuu jo vähän arjelta vaikka onkin tämmöinen bonuspyhä. Entisessä elämässä olisin
taatusti jo duunissa, lämpimät terveiset vain Heikulle ja muille pienille vihreille tehodynamoille.
Semihyvällä omallatunnolla voin vielä vetelehtiä tuvassa ja vahtia ison uunin lämmitystä. Yksi perillinen on matkalla Vesikkoon, paikalliseen uikkihalliin. Nuorimmainen jäi kotiin ja pleikkarin piipityksestä päätelleen siellä saa taas poni kyytiä.

Aamulla saatiin ystäväperheeltä ylläri. Kolme pulloa heidän tekemäänsä omenaviiniä -meidän ompuista. Kaunista ja heleää kirkasta viiniä joka huolella jemmataan vielä muutamaksi kuukaudeksi kellariin. Vappuna pitäisi olla hyvää maisteltavaksi. Viinin lisäksi tuli kaksi komeaa kuhaa. Aamulla verkosta irroitettua, ihan tuosta Pyhäselästä nostettua.

Varsinainen pylläri oli se, että yllätin Ison-J:n tutkimasta hartaudella ja huolella Liinaharja -nimistä kirjaa... Semmoinen "tummanruskea liinaharja" kuulema kelpaisi, OMG! Kyntöruuna?!!!

Äitikulta marssi justiinsa torppaan ja komentelee pullanleivontaan. Pitää kai se nyt sitten opetella, taikinan teko. Mulla ei ole ikinä ollut hanskassa leivontahommat eikä varsinkaan pullataikina. Tatsi puuttuu.

Sukellan jauhopussiin, moi!

Peeässi: "tummanruskea liinaharja" on jonkinsortin tumma, rautiaanvärinen vaaleaharjainen suomenhevonen, ei tuontivaimo....  :-D

Tapsan tahtiin

Mukavaa Tapaninpäivän iltaa,
Savu näytti kommentoineen tuonne eiliseen, eikös olekin tullut ihan kiitettävästi lumipuoltakin?

Koko päivän on satanut, tuiskuttanut ja pyryttänyt. Sekä kinostanut, nietostanut ja juoksuttanut lunta sinne sun tänne. Kanalanpolku oli ummessa mutta marsulan highway ihan sileä -ja liukas.

Saatiinhan me piparin tuoksua tännekin, äsken paistettiin kolme pellillistä. Ihaniahan niistä tulee, tuo taikina vain on niin viheliäinen leivottava.

Tänään vielä kerran katetaan pöytään joulueväitten jämiä, ovat pysyneet hienosti kohmeisena Ison Pakastimen puolella, ulkosaunan lauteilla.

Sitten onkin aika purkaa lahjaleffojen pinoa, niitä tuli taas paljon. Ja minäkin sain Brünon ;-) sekä tietysti Millennium-trilogian kakkososan. Jotenkin vain niin raskas tarina ei oikein sovi joulunajan piisändlaav-tunnelmiin. Katsotaan se sitten kun arki koittaa.

Nyt muuten huomaa jo, että ylimääräistä pöhköenergiaa alkaa kertyä itseenkin. Kovasti jo suunnittelen hiihtoladun tallaamista tilusten ympärille. Huomenna siis. Nyt olisi kiva päästä höntsäilemään hevosen kanssa. Vaan kun ei ole sitä hevosta :-/

Voisikohan joku lääkäri määrätä mulle Hevoskuurin, ihan kirjaimellisesti ja pitkäkestoisena?
Täällä pääsisi tutustumaan maastojen puolesta matkaratsastuksen saloihinkin.... (miten niin inspiroitunut Tuulan kanssa käydystä kirjeenvaihdosta?)

Jahas, pikkuoravat popittavat perillisten osastolla, Aikuinen Nainen on ihan ykkönen.

Ihan Parasta -Joulupäivää

Ei parempaa voisi olla.
Perhe nuhjailee pyjamapäivää, lämmintä, rauhallista, ruokaa, läheiset.

Aurinkoinen pakkaspäivä vihjailee ulkoilun tärkeydestä mutta katsotaan nyt... ehkä menen ehkä en.

Tänään ei tule ketään visiitille, huomenna saadaankin kahviseuraa. Se on kyllä ihan hyvä, että tänään ei tarvitse olla sosiaalinen. Paras joululahja kun saa vain olla.

Jep, hautaudun lukemisteni ja jugurttirusinoitteni kanssa löhötuoliin.
Koira änkeää kuitenkin viereen namusten toivossa ja kissahan siellä jo onkin, niskatyynynä selkänojan päällä.
Vuoden paras päivä tämä Joulupäivä!
Nauttikaa Ystävät hyvällä omalla tunnolla.

Hyvää matkaa kauas matkaavalle Ystävälleni. Hyvää lomaa :-D

Ai niin, vuoden kauneimmat jouluvalotkin on nyt valittu. Ne ovat anopin auton takavalot.
Kiitos Jukka illan parhaasta tervehdyksestä... ;-)

Joulurauha

Hirnakan torpan väki, isot ja pienet, kaksi- ja nelijalkaiset, toivottavat teille kaikille lämmintä ja rauhaisaa Joulun aikaa, missä ikinä olettekin, kuka kenenkin seurassa, yksin tai yhdessä.

Lämmin halaus Ystäville, sokuria hevosille ja rapsutuksia muille lemmikeille.

Nähdään taas kunhan konvehtikoomasta toivumme.

Hyvää Joulua!

Loppukiri

Aamupäiviä pyryn keskeltä. Aamuyöllä nousi tuima tuuli ja nyt sitten työntää valkoista joulurekvisiittaa taivaan täydeltä. Ihan pihaan asti.

Kaikenlaista hommaa on vielä tällekin päivälle, onneksi isoimmat rutistukset on jo tehty.

Eniten ähistää ajatus hautuumaakierroksesta, tulee reilusti toistasataa kilometriä ajelua kaameassa kelissä kun sukua pötköttää kolmella eri kirkkomaalla kolmessa eri pitäjässä.

Nyt klapia hellaan ja piirakanpaistoon. Tai no niin, Äitikultahan se muuten leipoo, minä lykin pellit uuniin ja uunista ulos sekä hoidan voitelut.

Iltaproggiksena on piparihommia jonka voinen pääosin jo teettää lapsilla. Mulle jää uunivahdin homma.

Hauskan näköistä nyt pihalla, perilliset snoukkaavat ajas maakellarin katolta ja oranssissa talvitakissa painattava ärrieri viilettää mukana.

Palataan kanavalle myöhemmin, nyt on aika keskittyä päivän puuhiin.

Päivän pannut vai Pata-Ässä?

Otsikon kysymys olkoon kaikkine kaksimielisine mielleyhtymineen sinetti tälle työntäyteiselle päivälle.

