perjantai 11. joulukuuta 2009

Tehot tapissa


Eilinen rykäriraivaripäivä on muisto vain. Kaikki eilen kiukuttelun takia purkamatta jäänyt energia suorastaan ryöpsähti tästä vähälännästä ja raihnaisesta kropasta hirmuisena sisupurkauksena.
Olin tehokas. Heti aamusta alkaen. Avasin ilmalukon kuraeteisen lattia-altaasta, haju oli hirveä. Lisäksi säädin ilmeisen onnistuneesti ilmalämpöpumpun hönkimään vähemmän Sahara-ilmaa yläkertaan. Johan siellä hanuri hiessä maattiin parina yönä. Toi vempele elää aivan omaa elämäänsä *roll-eyes*

Kaupunkireissulla tehokkaita täsmäiskuja "kolme keikkaa yhdellä pysäköinnillä" -asenteella. Äitikulta sai upouuden lukon oveensa, fiksusti älyttiin sarjoittaa se meidän avainten kanssa samaan kuoroon. Ei tarvita tähän valtakuntaan kuin yksi avain.

Luonnollisesti päivitin samalla reissulla kirpputoriosastomme, hain kuvatilauksen, tein pienhankintoja Tiimarissa, tankkasin viinivaraston (äitikulta pakotti), hommasin marsupelletit ja pari muutakin asiaa.

Nuorimmaiselle löysin erittäin edullisesti Mountain Horsen mustat nahkaiset turvakärkijodhpurit ja ratsastushousut, yhteensä 23 €. Ei yhtään yskittänyt kassalla. Yleensä omia ratsastushousuja ja saapasostoksia maksaessa kylmä hiki virtasi. Mikäli ratsastusvarusteiden hinnat ovat noin dramaattisesti laskeneet, minäkin panostan oitis uusiin vermeisiin. Sillä sen mikä taidoissa hävitään, se rekvisiitalla paikataan. Eller hur?

Kanalakin on perusteellisesti putsattu ja uudelleen pahnoitettu. Jätin toki vanhaa kamaa patjaksi lämmönkin takia. Kippasin KOKO PAALIN turvetta orsien alle (hevosväki tietää että määrä on valtava) ja puoli paalia purua peuhualueelle. Pesät tungettiin täyteen ylivuotista heinää ja olkea.

Olisittepa kuulleet sen pulinan ja kurinan mitä ne hönöilevät linnut pitivät. K-rajoitteinen kukko rääkäisi U-o-ie-uu orren kyttäyspaikaltaan suoraan korvaani niin, että pari tuntia tutustuin oireeseen nimeltä tinnitus. Perhanan Urho. Pääsee tutustumaan Le Creusetin jännittävään interiööriin hyvin äkkiä.


Sitten on tietysti imuroitu, opastettu nuorimmainen vessanpesun saloihin, lämmitetty torppa, paistettu sämpylöitä...
Mä olen niiiii-iiin tehokas. Jossain vaiheessa vilkaisin peilin ohi juostessani väärään suuntaan ja vieläkin puistattaa. Pitäisi ehkä vähän panostaa omaankin fasaadiin. Kanalakin on paremmassa kuosissa kuin tämän torpan emäntä. Mutta ehkä se Ahkeruusmitali joka minulle väistämättä ojennetaan, häikäisee niin valovoimaisesti, että näytän taas hehkeältä Torpan Ruusulta?

Nyt tämä hyperaktiivinen päivä alkaa olla hyvällä tolalla. Suunnittelin kyllä trimmaavani tuon koiran vihdoin asianmukaiseen kuntoon mutta taitaa jäädä. Ei mopolla mahdottomiin.

Kuvat ovat tältä aamulta, kahdeksan aikaan oli aika kiva valo. Lukija Satu H. ehkä oivaltaakin mitä tarkoitan ihan tilavalla kahden karsinan tallilla. Ja eikös tuo kuusi nyt ole aika söpö? Lähin naapuri pilkottaa maakellarin ja pihlajan välistä, kaukana peltojen takana.

Perilliset nököttävät ihanan rauhallisesti Sampo-Sedän hellässä huomassa Urpoiluvideoita katsomassa, Iso-J tuskailee Stockmannilla huolella ruksatun kantiskuvaston kanssa etsimässä parhaita tärppejä. Ne nätit ja edulliset karkkikulhot ovat kuulema loppu. BUUUUUU!

Huominen on aikataulutettu iltapäivään asti, sitten on ihan vaan vapaata. Ihanaa.
Pakkanen kiristyy ja kanalan lämmitysongelma on pakko ratkaista, koetan nyt perehtyä vielä oljykiertoisten seinäpattereiden jännittävään maailmaan. Tänään jo asensin (jeesusteippiä hyödyntäen) lämpölampun ajastimeen.

