Snushund Nasse

Nasse ja tunnistamattomat lentävät esineet

Heti kun minä hetkiseksi silmäni ummistan ja vällyihin kääriydyn, täällä on oitis tilanne päällä.
Tässä kävi nyt niin, että pienyrittäjä telkeytyi perheen painostuksesta budoaariin jo kl. 20 aikaan. Perjantai-iltana! Kyllä vain, totta se on ja tuli tarpeeseen.

Aamulla sitten vasta sain kuulla mitä täällä olikaan iltayön tunteina touhuttu. Karhunkarkoitusta!
Nasse oli ollut normaalilla iltaruikkailukierroksellaan samalla kun kattijengiä oli kuulutettu kotiin. Ne on niitä torpan iltarutiineja, kanalan pimennys, kissojen kenttäkuulutus ja koirapartion tarkastuskierros tiluksilla.

Niin vain kesken kierroksen piskipoloinen otti vainun ja säntäsi pimeyteen kohti nallemetsää karmaisevasti haukkuen. Pienikin koira osaa möykätä, terrieri etenkin. Ja Nasse, hevoslaumassa kasvanut rekkuhan ei tunnetusti pelkää isompiaan, väistää toki viisaana ettei jalkoihin jää.

Pimeydestä oli kuulunut outoja ääniä hetki ennen koiran ajolähtöä. Ja koskapa tiedossa on, että lähitilojen välimetsikössä liikkuu jokin supia isompi eikä se suinkaan ole rantaremmin laulukuoro eikä nuorison pussikaljaporukka... niin mikähän se mahtaa olla? Tahmatassu nallukkahan se, vanha kehno.

Onneksi koira oli kuitenkin piinallisen pitkän hiljaisen tuokion jälkeen ilmestynyt taskulampun valokiilaan, turhan kaukana kotoa. Iso-J oli koiran kadottua sonnustautunut asianmukaisin varustein ja lähtenyt koiran perään. Asianmukaisiin varusteisiin kuuluu näissä oloissa myös haulikko. Ja tiedoksi vaan, luvat on kunnossa ;-)

Oli kuulema ollut jännittävää. Minusta aivan turhan jännää. Pysyköön ihminen omissa oloissaan ja karhu omissaan. Silleen se sopu säilyy. Mutta silloin kun höntti koira lähtee viidakon ykänä temmeltämään karhun vainiolle,  on ihmisen tietysti koetettava parhaansa estääkseen yhteentörmäys. Perhekoira ei kuulu karhun asuinsijoille.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja koirankehveli on kotona, pulskana ja hyvinvoivana.

Minä siis nukuin ja tankkasin unta. Tuli tarpeeseen ja aamulla olo oli kerrankin levännyt.
Päivällä piipahdettiin kaupungin riemuissa ja jaksoin jopa kierrokset kahdessa marketissa! Äitikulta hieman innostui shoppaamaan ja minähän yllytin. On se ihan kiva, että seniorikansalainen ostaa muutakin kuin sukkalankoja ja ruisleipää ;-)

Tosi myöhäinen syysasteri jaksaa ja jaksaa

Iltapäivän hämärissä tein karmean löydön pihalta. Ei taaskaan mennyt niinku Strömsössä :-(

Siellähän ne vuorenkilpien alla nököttivät, kesän ulkoilleet amaryllikset. Katsotaan nyt miten ne tuosta tokenevat, vaikuttaa kyllä siltä, että tuli ylimääräinen reissu kukkatalolle. Gnnnnh! Yksi sipuli köllähti ulos ruukustaan ihan vellinä eivätkä muutkaan pirteiltä näyttäneet. Pahuspahuspahus.

Ja ne uusimmat pionit... ei niilläkään taida päästä Strömsön opetuspuutarhuriksi. Ne asuvat nyt lampaitten juomapaljussa turvekylvyssä. Ja palju pidetään niukasti plussan puolella pysyvässä varastossa. Pahuspahuspahus. Kepeät mullat vain niille juurakoille.

Nupulle kerkesi ja sitten pani halla

Sauna onneksi oli ihan entisellään. Idyllinen, lämmin ja rauhoittava. Oli ihanaa istuksia pihasaunan kuistilla ja katsella puutarhan kynttilälyhtyjä. Ja kuunnella samalla ääniä, örinöitä ja vihellyksiä pimeän metsän syövereistä. Luonto on.

Nyt on jo väsyneiden ihmisten nukkumaanmenoaika joten höpöhöpö ja huomenna lisää.

Tässä on muuten erinomaisen hyvä kohta lähettää myötätuntoiset terveiseni epäonnisille Tallinnanmatkaajille. Rosmosektori tuli ja iski :-(

Huomiselle uudet metkut, tää ottaa nyt vinon pinon lehtiä mukaansa ja hiihtelee petiä päin.

Suloista sunnuntaita sinullekin!
Be careful out there.