Rastia ruutuun.
Herätys kl.7 auratraktorin jyristelyyn: X
Halkomotit pinoissa riiheen: X (rasti Iso-J:lle)
Kirpputorin ständin tyhjennys: X
Täsmäiskut lahjahankintojen merkeissä: X
Ruokaostokset: X (ekstrabonus: ei tarvinnut astua jalallakaan ISOON markettiin)
Perilliset kampaajalle: X (rasti Iso-J:lle)
Piparitaikina: X
Porkkanalaatikko: X
Lanttulaatikko: X
Karjalanpaisti huomisen ruuaksi: X

Lisäksi normaalit päivähommat lämmityksineen. Yhtään en töitäni luettele mutta aika työntäyteinen päivä. Kohtuullisen kirkkahin mielin lorautin hanasta isompaan lasiin punaista eliksiiriä. Ja nyt istun ekan kerran viiteen tuntiin.
Äitikullalla käy ja kukkuu hella ja siellä kiehuu parhaillaan piirakansydän huomista paistopäivää varten. Näytti tirahtavan ilonkyynel mammakullan silmänurkkaan kun upouuden uponsa tulille pyöräytti. Siitä se keittiöremppa lähtee, ei nyt ehkä ihan jouluksi ehdi.

Vielä on oma hella putsimatta, roiskeita päivän räppäyksestä luonnollisesti syntyi.
Sitten laitan perunalaatikon raaka-aineet imeltymään, kunhan rosamundamurikat ensin kypsyisivät. Mulla ei ole aavistustakaan miltä imelletty perunalaatikko maistuu -kun sitä en syö- mutta joka joulu sitä minulta tilataan. Toivottavasti nyt tulee reseptiin säädöt kohdalleen.

Sitten voisi oikeastaan keskittyä katsomaan kynttilän valoa, on niin rauhoittava.

Huomenna paistamme piirakat ja pipatit.

Kyllä kelpaa joulun tulla. Meillä syödään hyvin.

Loppurutistus eli takaisin hellan ääreen ....*poistumuslähtemys*

Sataa maahan asti

Saadaanhan sitä lunta täälläkin. Nyt sataa kiihtyvällä tahdilla -ja ihan maahan asti. Ipanat snoukkasivat maakellarin katolta pulkkapelillä, aika tyylikkäästi. Pitää varmaan itsekin kokeilla -ja antaa samalla naapureille päivän komiikkapläjäys. Lumitsunami.

Yksi kolauskierros on jo tehty, kohta saa seuraavan kymmensenttisen kerroksen työnnellä pihapoluilta syrjään. Nyt satava lumi tosin on sellaista poispuhallettavaa puuterihöttöä joten eipä lumitöissä tule hiki.

Kanalakin sai jouluksi tuikun ovenpieleen, ei sentään punaisten lyhtyjen hengessä.  Meinasin tällätä muutaman kauralyhteen pihalle tirppojen iloksi. Ehkäpä sieltä heruu joku jyvä hiirillekin, ainakin Nassen mielestä niitäkin pitää ruokkia.

Tässä Canis Urbanus Puppelus seuraa luontokanavaa lähietäisyydellä. Mahtoi hiiriperhettä ärsyttää kun tuhiseva koirankuono änkeytyi tuntumalle.

Päivän työlista on ilahduttavan lyhyt. Jonninjoutavaa autolla jurnuttamista paikasta toiseen. Kirppariständi pitää tänään tyhjätä. Ja sitten pääseekin kampaajalle istumaan. Juuri sopiva homma maanantaille.

Nyt täytyy kuitenkin ryhdistäytyä ja inventoida maustelaatikot. Piparitaikina tehdään tänään ja huomenna paistetaan jouluntuoksut torppaan.

Ja se pukki poloinen pitäisi myös jostain hommata. Pitääkin katsoa halkokuorman tuojan vatsanseutua sillä silmällä.

Neljäs Adventti

Aika suorastaan kiitää, onkohan sitä itse niin hirmuisesti hitaampi vai mikä lie. Just äskenhän minä laitoin adventtikynttilät esille ja nyt on jo kaikissa liekki.

Nyt on kuusikin saanut krumeluurit ylleen. En edes yrittänyt ohjeistaa lapsia koristelussa. Saivat ripustaa niin paljon palloja ja thingsejä kuin tahtoivat. Mikä oikeus minulla olisi pilata heidän ilonsa vain oman tahtoni läpisaadakseni? Tyyli on vapaa. Väri on punainen.

Kissamummot eivät onneksi inspiroidu kuusesta tai sen  koristeista. Justiina korkeintaan ilahtuu uudesta vesikupista. Eikä koirallakaan ole mitään angsteja kuusipuuta kohtaan.

Kun kuusi oli lasten mielestä valmis, ripustin omasta mielestäni kauneimmat koristeet sekaan. Kauneimpia ovat ystäviltä saadut enkelit, lasten tekemät koristeet ja kaksi julmetun suurta käpyä, lasten väkerryksiä nekin.

Aamusta haettiin metsästä havukuorma. Perinteiseen tyyliin laitettiin portaitten eteen havupatjat. Semmoiset oli meillä kotonakin. Espoon vuosina se perinne jäi, sattuneesta syystä.

Nuorempi perillinen tajusi, että tämä on eka joulu kotona. Ollaan oltu aina Kolilla joulut eikä Espoon kotiin ikinä hommattu edes kuusta. Adventtikoristeilla mentiin.

No, nyt sitten tehdään taas uusia omia perinteitä. Niitä ei todellakaan ole taakaksi asti. Vaikka minä ymmärrän ja arvostan sukujen pitkiä perinteitä siitä ainoasta ja heille oikeasta joulunviettoperinteestä, olen valtavan iloinen omastamme. Siitä, että olemme täysin vapaita kaikista ns. pakollisista perinteistä. Tärkeintä on yhteinen aika, hyvä ruoka ja lepo.

Päätimme silloin, kun ensimmäinen yhteinen perillinen syntyi, että me emme vietä jouluamme autoillen kyläpaikasta toiseen. Emme nuku yhtään yötä kovilla vieraspatjoilla emmekä laske tasapuolisuustunteja sukulaisten kesken. Meidän perheen joulurauha oli Kolilla ja sinnehän ystäviä, sukua ja perhettä vuosien varrella kokoontui välillä enemmän, välillä vähemmän. Ja aina oli ainutlaatuinen joulutunnelma.

Tänään aion vielä piipahtaa kukkaostoksilla. Täällä on monta pientä, paikallista puutarhatilaa. Vähän niinkuin Inkoon Hagalandet, kesäkukkien kehto.

Pitää tukea paikallista tuotantoa ja yrittäjää aina kuin mahdollista. Kinkkukin haetaan tuosta lähitilalta. Jos se olisi edes vähän moraalisempi valinta kuin tehotuotettu stressipossu.

Ensimmäinen ritarinkukkakin ehti sitten posauttaa kukintonsa auki, Aika hieno perusvalkoinen.

Päätän adventtisaarnani tähän. Kuusentuoksuiset terveiset täältä torpanmäeltä.

Köyhän ainoa miljoona

Tuli tuossa aamulla mieleen vanha juttu, en tiedä onko totta vai tarua.

Koulun oppilailta kysyttiin mitä tekisit jos löytäisit kadulta miljoona euroa sisältävän laukun. Eräs kullanmuru vastasi liikuttavasti: tottakai minä sen palauttaisin omistajalle sillä sehän voi olla jonkun köyhän ainoa miljoona.

Niinpä.

Tänään onkin varsin leuto talvisää, noin kymmenessä pakkasasteessa elohopea (tai mitä se nykyään onkaan). Aamusta on jo purettu pari kuormaa sairaalapöytiä tuonne lampolan kylmään tilaan. Älkää kysykö miksi meille varastoidaan käytöstä poistettuja sairaalapöytiä... se on jotain korkeampaa miehistä järkeä. Eihän sitä tiedä jos niitä vielä joskus tarvitaan. OMG!!!!
Voihan se olla, että tulevaisuudessa meidän perheen kukka-asetelmat rakennellaan alusastioihin.

