torstai 6. toukokuuta 2010

Valon voima


Valohoidossa villiintynyt Äitikulta poseerasi pihan kulmalla kutakuinkin tuossa asennossa kutakuinkin koko päivän. Äsken kun pääsin kurkkimaan työmaata, totesin meillä olevan uuden ruusujen istutusalueen. Okei, nyt meillä sitten on käsittääkseni priimoista priimoin paikka jaloruusukokeiluille. Koko päivän paistaa eikä vesi seiso kintuilla missään vaiheessa. Talvella on rauhaisa paikka hyvän lumipeiton alla.

Taustalla on tyrnipuskain parkkipaikka. Jostain niiden takana tulee olemaan aikanaan jonkinlainen liikennöintiväylä hevoshakaan. Luonnollisesti nuo vanhat puhelinpylväät arkistoidaan muuhun paikkaa odottamaan jatkokäyttöään. Ja tuo puinen kompostinkehikko on jo kyörätty pois piiloon.

Tuossa penkissä on nyt kokoelma paikalla jo olleita ja ilmeisen hyvin viihtyviä Nina Weibulleja, Tornedal ja nuoremman perillisen nimikkoruusu. Ja öööh... Sommerwind saa jatkaa suuntaansa aivan vapaasti vaikka maakellarin katolle.

Samaan aikaan torpan ikkunalla ihana Mårbacka jatkaa kaunista kukintaansa. On jo metrin korkuiseksi venynyt vaikka aikamoista avohakkuuta mielestäni suoritin kevätharvennuksen aikaan.

Tämän päivän ansioiksi voitaneen lukea kadonneeksi luullun laskunipun löytyminen. Illalla ohjelmaan kuuluu väistämättä lähtöpainotteista rahaliikennettä.

Sain myös erittain odotetun viestin, follikkelit ovat nyt liikkeellä ja testiorikin havahtui kevään tuoksuihin. Katsotaan nyt jos tästä heti seuraavaan ottiin lähdetään reissuun. Onneksi matka ei ole mahdoton, ajaa sen useampaankin kertaan. Millään en tohdi uskoa, että heti ekalla kerralla natsaa saati tärppää. Mutta onhan näitä ihmeitä nähty -ja tehty ennenkin ;-)

Kiimakierto on kevään merkki ja valolla on voimansa. Luonto herää.

Josta tulikin mieleen, Iso-J on matkalla kotiin. Ei vaikuttanut yhtään pettyneeltä (vieläkään) kun työviikko typistyi yhdellä päivällä.

Viikonloppuna ohjelmassa on runsaasti pihahommia, jos säät sen suinkin mahdollistavat. Eihän säätila ole oikeastaan muuta kuin asenne- ja pukeutumiskysymys. Mutta onhan se ihan älyttömän turhauttavaa möyhentää mansikkamaan paikkaa räntäsateessa.

Aion myös jollain napalmin kesymmällä seoksella räjäyttää taivaan tuuliin ylimääräiset ja täysin ryöstäytyneet angervot. Mulla on  muu visio riihen seinustan kasvillisuudesta kuin ränsistyneet angervotiheiköt. Koetan huomenna räpsytellä lähtötilanteen. Yleensä Ennen-Jälkeen kuvasarjat ovat kaikkein puhuvimpia.

Mikäli käsivoimat, paha sisu ja erinäiset astalot eivät auta, on paikalle kutsuttava maansiirtokone. Tulia en lähde sytyttämään, noita wanhoja riihiä kun ei enää valmisteta. Eikä replikariihi ole oikein uskottava.

Nyt usutan perilliset löylyihin ja koetan saada jotain tolkkua yhteen tilinpäätökseen. Toinen on vielä aloittamatta... onneksi päiväkirja koostuu alle sadasta tositteesta ja tilitapahtumasta.
Moikka.

8 kommenttia:

  1. Voin kertoa, että on mahdotonta keskittyä taseisiin kun vieressä on ärrieri jota lemmenhuolet piinaavat. Sietämätön piippaus. Ja mikä pahinta, lemmenkaihon kohde asuu parin sadan metrin päässä ja on noin 90 kiloinen mastiffin ja norsun sotkos. Verestäväsilmäinen kuolatsunami *puist*

    Harva asia ärsyttää yhtä paljon kuin piiputtava koira. Kevätriemuja kerrassaan. Jätän taseet huomiseen ja hätyytän perilliset peteihinsä. Sitten vähän löylyterapiaa.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän Hirnakan ärtymyksen piippariin :) JätkänPätkä on välillä samanlainen, mutta eri syystä, se ei raasu ole vielä havahtunut miesten hommiin.Onneksi. Kentällä eli "töissä" piipittää, kunnes alkaa keskittyä.

    Niin, kesäaika on myös treeneissä. Illat joko pelloilla (nyt on paras jälkiaika), metsässä tai tottiskentällä. Viikonloppuisin tehdään täydentäviä treenejä, tai sukuloidaan.

    Kokkolan porukka tulee taas viikon kuluttua pyhiä viettämään tyttärien (yksi tuore äiti, toinen viimeisillään = aika ensi kuussa)luokse ja nyt mukana meidän PesueenPää eli isäni. Joten koneen ääressä istun lähinnä töissä.

    Paperityöt ei jaksais kiinnostaa vapaa-aikana, mutta se kirjanpito ja muu pakollinen, gnrr..

    Siellä Marian hautausmaan takana Patamäessä tuli nuoruusvuosina maastoiltua paljonkin, ihania muistoja, jopa piilosilla oltiin. Siis ratsain. Koivuhaka-aluekin oli vasta suunnittelijoiden mielikuvissa. Terveisiä niille kulmille!