Lapset kyselevät nyt glögiä. Loistava idea. Taidan tosin tehdä itselleni vähän toisenlaisen glögin...
Heippa taas, I`ll be back.

6 kommenttia:

  1. Olisko sama Teho-virus liikkeellä täälläkin? Hirnakan lista on hengästyttävä, koitan tällätä kilpailevan version :D

    Nukuin pitkään. Ah ihanaa! Sitten aamukaffin jälkeen koneet käynnistyivät aluksi yskähdellen, mutta vanha dieseli käyntiin päästyään pysyy hyvin lämpimänä...

    Oli kumman valoisa päivä. Mies lähti Ouluun Näyttötutkintomestarin tutkinnon päätöstilaisuuteen. Areena oli siis ihan vapaa toteuttaa itseään valitsemallaan tavalla.

    Otin ekaksi sahan ja kävin kaatamassa kuusennäreen kivipuutarhan laajennoksen tieltä. Toin sen pihamaalle ja rautakangen kanssa istutin pirtin ikkunan alle. Hain (siis löysin hirveän etsimisen jälkeen) kynttiläsarjan, jonka viritin oksille. Hain raivokkaasti niitä pieniä ulkovalosarjoja, löysin viimein yhden ja särjin sen. Nggghhh! Sitten roudasin kaikki lapiot, talikot, taimilaatikot ja loput tyhjät purkit pihalta talvisäilöön.

    Hämärtäessä hain pihlajan sorjia oksia kranssien pohjiksi ja pellon reunasta katajia sekä puolukanvarpuja täytteeksi. Tarkoitus on tehdä koristeltuja havukransseja itelle ja vähän muillekin. Tuolla ne ulkona odottaa...

    Tytöt tuli koulusta ja pienen evästauon jälkeen lähdettii kaupunkiin. Plikkain serkkupoika täyttää 3- vuotta, lahjaa tarvittiin. Niin ja se ulkovalosarja. Niin ja multaa jouluasetelmien tekoa varten. Ruoka ostoksien lisäksi siis (alkosta samalla brandypullo)

    Kotona nakkasin valosarjan kuusen oksille, syötiin vähän eilistä lämmittämällä ja lähdettiin tyttöjen kanssa sinne 3-vee synttäreille.

    Synttäreiltä selvittyä alettiin leipomaan pipareita (ah ihanan helppoa sunnuntain valmistaikinat...) ja minä hain kellarista muhkeita porkkanoita ja valmistin samalla porkkanalaatikot. Ne on uunissa muhimassa, pipareiden tuoksu aivan ihana pirtissä.

    Siinä sivussa olen kantanut puut pirttiin, lämmittänyt leivinuunin ja takan... Vielä riittäis virtaa kinttaissa tehdä jotain.

    Kirjanpitoa vai loput joulukortit...? Brandylasillinen ehkä tuo jotain valaisevaa ratkaisua vaikeaan päätökseen. Ajattelin tarjota Timpalle valmistumisen kunniaksi pulleamahaisesta lasista kauniin väristä ja tehokkaan makuista voimajuomaa...

    VastaaPoista
  2. Just näin Tita, sie oot kanssa hokassut tuon saman. Silloin kun tehdään, myös tehdään. Eikä nysvätä. Ja silloin kun on tilaisuus laiskotella, silloin venytään laiskana. Väliajat näiden kahden ääritilan välillä koetetaan olla jotenkin tuottavan näköisiä. Tai edes läsnä. Edes sille kissalle.

    Juu, työlistan kohta "lämmitä talo" vaikuttaa ihan kakkusen palalta. Vaan kun ensin polttaa tarpeelliset täyteiset uunissa ja sitten lataa halkolaatikon ääriään myöten täyteen (kantaa ne puut jostain hornan persuksen takavasemmalta tupaan), tietää lämmittäneensä. Hiki tulee. Meillä kantomatka riiheltä takaovelle on parikymmentä metriä. Yleensä lykkään kottareilla portaille ja kannan vain sisätiloissa. Nyt on kottarit täys kananruokaa.

    Miten ne halot liikkuu siellä Majakarilla? Pulkalla? Maitorattailla? Sylissä?

    Mulla on kyllä kauhean iso halkolaukkukin vaan eihän sitä täytenä kanna Iso-J:kään. Tai jos kantaa niin tyrä tulee.

    Timo on brandynsa ansinnut. Minun silmissäni hän on kyllä jo aikaa sitten valaistunut guru. Mutta jos nyt loppusilaus ja prenikka annetaan niin hieno homma.