Koulullakin on jo piipahdettu. Perilliset kuittasivat välitodistukset. Oikein hyvät ja kannustavat arviot molemmilla. Odotin itse asiassa hieman takkuisempaa syksyä, uusi koulu ja kaverit, uudet kuviot kaikkiaan. Hyvin herkällä korvalla olen yrittänyt kuunnella onko jossain joku hiertävä kivi. Mutta ei tunnu olevan. Loistava homma ja huippu juttu!

Piakkoin täytyy sonnustatua kaupunkireissulle, pienempi perillinen käy ratsastustunnillaan. Ajateltiin käväistä myös joulumarkkinoita katsomassa. Pari kauralyhdettä nyt ainakin pitää saada. Ilmeisesti minun pitää sitten kuitenkin sietää markettireissua, tuntuu olevan yhtä sun toista hankintaa sieltäkin *GNNNNNHHHHH*

Kuvassa Äitikullan Amazoninliljan kukintaa, aika hurjana kukkii. Ja tuoksu on huumaava, ei sitä niiskuttamatta katsele.

Minusta tuntuu, että minun ainut miljoonani koostuu miljoonista hyvistä asioista mitä elämään kuuluu, jos vain on aikaa ja halua ne huomata.
Palataan myöhemmin, heippa!

Ei hullumpaa

Olipa ihanaa luksusta nukkua pitkään, unta riitti kymmeneen asti. Kyllähän mulla herätys piippasi aamuvarhaisella mutta Iso-J könysi aamuhommiin joten minä sain kääntää kylkeä ja hautautua vällyihin vielä toviksi.

Miksiköhän peti on parhaimmillaan silloin kun sieltä pitäisi nousta pois?

Tänään minulla ei ole kiirettä mihinkään joten saan ihan kaikessa rauhassa lorvehtia kotona. Vähän voisin suunnitella ostoslistaa ruokien osalta ettei tarvitse sitten siinä infernaalisessa ryysiksessä tungeksia täysinäisten kärryjen kanssa. Itse asiassa aion välttää ruokamarketissa asiointia jouluviikolla viimeiseen asti.

Jos jotain ne vuodet kaupassa ovat opettaneet niin ennakointia. Kyllä ne rusinat ja servetit säilyy kaapissa vaikka ne ostaisikin viikkoja ennen joulua. Ei ole ihan pakko ängetä kauppaan aatonaattona kiukuttelemaan muiden hysteeristen sekaan. Ei oo pakko jos ei haluu...

Maitoakin saa huoltiksilta 24/7 joten sitä(kään) ei tarvitse hamstrata yhtään ylimääräistä litraa kotiin.

Maanantaina leivotaan piirakat, tiistaina tai keskiviikkona piparitalkoot. Torttuja paistetaan sitä mukaa kun niitä syödään, tuoreinahan ne ovat parhaimmillaan.
Jouluhan on aivan ihanaa aikaa kun ei tarvitse moneen päivään miettiä ruokia. Senkun kantaa tähteitä pöytään ;-)

Joo, nyt siis listan laadintaan. Kuka muuten keksi kuva-arvoituksen ratkaisun?
Pakkanen on lauhtunut jo -11 asteeseen joten nyt saa kanalan patteria käydä säätämässä pienemmälle. Ilmeisesti lauhtuminen tietää sateita, lumisateita. Ei paha ei... <3

Jos sul on kiire niin tööttää....

Kyllä vaan, kiireen olen saanut itselleni kehrättyä täksikin päiväksi.
Välillä tuntuu, että olen tämän torpanmäen ainoa aikuinen. Lapset on lapsia mutta ne kaksi muuta (minua huomattavasti vanhempaa) taitavat taantua johonkin hämärän rajamaille -ja niiden taakse. Huoh.

No, nyt on vihdoin tulet uunissa humisemassa ja aikaa istahtaa hetkiseksi. Ihanasti läppäri lämmittää hytisevää ihmispoloista.

Ai niin se kuva...

Siinäpä Oikeutta Eläimille. Jätkä palelee pakkasessa ja tasapainoilee kahdella jalalla kun istua ei kärsi ja seistessä kuljettimet jäätyy. Voin kertoa, että heti tuon kuvan oton jälkeen piskipoloinen pääsi tupaan. Eikös näytäkin urbaanilta?

Niin että älkää kuulkaas ihmetelkö että meidän nurkissa majailee hiiriperhe jos toinenkin. Kun on vahtikoira tuommoinen koiramaailman teuvoloman.

 En minä kyllä oikeasti tajua mikä elukka nuo alemman kuvan jäljet viime yönä jätti.

Mutta päättäväisesti meno-paluu -jäljet vuorilautojen alle johti. Stanakele. Tuosta samaisesta raosta oli pari viikkoa sitten revitty villat pihalle ja kutakuinkin noilta maisemilta pääsee salettiin tuohon tuvan seinäänkin rapisemaan.

Lumikko, Hilleri, Näätä, Rotta? Minkki? Kärppä?
Joku isompi loikkahyypiö kuitenkin.

Elämä on julmaa ja minä häädän sen retkun pois rakenteista vaikka myrkyillä.

Kanarouwilla on myös alivuokralainen, siellä on ihan perushiiri rapistelemassa. Olkoon. Ehkä kanaset lihottavat sitä joulua silmällä pitäen.

Oltiinpa vielä koulun joulujuhlassakin. Opetetaanko opettajainkoulutuslaitoksessa jollain erikoiskurssilla "Itkutehot irti vanhemmista" ? Aina, joka ikisessä päiväkodin tai koulun juhlassa yleisöön iskee kollektiivinen niiskutuskohtaus. Tämäniltainen ei ollut poikkeus. *ssniff*

Niin ja mitä tulee eilisillan synkeisiin ajatuksiin parisuhteen älyllisestä epätasapainosta.. noh, joskus viisaampi vaikenee. Tänään se viisaampi en ollut minä.

Tuli sanottua. Ja ilma on suorastaan otsoninraikas.

Hauskaa illanjatkoa kaikille. Minä pöyhin nyt hiillosta ja aloitan käskyttämään perillistä (sitä joka ei karannut isänsä kanssa kaupungille) iltapuuhiin. Nuorempi siis hummailee ties missä. Käyvät muuten Satu T:n luonakin samalla reissulla. Passitapa heidät aikanaan kotiin. Huomenna on koulupäivä.

Titalle (ja muille luontotietäjille) lisäkuvaa yöllisestä loikkarista:
Tasapompuin etenee ja tuo keskimmäisen pysähtymiskuvan jälkivana lienee hännänkuva? 

 

Pupuhippaa pakkasyössä

Heipatihei ja huuruisaa huomenta.
Eipä etelän suunnalta ylöspinnistävä aurinko kovinkaan lämpimältä näytä. Vaan eihän sitä nyt joulukuussa kannata helteitten perään haikaillakaan. Aivan ajanhaaskuuta.

Nautitaan neljästä vuodenajasta niin kauan kuin ne meidän ilmastossamme vielä ovat mahdollisia.

