torstai 7. lokakuuta 2010

Takaisin Tikkamäelle

Ei nyt ollut kuva-arkistoissani kuvaa tikasta, Tikkamäestä eikä edes keskussairaalasta. Laitetaan Silkkikana eli Silkkikukko.

Tulipa viimeyön lepotunnit omassa ihanassa punkassa tarpeeseen. Ensi yön vietänkin taas osasto kympillä koiranpatjalla pötkötellen.

Koiranpatja on tässä tapauksessa ympäriinsä kernimuovilla pinnoitettu n. 5 cm paksu sininen makuualusta, ei ehkä voi puhua patjasta. Enemmän tulee mieleen joku jumppamatto. Tai koiranpatja.

Nasse, kermapersus ainoa laatuaan, hylkii huomattavasti muhevampaa petiä.

Valitus sikseen, vanhempi perillinen ei siis kotiudukaan tänään vaan jää yön yli lepuuttamaan. Pitäisi saada edes lääkkeet pysymään sisässä ennenkuin voi kotiuttaa.

Toivottavasti huomenna saadaan perhe koolle ja vihdoin saman pöydän ääreen. Vastahan minä taisin viime viikolla ylistää yhteisten ruokahetkien arvoa... ja heti kolahti omalle kohdalle :-/

Monta sosiaalista kontaktia siirtyy siis huomiseen, kuin myös Nitalle lupaamani tekstintyöstö.

Olisin kelvottomista äideistä katalin jos läväyttäisin lapsen tautivuoteella läppärin auki.

Torpan rauhaan ei tämän ihmeempiä tällä kertaa kuulu.
Pimeys laskeutuu yhä aikaisemmin ja kanarouwat vetäytyvät yöorrelle entistä aikaisemmin.

Ilmeisesti kettu tai joku muu ahnas taho on roikuskellut kanatarhan liepeillä koskapa Kullervo käskyttää rouwansa hyvin herkästi sisätiloihin. Ei ole chicken nugget -buffettia tällä mäellä jos Kullervosta on asia kiinni. Ja hyvä niin.

Minitirppakin on jo näin giganttinen, korkeutta huimat 10 cm jos oikein sinnittelee kynsilleen.

Huomisesta alkaa vapaa viikonloppu, outoa, kerrassaan outoa. En minä nyt itseäni yhtään jalommaksi saati paremmaksi ihmiseksi tunne vaikka virallisesti olenkin töissä.

Töitä kun on niin monenlaisia ja monta tapaa tehdä töitä.

Huikean upea ruskapäivä on nyt pimentynyt ja minä pakkaan yöreppuni. Aamulla saan ihailla ruskaa yläilmoista. Otanpa kameran mukaan!

Yläilmoista tuli mieleen: Nemppa, tutustun meiliin pikaisesti nyt ja kommentoin luurissa kun huristelen kaupunkia kohti.

Eläkää hyvin ja olkaa kilttejä, edes itsellenne!

3 kommenttia:

  1. Vielä on pakko tulla kertomaan huono uutinen....

    Se varsantekele... :-(

    Se kananmunaan mahtuva epeli on kuulema niin villi, ettei ultrassa näkynyt muuta kuin hurjaa sätkintää! Kokonainen joskin minikokoinen hevosenpoikanen siellä mellastaa. Ja on vasemman laidan kaveri, ettei olisi ihan orhiosastoa *WHEEEE*

    :-) iloinen kuin pieni hevoinen :-)

    VastaaPoista
  2. No jopa Torpan väkeä koitellaan! Paranemisia! Ja onnea wausan odotukseen.

    Muista levätä joskus itsekin...

    Kauniit, aurinkoiset syyspäivät vaihtuivat tihkusateeseen. Huoh... sain kuitenkin viitisen pensasta istutettua, samoin muutamat arat esikot.

    Viikonloppua taas tyrkkää. Meneepä aika nopeasti?!!

    VastaaPoista
  3. Onnea juu wausan johdosta ! Meillä on tänään "kolmekuukautiset" ; )

    Titan sanoin, kylläpä tämä aika kuluu nopeasti ?!

    Nauttikaa leppoisasta ulkoilusta, sunnuntaina säätila muuttuu kuulemma ratkaisevasti ja on jo alkutalven meininkiä : (

    Täytyy etsiä talvimekkosta framille myös meidän VeeÄrrälle.

    Pikaista paranemista torppareille, toivottavasti emäntä on edelleen pystynyt väistelemään viruksia ?

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com