Joensuussa parasta on joki. Paikalliset siihen lienevät niin tottuneet, etteivät jokea juurikaan huomaa. Paitsi ruuhka-aikoina kun kaikki kolme siltaa ovat jumissa.
Turistin ja paluumuuttajan silmiin joki on ihana raikas väylä ja olennainen osa kaupungin ilmettä.
Virtaava vesi tuo elinvoimaa ja poistaa kuonaa, seisova vesi ummehtuu ja alkaa lemuta.
Se on muuten ihan sama ajatusmaailmassa. Joskus tekee todella hyvää kääntää ajattelunsa suuntaa, edes leikisti. Edes hetkeksi. Silloin saattaa huomata, ettei musta olekaan niin mustaa eikä valkoinen aina ihan valkoista. Pinttymät vääristävät värejä -ja ajatuksia.
Menipä monisyiseksi.
Joen mutka kuivilla, ei ole satanut tai sitten pato on kiinni |
Aamulla satoi ja oli kurjan harmaata. Sitten tuli raikas tuuli pohjoisesta ja taivas on taas sininen. Ja ilma hyytävän kylmä. Tästä se nyt lähtee, ilmojen jäähtyminen ja talvi pääsee voitolle. Vain hetkeksi.
Sunnuntaipäivä hyödynnettiin viimeisen päälle mainiosti. Aamusta vähän kone yski, naapurin isäntä rämisteli peräkärryineen pihaan kl. 8.15 jolloin totesin tylysti asian tilan ja käänsin kylkeä. Latasi sovitut kolme heinäpaalia riiheen ja poistui kamalalla räminällä (tyhjä kärry). Ja rekku havahtui vahtimaan vasta tuolloin. Sekin riitti saattamaan aamuäksyn rouvan raivon partaalle.
Ilosaaren laguunin uusi taustahahmo, ennen siellä oli teurastamo! |
Puodin varastointihommatkin on nyt kondiksessa, kiitos yleismies Iso-J:n. Pientä päänvaivaa tuotti sunnuntai-illan kulkureitti mutta selvisihän se, hissillä alakerran kautta takaisin katutasoon. Kynnyksen ali toisinsanoen. Rimanalitus on tuttua puuhaa mutta että ihan kynnyksen ali ryömitetään pienyrittäjää... ihan uutta mulle.
Ihana Ilosaaren laguuni |
Eipähän tässä muuta osaa kuin tarrata ihanaan Ainojäätelöön ja hukuttaa loppuilta suklaajätskin syövereihin. Aamulla Iso-J karauttaa baanalle kohti länsirannikkoa ja perilliset palaavat oppivelvollisuuden ääreen. Perjantaina lienee lupa odottaa sisareni pesuetta syyslomareissullaan tänne ja mitähän muuta uusi viikko tuokaan. Sen näkee kun elää.
Palaan pian -tai myöhemmin. Hellurei.
Ai siellä on selkeetä ja kylmää! Meillä on kunnon syysmyrsky! Käytiin myrskybongaamassa meren rannassa. Kuopuksesta sai pitää kiinni, ettei kadonnut tuulen mukana ja koko bodyllä tehdä töitä, että pystyi etenemään. Ilmassa oli teräviä tikareita - vesipisarat tulivat ylinopeutta naama vasten ja tuntuivat sangen teräviltä.
VastaaPoistaReilut 200 valkkarinkynttä on istutettu ja lisempään olis materiaalia. Pitää kunnostaa maata enempi.
Tuuli repii edelleen ja sähköt voi mennä taas milloin tahansa, joten äkkiä painan lähetä kommentti!
Meilläkin oli niin kova säätyypin vaihtotuuli, että moni koivu on jo kaljuna. Sähköt eivät olleet katkolla. Onneksi.
VastaaPoistaVähän jänskättää nähdä missä kunnossa Mielyn pionit ovat jahka kuorma huomenna matkahuollosta löytyisikin... huonohommahuonohomma :-(
Älä unohda ... peijoonit on sitkeintä sorttia. Ei ne vähästä kuivahtamisesta säiky - eikä pakkasista sun muustakaan. Ötökätkin jättää ne välistä.. joten no hätä. Kuoppaat ne maahan kun tulevat ja olet tyytyväinen. Kyllä ne keväällä starttaa asianmukaisesti. Ja nautit tulevista kukoistuksista.
VastaaPoistaHuomenta! Melkein myrskyhän se sitten tännekin tuli. Tuulee, sataa ja nurkissa viheltää. Häijyä tekee lähettää perillinen fillarilla koulumatkalle mutta elämä on joskus karumpaa kuin Strömsössä.
VastaaPoistaMatkahuolto lähetti viestin, siellä olisi nyt odotetttu lähetys. Pitääkin ajaa sitä kautta nyt aamulla. Illalla en kuitenkaan muista :-/
Pirteää maanantaita kaikille.