Nyt on vähän stand-by tila, ennen puoltapäivää ei hommat etene ja sitten onkin likipitäen minuuttiaikataulutus iltaan asti. Illalla tulee Iso-J kotiin. Pitäisköhän ihan kätellä, on niin harvinainen vieras nykyisin?

No jos ihan rehellinen olen, se hervoton pyykkikoppa on jo raahattu tupaan ja meinasi pohja pudota. On aika täynnä *nielaus*
En suoraan sanoen tiedä mistä minä kaivan innoituksen silittämiseen. Edes puhtaan, viikatun ja silitetyn pyykin särmät pinkat eivät nyt inspiroi. Kun on tuo vaatekaappijärjestelmä vielä vähän vaiheessa.

Näissä persoonallisissa talovanhuksissa kun ei standardikalusteilla ole mitään jakoa. Jokainen seinä on eri korkuinen ja yläkerran huoneiden vinokatto tuo ihan omat haasteensa. Joten vaatteet on vähän missä sattuu. Ollaan kuitenkin jo matkalaukuista ja laatikoista purettu.

Piti ihan aamusta mennä marjatarhaan tutkimaan kuka mellastaa ja missä. Sieltä löytyi oikea pupupolku ja aikamoista peliä oli pidetty omenapuiden siimeksessä. Maahan jättämämme pudokkaat ovat hyvin kelvanneet. Nasse kuseksi huolella jokaisen omppupuun juurelle, ehkä se vähän edes hillitsee puppeleiden riekuntaa.

Aion käydä tallaamassa myös tuolla "takalaitumella", siellä hengailee pari hirveä ja syö pois edellisen omistajan istuttamia koivuntaimia. Joutavatkin pois mokomat piiskat, ei semmoisista kaksilatvaisista jätetaimista nättiä koivikkoa tule. Syökööt hirvet ihan rauhassa.

Pitäähän sinne toki muutama koivutupsu jättää, on sitten torpan ratsuilla vähän siimestä jossa lymytä paarmoja piilossa *virn*

Vielä noista pupusista. Ne tulevat tuosta maantien toiselta puolen, ihan selkeä polku heillä on meidän postilaatikon kohdalla. Taitavat viettää yönsä tässä pihalla bilettämässä. Tässä on monta lintujen ruokintapaikkaa, marsupoikien heinä-, porkkana- ja pellettijämät viety eilen avokompostiin ja koirakaan ei kovin uskottava jäniskarkoitin taida olla.

Ilmankos liiketunnistimella toimivat pihavalot räpsyvät vinhasti.

Nyt minä menen huokailemaan sen pyykkikopan ääreen. Jospa vaikka kotitonttu kuulisi ja rientäisi apuun. Äitikulta tosin jo tarjoutui silittämään mutta kielsin jyrkästi. Hän on eläessään jo ihan riittävästi ahertanut kotihommia. Nyt on hänellä oikeus ottaa lungisti.

Menee sensijaan lämmittämään marsupoikien asumusta.

Nähdään, kuullaan ja silleen. Tai jotain. Moikka.

Iha(haan)n pihalla

Kuvasta näkyy, että lunta ei ole kuin koristeeksi mutta aamulla pakkasmittari jökötti -21 asteessa.
Ainutlaatuinen tilaisuus viskata kaikki irtonaiset tekstiilit, vuodevaatteet, matot, soffatyynyt sun muut pehmukkeet pihalle pakkaseen raikastumaan.

Tästä minä niin nautin.

Se on ikävä sivuseikka, että fiksuun siivoamiseen kuuluu myös imurointi ja lattioiden pyyhintä. Ennenkuin tuo pakkasenpöyhimät tekstiilit takaisin sisätiloihin.

Mutta ennemmin minä vaikka humppaan imurin varressa kuin jökötän silittämässä. Hirvittävä, aivan megalomaaninen röykkiö viikattavaa ja silitettävää pyykkiä vaanii tuolla pyykkihuoneessa. Missä tämän torpan ahkera vaimo on??? Mulla menee aika muissa hommissa, en minä jouda enää pyykkien kanssa nysväämään.

Kanala oli hyvinkin plussan puolella ja saunatuvan lämmitys jatkuu. Marsupojille koittaa tänään häkin siivous ja kenties muutto tänne torppaan. Katsotaan nyt miten lämpimäksi tupa saadaan takanlämmityksellä. Toisaalta, ei tämä pakkaskausi kestä enää kauaa. On vähän turhaa duunia kuskata marsuuttimia eestaas, takkatupa on heille aivan ideaali paikka. Eikä koirakaan tuijota kaihoten elävää ravintoa.

Pitää muistaa ottaa petivaatteet sisään hyvissä ajoin. On perinjuurin ikävää asettautua nukkumaan jääkylmiin vällyihin.

Toinen asia jonka takia olen vähän pihalla tänään, on ihmisten kummallinen kaksinaismoralismi. Mikähän se on siinäkin, että jotkut katsovat olevansa oikeutettuja jeesustelemaan niin paljon? Miksi pitää aina päästä olemaan niin paljon parempi kuin muut? Olemaan enemmän oikeassa. Heittelemään niitä ensimmäisiä kiviä? Ja musta kylkihän se siellä viattomuuden kaavun alta pilkistää... Nostaako se ihmisen omaa, kolhuista itsetuntoa vai onko se niin paljon helpompi elää omien virheidensä kanssa kun muistaa aina osoittaa sormella toisen tekemisiä. Huomio kääntyy kätevästi pois omista kolttosista. En tiedä. Onneksi seuransa voi valita.

Pakkasilma onneksi tuulettaa tunkkaiset ajatukset pois päästä, tekisi hyvää itse kullekin!
Pihalle mars!

Nasse 4 v -ja vähän muutakin

Happy birthday Nassemies 4-v.
Aina iloinen koiruutemme sai aamusapuskan juustoraastekuorrutuksella koristeltuna. Ja hövelisti tuplasin raksujen määrän, normaalisatsi on noin 20 pipanaa, nyt tuli hyvän koiran lisää.
Jätkähän on vielä laihiksella, pääsi lihomaan kun oli Äitikullan ruokinnassa.

Niin se aika vain rientää. Vastahan minä pientä koiranpentua tutustutin hevosiin ja tallielämään. Muuten tuli Herra Harmaan kanssa toimeen, mutta sitä Harmaa ei hyvällä katsonut kun koira kusaisi hänen heiniinsä. Ei ollut koiralla sen jälkeen karsinaan asiaa.

Pakkasaamuhan se sitten oli. Mittarin lukemat -16 ja tuntui ihan siedettävältä kun ei tuule yhtään. Meren rannalla asuessa oppi kyllä tuulet tietämään, kylmä ja kostea merituuli sulalta ulapalta pienellä pakkasella oli jotain hhhrrrrr... -jäätävää.

Joensuussa oli normaalin kankea aamuliikenne, kyllä se on totista ja tarkkaa puuhaa tuo autoilu näillä kulmilla. Välillä kieltämättä tuskastuttaa kun kukaan ei liikahda mihinkään ja sitten kaikki nytkähtävät yhtäaikaa risteyksessä eteenpäin. Ja herranen aika tuota parkkeeraamista. Jokainen jättää sen metrin autonsa ympärille tilaa, ettei vain kolhiinnu kulkupeli.

