Sekaisin ruutukuosista

Minä niin toivon, että nyt kaikki bloggeristit ovat vaikkapa tarkastamassa lottokuponkejaan, olisi mun vuoro ladata kuvia, eikös niin..

Ei näiden torpan kissojen järjenjuoksun kiemuroissa pysy kyllä naapurin Aarnekaan. Mitä ilmeisimmin tänään täällä oli vain yksi ainoa sovelias kissanpeti. Yleensä tuota mainittua ruutukuosia dissataan huolella ja hartaasti. Kerran Justiina jäi kiinni siitä, että halpamaisesti kusaisi ko. petiin.

Tänään ruutukuosi (halpa kopio The Ruutukuosista) oli kuitenkin kissakansalaisten mielissä hip ja erittäinkin cool. Siitähän seurasi äärimmäisen hauskaa katsottavaa. Ensin pedin pehmeyden oivalsi Veli Milton (kuva yllä). Veli Winston miettii voiko vtutukseen kuolla ja Elli Tolvana hakee tapansa mukaan pointtia.

Veli Milton venytteli niin nautinnollisesti, että valahti epähuomiossa osittain pois pesästä. Tässä vaiheessa Ellin Tolvana hokasi momentumin tulleen ja siirsi vaivihkaa utusinisen söpöytensä ns. paalupaikalle... ja kuten kuvasta näkyy, Veli Winston varmistelee asemiaan jonossa pyrkimällä ns. tappituntumalle. Termi "tappituntumasta" muistuttakoon minua Åttåpoikien pikaisesta siirrosta nk. valmentajaportaaseen ellei peräti konsulttihommiin.

Älkööt minun komiat Kithen Kirkhasotsani langetko lemmenpolkujen kiemuraisille syrjäkujille. Rakkaus ruokaan ja lämpimään torppaelämään riittäköön Tupakolleille.

 

Samaan aikaan pedin oikeaa laitaa havahtui puolustamaan Veli Milton. Aina varma laitapakkimme. Kissa joka toisaalla julmasti kiusaa hiirikansalaisia, lellii ärsyttävää pikkusiskoaan minkä ehtii. Ja esittää toisaalla kovanaamakollia Veli Winstonille. Varsinainen sivupersoonakissa.

Ja kuinka ollakaan, tässä alemmassa kuvassa Veli Winston osoittaa jo jonkinlaista turnausväsymystä. Elli ottaa ilon irti ja Winston nukkuu istualteen.  Tasan eivät mene nallekarkit tälläkään kertaa ja aina jollekulle jää tyhjä arpa tassuun...

Veli Milton siirtyi yhdellä mahtiloikalla väljemmille turkiksille elikkä uuninpankolle köllimään.

Ja kuinka ollakaan, ei tässä nyt loppujen lopuksi kehnosti käynyt. Kärsivällisyys on hyve joka kyllä palkitaan. Eihän kärsivällisesti vuoroaan odottavaa pidetä ainakaan ihmisten suorituskeskeisessä maailmassa yhtään minään, tyhmähän se on joka ei rynni, kiilaa tai kahmi omaansa. Tyhmä ja tyhmä...

Veli Winston, kissakansalaisten mr. Bean vetikin ässän hihasta kärsivällisyyskortin muodossa ja venäytti itsensä kissamaisen rennosti punkkaan heti, kun Ellin Tolvana havahtui tavoittelemaan ikuisesti hukassa olevaa palloaan. Kukaan ei huohota niskaan, kukaan ei mulkoile kärttyisesti ja kissalapsella on kaikki maailman aika nähdä kasvattavia kissanunia. Kirjaimellisesti kasvattavia, venyvät ja vanuvat kuin vuosikkaat varsat.

No, se kissoista, hauskoja epeleitä ovat ja julmetun isoksi ovat Åttåpojat venyneet kesän aikana.

Saunakin teki tehtävänsä ja elvyttävän viinilasillisen jälkeen tämä seuraava kuvauskohteeni näytti suorastaan hilpeältä:

Kumpi puristaa, kuristaa ja kiertää ketä. En sitten tullut avanneeksi tätä luonnon omaa porkkanakierrettä, mikä säie siellä sisällä sitten loppuviimein heitä yhdisti. Vähän tuli mieleen vanhat pariskunnat, nivoutuneet yhteen hyvässä ja pahassa.

Porkkanapenkin taistelevat Virtaset?

Taisinpa sitten oivaltaa Allu-lukijani henkilöllisyyden, toisaalla sosiaalisessa mediassa oli hieman selventävä kommentti. Sinäkö se oot?

Teretulemas myös ihan henk.koht. käynnille tänne torpan maisemiin.

Huomenna saadaan pitkästä aikaa kaivattua kahviseuraa toist puolt Pielisjokkee, tervetuloa, munakennot odottavat ladattuina.


Loppuillan suomalainen pienyrittäjä viettää soffalla lojuen ja kenties toisenkin lasillisen siemaillen. Iso-J, tuo tänään ansioitunut puotipuksuni, odottaa saavansa seuraa Profeetta-leffan katsojaisiin. Saas nähdä vetääkö Neville Noutaja välistä vai peräti Nukku-Matti.

Jossain täällä kuuluu hyvin unettava kissan kuorsaus... äärimmäisen inspiroiva ääni sekin.