    VastaaPoista
  3. Moikka S.Savas ;-) Long time no see.
    Tuula ja S siis ovat aivan samoilla tantereilla liikuskelleet, väliin vain on jäänyt jokunen vuosi. Kokkola yhdistää.

    Piipparikoira lojuu lannistuneena milloin missäkin, kuitenkin aina mahdollisimman keskeisellä paikalla. Ilmeisesti siksi, että äärimmilleen viritetty kurjuus voidaan näin maksimoida ja syyttävän katseen kera ilkeä omistajaihminen saa viheliäiset tunnontuskat. Juuttaan hurtta, menee kohta lampolaan yöksi jos ei lopeta tuota teatteriaan.

    Ja tietysti fiksu piski hinaa kohta hanurinsa sänkyyn. Siellä on kiva köllötellä. Riiulla voi tulla näläkä tai muuta kurjaa.

    VastaaPoista
  4. Arvaa vain Hirnakka mitä oli pitää kiimaista narttua ja ehtaa urosta samassa huushollissa. Siitä ei helvetti parane... Uros tyytyi vihelteämään ja piippaamaan sekä läähättämään tauotta vailla ruokaa päiväkausiin. Vaan narttu koitti kaivautua lattian alta kohti uroksen olosijaa. Tuli remontoitavaa pintaa sujuvasti. Juu ei kiitos niitä päiviä takaisin.

    Arvostan äitisi sisukkuutta ja habitusta kesän kynnyksellä. Kerrohan terveisiä! Siinä on kyllä ehta muori kovalla kertoimella! Voi jösses kun paikalliset vapaat herrat keksivät mikä aarre on rantautunut Hammaslahteen! Huh!

    Voitin välierän viitapirun kanssa. Juuret on kaivettu maasta! Olen lähellä voittoa, mutta ottelu toisen piruangervon kanssa odottaa. Oli palkitsevaa tappaa viitapiru, sillä siinä on nyt 6 neliötä vapaata tilaa istuttaa vaikka ja mitä...

    VastaaPoista
  5. Huomenta!
    Meille ei sitten narttukoiria muuta pysyvästi asumaan. Se on niin saletti. Nasse on eka uros piiiiiiitkään aikaan ja kyllä pallit koiran tekee ;-)
    Kun ei ole noita kasvatuksellisia ambitioita pätkän vertaa. Tehkööt pentueita ne jotka asiasta aidosti jotain tietävät.

    Äitikulta on kieltämättä aika työteliäs. Ei malta olla jouten hyvällä säällä. Osaa kyllä köllötellä soffalla ristikkolehtien parissa viikkokausia ;-)
    Ei enää huoli miehistä.

    Ajattelin tänään lähestyä kuokan ja kirveen kanssa toista angervon valtaamaa alaa. Ihan ekaksi teen tiedusteluretken kameran kanssa.

    Hieno, lämmin ja aurinkoinen aamu!

    VastaaPoista
  6. Huomenta Kokkolasta!
    Kävin aamulla tarkastamassa sen pihlaja-angervo alueen, se on huikean iso, ainakin yhden omakotitalotontin suuruinen, 600-1000m2 verran. Toivottavasti puut varjostavat pidemmän päälle ja ne kuihtuu siinä mahdottomissa olosuhteissa.

    Patamäessä on nykyisin valaistu latu, 1.8km pururataa. Kivaa maastoa koiran kanssa kulkea! Asun ihan Marian hautausmaan takana, voimalinja ja mäntymetsäinen kaitale vain välissä. Tornitalot ja Palvelukeskus ovat noin 1km päässä.

    Tervetuloa katsomaan Koivuhakaa. Alue on kehittynyt kodikkaaksi asua, täällä on golf-kenttä, hevostalleja, ravirata ja luonto joka alkaa takapihalta. Saimme asumislähiöiden kilpailussa viime talvena hopeaa, voitto meni Ouluun.

    VastaaPoista
  7. Palliton uroskoira on paras koira ! Ja samma på narttun ; )

    Eli kun on molempia sukupuolia (Ärzönnarttu kyllä on NIIN Äijä) taloudessa, niin ellän nix ja nax on välttämätön toimenpide.

    Myös siitäkin syystä jos ja kun aikoo pitää koiria ulkona ilman valvontaa aidatulla pihalla.

    Elämä on merkittävästi helpompaa kun ei tartte nartun juoksujen tai uroksen lemmenkipeyden mukaan toimiaan ohjelmoida.

    Aikanaan mulla oli urosärrieri, joka eli 14 vuotiaaksi. Palleineen. Ja oli rasittava piipitin.

    Nykyinen labbisuros sai jättää kapineilleen hyvästit aikas nuorena ja parzoninartulle tehtiin operazooni ekojen pentujen jälkeen.

    Meillä kaikki elikot on "leikattu". Kollikissa on konsultti ; ) ja heposet ruunan rupsukoita.

    Jos tuleva wausa sattuu syntymään orina, niin viimeistään 2,5 vuotiaana sillekin tehdään temput.

    Tamman kiimojen kanssa joudutaan sit ilmeisesti elämään : )))

    VastaaPoista
  8. Ihana päivä ulkona! Olis pitänyt tehdä sisällä hommia, mutta se oli aivan mahdotonta! Teen sitten vaikka yötä myöten sisäsiivoja.

    Eka matsi rusopajuangervon kanssa otettu leikkomalla versot alas. Seuraavana on vuorossa juuristoalue, mutta tarvin siihen angstisen olotilan. Nyt ollaan euforiassa :D Ei siis onnistu. No sehän on vain ajan kysymys milloin on taas käyrä korkealla...

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!