Seuraava jobi olisikin nyt sitten uuden lämmityspatterin asennus kanalan seinään. Ilmiselviä miesten hommia, mutta minkäs teet kun talon ainoa mies tällähaavaa on tuo lelufasaaniaan kynivä koira. Pakkohan se on itse ottaa pora kauniiseen käteen ja täräyttää ruuvit seinähirteen. Tästä tulee vielä niiin hauskaa.
Mikäli patterin asennus ei jostain syystä onnistu, joudun hakemaan Satu T:n ponikokoisen koiran hyötykäyttöön lämmönlähteeksi. Sielläpä huohottaisi mokoma jättiläinen ;-)

Reipasta päivänjatkoa tasapuolisesti kaikille.

Kolmannen Adventin iltaa

Komeasti liehui pakkastuulessa Parppeinvaaralla isännänviiri Karjalan väreissä. Ihan käsittämättömän upea päivä sattuikin retkipäiväksi. Luntahan on vain silmänlumeeksi joten maastonmuodot näkyvät vielä hyvin. Ja muotoahan näissä maisemissa riitää.

Tutkittiin Runonlaulajan pirtin Joulutupa kutakuinkin katosta lattiaan. Ihana pysähtynyt tunnelma sinne olikin aikaansaatu. Ei muzakkia, ei kiliseviä helyjä eikä liikaa väkeä. Enimmän aikaa oltiin ihan omalla porukalla.

Käsityöläisten puoti ei valitettavasti ollut ihan entisenkaltaisessa iskussa. Olkitöitä ei ollut myynnissä yhtään, pitsikeramiikkaa ei yhtään (jahtaan uusia yksilöitä Karjalan lintu -parveeni), kanteleita ei yhtään. Ei voi turhasta kaupallisuudesta moittia.

Toivottavasti ei ole tekijöistä pula vaan syynä jokin muu. Aito käsityötaito on sellainen luonnonvara jota ei parane hukata.

Jos jotain tuonne toivoisin, olisi se kenties ikonien myyntinäyttely, tuohuspuoti ja ehkä vähän laajempi pellavatekstiilien valikoima.
No, toivoahan aina saa ja ymmärrän kyllä yrittäjien tuskaa näinä ankeina aikoina.

Kahviteltuamme pitkän kaavan mukaan pakkauduttiin taas autoon ja hurautettiin Enon kylän kautta kotiin. Etsin pimeässä mummon ja ukin haudan ja perilliset laittoivat Annalle ja Otolle kynttilät.

Annamummo, maamo, oli semmoinen runonlaulaja ettei ihan heti toista vastaan tule. Jossain Suomen kansallisarkiston kätköissä on kuulema monta tuntia Annan tarinoita. Olisipa mukava päästä aineistoon käsiksi.

Muistan Maamosta vain sen, että julmetun paksu mustaan leskenleninkiin pukeutunut kovaääninen ihminen hän oli. Sylissä olisi ollut niin mukava ja pehmeä istua, mutta liu´uin aina pois kun mummon maha oli niin iso. Tykkäsin kuunnella sitä karjalankielen solinaa mummon tarinoidessa entisistä ajoista. Pahasuinenkin hän kuulema osasi olla. Äitikulta oli useampaan otteeseen saanut korvanmakeaa anopiltaan.

Samainen kulttuuritutkija joka Annan juttuja tallensi, oli kertonut jotain tutkimustulosta. Jos perusjampalla on noin 5000 suomen kielen sanaa aktiivikäytössä, Anna huiteli tarinat 50000 (kyllä, viisikymmentätuhatta) eri sanalla. Siinä löytyi synonyymit sun muut monella tavalla sanomiseen.

Tarpeetonta lienee enää pohtia mistä minä olen tämän jaarittelutaitoni perinyt. Samasta lähteestä tulee ärsyttävän hyvä hajuaisti. Jännästi kulkee suvun naisten keskuudessa tuokin piirre. Omista perillisistä vanhimmalla taitaa olla samoja oireita.

Eipä sitten jaksettu enää Joensuun naisten messuille lähteä. Oli tosi kiva tulla kotiin, laittaa hellaan tuli ja olla vaan. Nappasin koirankin mukavaan oleiluun eli rakki parkkiin leivinlaudalle ja karvat pöllyämään. Nyt alkaa olla aika bueno. Enää ns. alusta pitäisi ajella koneella, siivota tassuista kissankäpäläversiot ja kyniä häntä. Jos mulla menee koko rakkiin trimmiaikaa n. 4 tuntia, häntään menee ainakin yksi. On meinaan tiuhassa ja tiukassa ne karvat.

Kuvitus on tämän päivän saalista. Eilinen perhoskuva on muuten Yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.

Tämä alin tuppo ei ole hevosen jouhia vaan jokin pellavalangan esiaste, oliskohan semmoinen termi kuin aivina lähellekään oikeaa?

Pakkanen panee alkutalven innolla, kirjattiin viikon työlistaan polttopuiden lisätilaus. Ja haen sen Rouvain salongin patterin, nyt sitä todellakin aletaan tarvita. Vielä on hyvin plussalla pysynyt eivätkä nuo vähästä säikähdä. Munaavatkin ihan kiitettävästi. Myös ne mörkit Alholaiset.

Huomenna vaihdan kennollisen perslämpimiä munukoita kahviin, Satu T. lupasi tarjota ;-)

Tässäpä tämän päivän tarinat. Päivä tosin alkaa olla melko valmis. Huomenna en ehdi paljoakaan aiemmin koneelle. Pannaan vaikka aikaeron piikkin. Pitäkää pipo päässä ja lapaset kädessä. Se on talvi nyt.

Vasemman jalan tahti: tap-tap-tap-tap...

Äärimmäisen hyvin tämän päivän aikataulut ovat pitäneet ja olen jo maalisuoralla mitä päivän scheduleen tulee. Enää vietävä vanhempi perillinen yökyläreissulle, saunanlämmitys ja loppuillan loikoilut juniorin kanssa kotitorpan rauhassa.

Topakka ponikuski kertoi, että poni "rimpuili". Tarkemmin kuulusteltuani sain selville ponin lintsanneen kaariurilla ja kulmissa. Ja kun kuski opasti ponia toivottuun suuntaa, poni jäkitti vastaan. Siis rimpuili. Ok.

Oli muuten harvinaisen hauska ja sympaattinen poniruuna. Mutusti takkini vyötä, hupun karvareunusta ja hihaa minkä ehti. Nojasi otsaansa olkaa vasten ja huokaili kovaa kohtaloaan. Oli jotenkin tuttavan oloinen poni. Semmoinen jonka kanssa vaan tulee toimeen heti. Ja se on hyvä piirre hevoseläimessä.

Muutkin kaupunkiasiat hoidettiin sutjakkaasti. Kyllä tämä alkaa jo sujua. Ensi viikollahan kaikki menee taas sekaisin kun Iso-J palaa kotiin. Sukulaisperheessä se vasta mullistaakin. Perheen isä oli vuoden agenttihommissa jossain Kosovon suunnalla ja tuli kotiin toissapäivänä. Siinä menee useampi rutiinikuvio uusiksi.

Me lähdetään huomenna kotiseutumatkailun merkeissä Ilomantsiin. Sinne on Joensuusta semmoinen 70 km. Ihan hyvä päiväreissukohde. Saas nähdä minne päädytään.

Nyt tortillalättyset lämpiämään ja kipot pöytään. Myöhäinen lounas/aikainen päivällinen. Ei se ole niin justiinsa näin lauantaina.

