Ennenkuin kerron laajemmalti mitä niihin kirjoihin ja kansiin on tällä päiväyksellä pantu, katsellaan ensin näitä talven verryttelyharjoituksia.
Aamulla oltiin pakkasella ja tuon verran lumihötöä löytyi, ei paha. Toista se on ollut Nemin tietotoimiston keliraportin mukaan keskisemmässä osassa maatamme. Lunta on tullut ihan rivakasti.
Osasin olla kiitollinen maltillisesta talven tulosta, autossa on vielä huomisiltaan saakka kesäkiekot alla. Perillinen sen sijaan tuiskahti fillarilla kahdesti nurin koulumatkallaan. Onneksi ei käynyt pahemmin. Pientä vekkiä pilotin polvessa ja pari henkistä mustelmaa. Niistä toipuu.
Pakkasin kuitenki fillarin autoon ja vien lapsosen huomenna nelipyöräisellä kouluun, tulkoon sitten iltapäivällä kotiin omine kyyteineen, tiet lienevät sulat jo silloin, myös nuo pienemmät syrjänperän koulutaipaleet.
Tänään oli muutenkin mukavien viestien päivä. Ainahan se on kiva saada positiivista palautetta ja erityisen mukavaa on kuulla hyviä uutisia ystäviltä. Savu-kuomaa onnittelen vielä täälläkin, hyvä homma ja myötätuulta purjeisiinne! Iso etähali *rutistus*
No mitteepä sinne kirjoihin ja kansiin sitten on tänään rustattu?
Sinne on lyöty kakkospalkinnon leima yhdelle erityiselle pikkuiselle tammalle! Tällä leimalla erityinen pikkuinen tamma siirtyi kantakirjatammojen jaloon joukkoon. Luonne 10 ja liikkeet 9. Eikä muissakaan arvostelukohdissa ollut kasia huonompaa arviota.
Alkaa vähitellen kuumottamaan se tekeillä oleva hevosenpoikanen ;-)
Siitä tulee niin hieno, että kukkahattu lentää vielä useasti ilosta ilmaan! Että on sitä sitten vihdoin osattu olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Lähetin iloissani viestin "Priimaa pukkaa" ja sain vastauksen: It looks very easy, but it´s not difficult.
Se on just näin, kerrankin! Kiitti Nita, kiitti kaikki. Enää piiiiitkän pitkät kuukaudet jännättävänä ekaa jälkeläisnäyttöä. Ja sitten paukkuu henkselit. Ponnella!
Nyt on tullut aika pistää läppärinkin kannet kiinni ja parkkeerata petivällyihin. Veli Winston parkkeerasi itsensä reppuun heti aamusta, arvasi kai, että pikkuemäntä kaipaa pehmustetta koulumatkalleen.
Be careful out there!
No huh huh, nyt iski kauhistus. Mitenkäs se sanonta menikään... ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mutta hei, emmie ylpistele yhtään, kunhan hekumoin ja ennakkoon iloitsen. Ei millään pahalla siis, ota ne woodooneulat irti siitä nukesta, senkin noita!
VastaaPoistaNauti... nauti! Ihan täpöllä! Se ON sallittua! Jännitystä piisaa vielä pitkästi eteenpäin. Seuraavat kuukaudet voi olla hitaita... odottavan aika on pitkä, vanha viisaus!
VastaaPoistaTalvi on lepoa varten. Kasvit asettuvat lepoon, niin puutarhurikin niiltä osin. Muilla sektoreilla piisaa sitten haasteita, ei voi mitään. Toivottavasti Hirnakalla on pieniä pähkinävarastoja energiaa kaamoskuukausille!
Fiilistele vaan, kyllä se paniikki ehtii sitten kevään kuukausina iskeä ; )
VastaaPoistaEivaan. Pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin loppuun asti ja ensi kesänä meidän sakki saapuu kunnahille uutta karvakorvaa ihmettelemään !
Hevoisenpoikasen odotusaika on niin pitkä, että siinä ehtii päässä pyörähtää ajatus jos toinenkin. Sanoo hän, joka vuosi sitten oli kutakuinkin samanlaisessa tilanteessa.
Nyt meidän orhipoika on jo 3 kk Ypäjälläkin käynyt riiwiö, joka kasvaa vinhaa vauhtia. Tammikuussa poijjaan pitäisi laskeutua kotikonnuille !
Jänskätettävää riittää siis meilläkin : )
Jep, Nemppa teetti ns. pika- ja paniikkirenagasvaihdon ja sai loistavaa palvelua paikallisesta Vianor-liikkeestä, pakko oli mainita nimeltä nimenomaan loistavan ja ripeän palvelun vuoksi. Läntisessä Suomessa aurinko paistoi vallan ihastuttavasti ja meri oli sininen. Veti lähes runolliseksi aamulla ajellessani kohti määränpäätä. Olen ylpeä, hoidin tapaamiseni på svenska hela tiden.Nyt kiva olla kotona vaikkakin monta puuhaa odottaa ennen hyvän ystävän ja boksutytön viikonloppuvierailua. Toivottavasti myrsky ei puutu peliin.
VastaaPoista