    Minä jätin joulukortit vielä tekeille. Huomenna en taida ehtiä ja sunnuntaina mennään Ilomantsin Runopirtille katsomaan joulupirttiä. Ja syömään perinneruokaa. Ja sinäkin jemmaa se kirjanpito johonkin välyseen äkkiä. Täksi illaksi. Keskity nyt ihan vaan siihen brandyyn ;-)

    Meillä ei ole yhtään brandya tai sukulaisjuomaansa. Vain niitä pahoja vuosikertaviskejä joita olen myös myyrien iloksi jakanut. Pitänee kurkata viinisammioon *hik*

    VastaaPoista
  3. Ihan käsipelillä kantokopassa polttopuut kulkeutuu pihan toiselta puolelta liiteristä pirttiin. Minä toisinaan käytän kottikärryjä tai pulkaa kelien mukaan. Mutta kantamalla saa kuulemma kirkkaamman kruunun toispuoleisessa... Kädet on kyllä kantamisesta 10 senttiä pitemmät keväällä.

    Sitten linkkivinkki jo kulahtaneeseen sikaflunssa-aiheeseen: http://www.anttiheikkila.com - kelatkaa alaspäin ja klikatkaan Antin blogi. Heikkilä on kirurgi, ortopedi ja traumatologian erikoislääkäri. Ja pahasti eri mieltä virallisen lääketieteen kannan kanssa monistakin asioista. Nuo rokotusten jälkioireet on olleet minun hiljaisen mielenkiinnon kohteina. Täälläpäin kun tuntuu erittäin karkeasti yleistäen, että ne jotka ON rokotettu ON sairastuneet. Rokottamattomat eivät. Oudompi juttu...

    VastaaPoista
  4. Moi taas. Olin jo laahustamassa portaita ja unten ulapoita kohti kun havaitsin täältä työhuoneen nurkasta winduksen pihinää. Mäkki mököttää edelleen. Ärsyttävä pihtari, aina ns. kintut ristissä netin suhteen.

    Joo, hyvästä käsivenytyksestä polttopuurumba käy. Olen jo vähän kehitellyt ideaa halkokellarista talon alle. Hissi tuottaa päänvaivaa.. kyllähän sitä kantaa tasaisella mutta entäpä tikapuill? Klapi kerrallaan nakkelemalla? Not.

    Teilläkin taisi olla muutama metri porstuasta tulipesälle, eli taivallusta halkojen kanssa riittää myös sisätiloissa. On tämä rankka laji. Näissä hommissa ei huoltoyhtiöt pärjäisi. Näihin tarvitaan Nainen.

    Kas kummaa kun olen Antti Heikkilän vallan unohtanut. Siinä on mies joka teki minulle aikanaan sukeltajan terveystarkastuksen. Ja siitä alkoi hyvä hoitosuhde, vaikka periaatteessa olinkin ihan kliinisesti terve (joo, kuulostaa toooosi härskiltä mutta mitäpä muutakaan potilas ja lääkäri voivat kunniallisesti tehdä??? Etenkin kun kyseessä on minun selkäni, se Ohhoh-selkä...).

    Äitikullalla on kaikki mainitun miehen kirjalliset teokset ja siteeraa häntä välillä rasittavan usein. Se uusin, siunattu kipu (tai jotain) on joululahjalistalla varattuna Äitikullalle.

    Taitaa nukkumaanmeno vielä vähän lykkääntyä, pitäähän linkkivinkit tutkia. Laitan youtubelta vaikka Posteljoonaa soimaan taustalle, se on niiin hyvä ;-)

    Huomenna (siis ihan kohta) pääsen taas talli-ilmaa nuuskuttamaan. Nuorimmaisella painaa kurssi päälle ja yksi rästituntikin pitäisi nypyttää. Jännittää vähän pääsevätkö jo laukattelemaan. Mä olen niin kade. Olisin itsekin halunnut alkeiskurssille :-)

    VastaaPoista
  5. Väliaikaviestiä linkkivinkkien syövereistä..
    Siellä oli etusivulla musalinkkinä vanha kunnon Nopsajalka. Josta muistin mieleen tämän:

    http://www.youtube.com/watch?v=qSlHO7Y9mUU

    Piti vain tulla se tännekin tuomaan, ihana!

    VastaaPoista
  6. aijaa ei niinkuin voikaan muokata enää omia kommennteja, juutuin taas youtubeen ja tämäkin helmi sieltä vielä löytyi, satojen muiden Jukkapojan, Nopsajalan, Raappanan, Soul Captainin ja muiden heebojen tuotoksista:

    http://www.youtube.com/watch?v=vVijakUJrzs&feature=related

    Oikeasti, nämä ovat niin lahjakkaita nuoria ettei mitään rajaa. Jamaikan lippu liehuu myös täällä Karjalassa. Youtube-hakekaa biisi Nakuna ;-D

    Laitan vielä yhden musalinkin...

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!