Illan viimeiset hitaat <3

ja niin on tullut aika sanoa hyvästit tämän illan osalta. Ehkä vielä tapaamme, ennemmin tai myöhemmin.
Turvallista kotimatkaa ja kotilieden lämpöä. Be careful out there. Ja tääääästä se lähteee:

http://www.youtube.com/watch?v=UyMJghPJTqo&feature=PlayList&p=B8837237A1EB9C5C&playnext=1&playnext_from=PL&index=4

Pusipusi.

Peeääss:
terkut taksijonoon:

http://www.youtube.com/watch?v=j-3Ei7MPobs&feature=related

Tehot tapissa

Eilinen rykäriraivaripäivä on muisto vain. Kaikki eilen kiukuttelun takia purkamatta jäänyt energia suorastaan ryöpsähti tästä vähälännästä ja raihnaisesta kropasta hirmuisena sisupurkauksena.
Olin tehokas. Heti aamusta alkaen. Avasin ilmalukon kuraeteisen lattia-altaasta, haju oli hirveä. Lisäksi säädin ilmeisen onnistuneesti ilmalämpöpumpun hönkimään vähemmän Sahara-ilmaa yläkertaan. Johan siellä hanuri hiessä maattiin parina yönä. Toi vempele elää aivan omaa elämäänsä *roll-eyes*

Kaupunkireissulla tehokkaita täsmäiskuja "kolme keikkaa yhdellä pysäköinnillä" -asenteella. Äitikulta sai upouuden lukon oveensa, fiksusti älyttiin sarjoittaa se meidän avainten kanssa samaan kuoroon. Ei tarvita tähän valtakuntaan kuin yksi avain.

Luonnollisesti päivitin samalla reissulla kirpputoriosastomme, hain kuvatilauksen, tein pienhankintoja Tiimarissa, tankkasin viinivaraston (äitikulta pakotti), hommasin marsupelletit ja pari muutakin asiaa.

Nuorimmaiselle löysin erittäin edullisesti Mountain Horsen mustat nahkaiset turvakärkijodhpurit ja ratsastushousut, yhteensä 23 €. Ei yhtään yskittänyt kassalla. Yleensä omia ratsastushousuja ja saapasostoksia maksaessa kylmä hiki virtasi. Mikäli ratsastusvarusteiden hinnat ovat noin dramaattisesti laskeneet, minäkin panostan oitis uusiin vermeisiin. Sillä sen mikä taidoissa hävitään, se rekvisiitalla paikataan. Eller hur?

Kanalakin on perusteellisesti putsattu ja uudelleen pahnoitettu. Jätin toki vanhaa kamaa patjaksi lämmönkin takia. Kippasin KOKO PAALIN turvetta orsien alle (hevosväki tietää että määrä on valtava) ja puoli paalia purua peuhualueelle. Pesät tungettiin täyteen ylivuotista heinää ja olkea.

Olisittepa kuulleet sen pulinan ja kurinan mitä ne hönöilevät linnut pitivät. K-rajoitteinen kukko rääkäisi U-o-ie-uu orren kyttäyspaikaltaan suoraan korvaani niin, että pari tuntia tutustuin oireeseen nimeltä tinnitus. Perhanan Urho. Pääsee tutustumaan Le Creusetin jännittävään interiööriin hyvin äkkiä.

Sitten on tietysti imuroitu, opastettu nuorimmainen vessanpesun saloihin, lämmitetty torppa, paistettu sämpylöitä...
Mä olen niiiii-iiin tehokas. Jossain vaiheessa vilkaisin peilin ohi juostessani väärään suuntaan ja vieläkin puistattaa. Pitäisi ehkä vähän panostaa omaankin fasaadiin. Kanalakin on paremmassa kuosissa kuin tämän torpan emäntä. Mutta ehkä se Ahkeruusmitali joka minulle väistämättä ojennetaan, häikäisee niin valovoimaisesti, että näytän taas hehkeältä Torpan Ruusulta?

Nyt tämä hyperaktiivinen päivä alkaa olla hyvällä tolalla. Suunnittelin kyllä trimmaavani tuon koiran vihdoin asianmukaiseen kuntoon mutta taitaa jäädä. Ei mopolla mahdottomiin.

Kuvat ovat tältä aamulta, kahdeksan aikaan oli aika kiva valo. Lukija Satu H. ehkä oivaltaakin mitä tarkoitan ihan tilavalla kahden karsinan tallilla. Ja eikös tuo kuusi nyt ole aika söpö? Lähin naapuri pilkottaa maakellarin ja pihlajan välistä, kaukana peltojen takana.

Perilliset nököttävät ihanan rauhallisesti Sampo-Sedän hellässä huomassa Urpoiluvideoita katsomassa, Iso-J tuskailee Stockmannilla huolella ruksatun kantiskuvaston kanssa etsimässä parhaita tärppejä. Ne nätit ja edulliset karkkikulhot ovat kuulema loppu. BUUUUUU!

Huominen on aikataulutettu iltapäivään asti, sitten on ihan vaan vapaata. Ihanaa.
Pakkanen kiristyy ja kanalan lämmitysongelma on pakko ratkaista, koetan nyt perehtyä vielä oljykiertoisten seinäpattereiden jännittävään maailmaan. Tänään jo asensin (jeesusteippiä hyödyntäen) lämpölampun ajastimeen.

Lapset kyselevät nyt glögiä. Loistava idea. Taidan tosin tehdä itselleni vähän toisenlaisen glögin...
Heippa taas, I`ll be back.

Palaneen käryä ja ärsyttäviä asioita

Kuulkaa nyt ottaa päähän.
Kuvankäsittelyohjelma ei tottele, ei kertakaikkiaan taivu tarpeisiini. Siitä on joku hävittänyt tarpeelliset napikat johonkin ja minä en saa kutistettua kuvaa haluamaani kokoon. Siksi tämäkin on kolmemegainen järkäle tässä näin:

Siinä pääsi aaltovaasi kukkapytyksi kun kaksi valkoista hyasinttia löytyi kassiin unohtuneena apukeittiön hämäränurkasta.

Kunhan saan käsiini sen keljun elämääni tietotekniikan keinoilla terrorisoivan kotitontun, aion kuristaa hyypiön omin käsin. Onhan tämä nyt aivan täysin kohtalon ivaa, ettei nämä hemmetin hienot pelit ja vehkeet voi toimia YKSINKERTAISELLA tavalla, pelata yhteen ja funkkia nätisti. Miksi kaikki on nyt niin helevetin MONIMUTKAISTA ja HANKALAA???? Argh!

Tässä koneiden kanssa kamppailu-urheilua harrastaessani kanoille keittelemäni perunankuoret tietysti hiiltyivät kattilan pohjaan. Tuvassa askartelevat perilliset eivät huomanneet että ilmatila on savusta sakeana. ARGH!

Työllä ja vaivalla lämmitetty torppa on kohta siperiantuulten raikastama hyytävän kylmä loukko. Voi hevonrähmä ja muut eritteet kaupan päälle. ARGH!

No, syötiin me sentään hyvin, pitkään muhinut patapaisti oli aivan ihanaa pakkaspäivän sapuskaa.

Saan kohta itkupotkuraivarit näiden koneitten kera joten siirryn tupaan tutkimaan ilmanlaatua. Nythän tämä tulikin väsätyksi kuin tilauksesta:

Tuoksuu oikeasti aivan huikean ihanalta mutta nyt tuo hiiltyneiden perunankuorien odööri vie kyllä voiton. ARGH! Toivottavasti Tita on tarkkana lantunkeitossa...

Ei, tänään ei ole ollut kovinkaan antoisa päivä. Tai sinne vastoinkäymisten saldoon kirjataan tämä päivä kokonaisuudessaan. Äitikullalla on antennimies veivaamassa näköradiota tulille, mistä minä saan tänne jonkun propellipään veivaamaan a) nämä koneet ihmisystävällisiksi b) kiikuttamaan nämä koneet pois tämän torpan kattohirsien alta?

Nyt olisi kyllä niiden kuuluisien hermosavujen paikka. Vaan kun siitäkin paheesta tulin epähuomiossa luopuneeksi. Väkeviä tai mallasjuomia en juo ja viinit on vähissä. ARGH!

Oi miksi oi miksi?!

Parempaa illanjatkoa kaikille!

Ärsyttävä-Irriterande TOP-3

Nyt ei tule kuvaa, nyt tulee päivän renkutus:
 http://www.youtube.com/watch?v=hKm6iDvgKJ4

Ja sitten tämä on ihan Metulle, onnea uuden auton johdosta:
http://www.youtube.com/watch?v=XhfCsfSfqGg

Eikä sovi unohtaa tätäkään, ihan ykkösärsyttävä:
 http://www.youtube.com/watch?v=CXN1uJn1VYo

Ämyrit täysille ja hetkuta herneet pois kärsästä, torstai on hernekeittopäivä, ei herne nenään -päivä ;-)
Palaan asiaan myöhemmin, nyt on julmetun kiire :-)

Kirppusirkus ja merkkipäivä

Pyydän jo nyt anteeksi, laitan aika kookkaan kuvatiedoston, avautuminen saattaa aiheuttaa teissä lukijoissa pientä "avautumista". Take it easy... Tuo on kuitenkin mummolan jouluhiiri. Takkauunin päällä istuksii vanhojen silitysrautojen seassa.

En nyt viitsi alkaa selittelemään miksi näinä kuvankäsittelyn kulta-aikoina kehtaan laittaa raakaversion ihmisten kiusaksi. Syyllinen on tuo vieressä huriseva Mäkäräisen tietämyskone joka snobbailee yhä ilman toimivaa webselainta.

Jos lukijoiden joukossa on yhtään ketään mactietäjää, sopii ilmoittautua äkisti pian. Mie vaikka avaan yhteydet niin, että etänä voi hakkeroida mulle selaimen kuntoon. Anyone? Please?

Joo, tänään on tämän Hirnakan torpan -blogin kuukausipäivä. En tiedä millainen sosiaalinen tilaus tälle oli, mutta on ollut ihan kiva käydä täällä julkisesti omaa napaa kaivamassa ja joutavia lätisemässä. Kovin pintapuolisestihan asioista kerron, tietty intimiteettisuoja kun perheenjäsenilläkin on.

En myöskään katso oikeudekseni mainita ihmisiä heidän oikeilla koko nimillään. Jokainen valitkoon itse sen määrän julkisuutta elämäänsä kuin tahtoo. Esimerkiksi koirani kasvattajan nimen saa minulta kysymällä, samoin hevoseni tiedot. Niitä en nettiin laita. Ei oo pakko jos ei haluu...

Eikä ehkä ole järkevää jokaista juotua kahvikupillista tai sähkölaskun loppusummaa täällä raportoida. Tai ehkä ja ehkä, minä vaan en pidä sitä niin tärkeänä.

Minusta on mukava kertoa teille asioista, jotka minun päivääni ovat tuoneet jotain tuntemuksia, iloisia tai surkeita. Kanoistahan riittää jutun juurta, ovat oikeasti ihan superhyviä tyyppejä. Jopa ne myrtsit Alholaiset.

Jokainen varmasti ymmärtää, että kirjoitan asioista omalta kannaltani. Omilla mielipiteilläni. Tietty kohtelias diplomatian taso yritetään säilyttää ettei käy kuin Halla-aholle (vai mikä se oli). Niiden asioiden tai henkilöiden kohdalla joiden kanssa tiedän olevan vaikeaa pysyä asialinjalla, pidän näppäimistön lukittuna.

Nyt on tullut enemmän heiluttua kamerankin kanssa. Jokaisesta kuvasta yritän oppia jotain ja kenties joskus jonkinlaisen oman kuvaustyylinkin luoda. Mutta ei mopolla mahdottomiin. Ajan kanssa ja hissuksiin, niinkuin aina.

Kirppusirkustakin tänään saatiin. Kirpputorista tuli oikeasti aika sirkus. Ei ehditty kunnolla ikeakasseja maahan laskea kun niiden kimpussa hääri jo ensimmäiset uteliaat. Se helevetin ruma astiasto (Satu T. tietää) meni ekana, OMG!!! Ja sitä mukaa kun saatiin kamaa esille, sitä mukaa hyllyt tyhjenivät. Tänä iltana olisi jo pitänyt täydentää mutta ei ehdi millään sellaista keikkaa tekemään. Huomenna täräytetään hyllyyn mm. My little pony -leluja, tauluja ja lisää lasten kamaa. Markalla ostin, pennillä myyn.

Minusta oli kuitenkin mukava nähdä kuinka toiselle turha on toiselle tarpeellinen. Hinnoista ei kukaan narissut. Ja täkäläiset ovat kyllä hanakoita tinkimään.

Jep jep, homma käy ja henki haisoo. Minä riennän taas...

Tiivis tahti tiistaillakin

Pikainen statuspäivitys tähän ikiomaan naamakirjaan.
Paitsi että yleisön pyynnöstä en esiinny naamalla ja muutakaan kuvaa ei nyt tähän kiireeseen ole.
[Muoks: nyt on kuva, Äitikullan Amazoninlilja tikistää kukkia tulevan Joulun kunniaksi. Nyt jo 8 kukkavartta...]

Kaupunkireissupäivä, joten aivan täysin hukattua aikaa tänään monta tuntia. Hoidettavia asioitahan me toki kaupungilla juostiin, mutta kotihommista sekin aika oli pois. Ja mikäpä tärkeämpää kun täällä torpalla tehdyt hommat.

Tänään pitää tarralaputtaa vielä pari laatikollista kirpparitavaraa. Sen mä vaan sanon, että halvalla lähtee meidän ylimääräiset aarteet. Tein tänään pientä hintavertailua samaisella kirpparilla... käsittämättömiä hintapyyntöjä ihmiset pitävät romuillaan. Jos niistä eroon meinaa päästä, pitää hinta olla sitten sitä myöten. Tai sitten joku ei ole ymmärtänyt kirpputorin ideaa.

Yritän tuossa toisella koneella saada webselainta toimimaan, latasin jo firefoxin mäkäräiseen. Mutta ei se firefoxi käynnisty. Mackäyttäjien foorumi on tietysti jumissa joten vertaistukea ei heru. Mikähän tuossa nyt oikeasti on vikana? Ei pysty elämään *GNNNNNH*

Taidan poistua kanalaan, saivat uuden kaalinpään lelukseen tänään. Entisen hakkasivat tuhannen tohjoksi parissa viikossa. Tuleekohan kanalle migreeniä kiivaasta nokkimisesta? Noi Alholaiset jotka sen kaalin tuhosivat näyttävät itseasiassa kärsivän ainaisesta migreenistä, aika myrtsiä porukkaa. Onkohan se joku maatiaisrotujen ominaispiirre? Outoja juntturoita kanoista hevosiin ;-)

Selvisi muuten se kirjamysteeri, lapsosten tekosia tietenkin. Olivat hyvää hyvyyttään ottaneet kirjastosta  äidille lukemista. Eikä pienempi yltänyt ylähyllylle joten otti ne joihin yletti. Ja joissa oli kiva kansi.

Kohta alkaa taas kuskausruletti joten poistun kanavalta muutamaksi tunniksi. Kenties huomiseen iltapäivään asti. Kovvoo hommoo ja kiirettä pittää.
Ajakaa tekin varovasti, siellä voi olla aika pliukasta.

Hitaalla... -taas

Huomenta,
vaikka kello herätti ruokottoman aikaisin, voin vasta nyt katsoa heränneeni. Se vaati kaksi edestakaista saattoreissua koulubussin pysäkille, pannullisen kahvia ja hidastetut toiminnot kaikessa.

Uusi viikko alkoi sikäli hullusti, että Iso-J on koko tulevan viikon, viikonlopun ja hyvän pätkän seuraavastakin viikosta poissa. Tässä saa käyttää viekkautta, viisautta ja arveluttaviakin keinoja saadakseen aikataulut, työt ja harrastukset stemmaan. Onneksi Äitikulta on paikalla ja auttaa missä pystyy. Mitään ylimääräistä jumppaa ei tähän viikkoon mahdu. Joten vesiputkien, koneiden ja muun talotekniikan on parasta pysyä kunnossa.

Toki ystävät ovat aina tervetulleita kahviseuraksi, soitellaan ja sovitellaan. Eikä ilman munia täältä poistu kukaan. Nyt on taas ylituotantoa.

Tähän talven pimeimpään aikaan sopii kuva Hangon rannasta eräänä kauniina heinäkuisena iltana. Se oli hieno hellepäivän ilta.

Tällä viikolla voi jäädä bloggailut vähemmälle, mäkäräinen on vieläkin rampa ilman toimivaa selainohjelmaa, läppäri matkustaa paraikaa Espooseen ja on vain tämä windus. Ja se ei ole paljoa. Niin ja aikaakin vain rajallisesti. Mutta katsellaan nyt. Ihan ekaksi sämpylätaikina alulle.

Vielä yksi neuvoa-antava kahvikupillinen, kyllä se siitä sitten. Maybe...

Liput liehumaan!

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille.
Kirkossa oli ennätysyleisö ja tiivis tunnelma. Hyvin sympaattinen ja karulla tavalla kaunis tuo meidän pieni kotikirkkomme.

Nyt voikin siirtyä vapaamuotoiseen itsenäisyyden juhlimiseen. Kotosalla ollaan ja uunissa roihuaa metriset halot. Taidan jättää myyjäisreissun väliin, Satu T viestitti aikatauluongelmista. Ajatus kiireettömästä päivästä kotosalla houkuttaa kyllä kovin.

Meillä ei ole kummoisiakaan itsenäisyyspäivän perinteitä, kynttilät nyt tietysti ja ulkoroihut ilta kuudelta palamaan. Sitten pannullinen glögiä ja joulutorttuja ja rättiraatia pitämään tv:n ääreen.

Päivän saarnasta ja juhlapuheesta jäi päällimmäiseksi mieleen: Kaveria ei jätetä. Eihän?
Lämmintä mieltä kaikille, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Parisuhdelauantai

Heheh, aika lailla odotetustihan tässä on parisuhdelauantaita vietetty. Vietiin perilliset aamupäivällä tuonne lähimaastoon tuhannen mutkan taakse partiolaisten retkikämpälle.

Sieltä tultua minä pakkasin Äitikullan Joortikkaan ja karautettiin kaupungin humuun. Siellä oli muutama muukin (veronpalautuksia hummailemassa) ja Savon Stockmannilla piti lähestulkoon jonottaa kakkoskerrokseen vieviin liukuportaisiin, OMG! Sokoksella väkeä rynni myös ihan kiitettävästi.

Piipahdin myös katsastamassa paikallisen sisustusliikkeen (HB Home) tarjonnan, kaunista oli kovinkin. Sieltä en yleensä poistu tyhjin käsin, en nytkään. Täydellisen mainio naulakko löysi tiensä torpalle. Muutaman kuumottavan tuotteen hintalappu vain vähän yskitti. Laitetaan harkintaan...

Kotona ehdin vain hetken hengähtää kun piti lähteä jäteasemakeikalle, tosi romanttista ohjelmaa sekin ;-)
Parisuhdelauantain kunniaksi lähdettiin yhdessä. Retkikohde ei kuitenkaan inspiroinut sen kummempaan.

Ja sitten viritettiin kylän reteimmät pihavalot The Kuuseen.
Minä olisin ihan oikeasti tyytynyt noihin kynttilöihin ja kenties laittanut yhden setin kirkkaita pikkuvaloja. Mutta hävisin äänestyksessä joten meillä helottaa kuulkaa ihan portille asti.

Tuo kuusi pönöttää aivan lampolan, tulevan tallin, seinustalla hyvin keskeisellä paikalla pihassamme. On se  soma hevostenkin sitten joskus katsella joulupuuta *virn*

Ja sitten soitti nuorempi perillinen partiokämpältä. Koti-ikävä iski ensikertalaiseen. Iso-J kurvaili kaikki tuhannet mutkat ja haki lapsosen kotiin. Vanhempi partiokonkari jäi yöksi, hän on aina tykännyt nuhjata nokisissa paikoissa tulta tuijottamassa. Niin samasta puusta kuin nuo perilliset ovatkin, niin täysin erilaisia kuitenkin. Nuorempi on hyvin mukavuudenhaluinen pikku hedonisti (ja nyt siellä Jyväskylässä henkilö M nauraa äärimmäisen tietäväisenä).

Eipä siinä mitään. Äitikulta sai saunakaverin. Lämmitettiin parisuhdelauantain kunniaksi pihasauna. Ja pihalla palaa kaikissa lyhdyissä kynttilät. Hyvin kaunista siellä kieltämättä on, kävin koirapartiona tsekkaamassa kuvakulmia vaikkei mun kalustolla (saati taidoilla) pimeäkuvia otetakaan. Vielä. Kaiken voi opetella.

Kunhan Iso-J saa listoitusurakkansa tehtyä, on meilläkin ohjelmassa saunakeikka. Ja sitten vähän skumppaa ja juuri uunista tullutta lohipiirakkaa. Sekä Pappi-niminen Wallanderleffa. Eilen katsottu Johan Falk -leffa Operation Näktergal (Satakieli) oli huonoin ikinä. Ihan turha täyteleffa.

Tänään olisi duunipaikan pikkujoulut, lämpimät terveiset Ravintola Kappeliin. Yksi on joukosta poissa. Ja pysyy.

Tähän vielä onnittelut Team Savakselle, loistavaa yhteistyötä ja hieno suoritus. Nyt on yksi etappi saavutettu. Ja tie auki taivasta myöten. Minä nostan teille hattua.

Pakkanen kiristyy taas, nurkissa natisee mukavasti.
Hauskaa illanjatkoa kaikille.