Aitoja asioita

Kotimetsä. Ei oma mutta riittävän lähellä ollakseen kotimetsä myös meillekin. Ja epämääräiselle karhupopulaatiolle.

Tänään käytiin vähän käppäilemässä ja olipa raikas retki. Metsän tuoksu on niin jäljittelemätön ja aito.
Ei sitä voi pulloon panna ja ruiskia kotiin raikastimena. Aidon asian perään pitää lähteä ja hengitellä siellä kaiken keskellä, metsässä.

Karhupopulaatiosta puheen ollen, kyllä sieltä löytyi rikottuja muurahaispesiä, möyhittyjä sammaleita ja käänneltyjä kantoja. Onneksi ei keskeytetty kenenkään puuhia...
 

Metsäreissun jälkeen olikin aika tutustua juuri saapuneisiin rescuetipusiin. Eikähän laatikossa ollut pelkästään 6 tummaa + 1 blondi tiputiimi vaan toki kolme kanaemoakin tarvitsi uuden kodin.  Puolivillejä kanasia, mitäliä chabonristeytymiä. Kauniita, kovin kauniita. Uskotaan, että sopu sijaa antaa ja nämäkin tirpat laumaamme mahtuvat.

Hyvin kelpasivat torpan antimet uusille tulokkaille ja mukisematta kelpuuttivat oman asumuksensa kodikseen.

Kun kanat oli asutettu onnistuneesti, kurvattiin kaupunkiin kädentaitomessuja tutkimaan. Paljon kaikkea kaunista, kekseliästä ja hauskaakin.

Taidokkaita käsitöitä kaikenkarvaisista materiaaleista alpakkavillasta läkkipeltiin, mateennahkasta päreisiin. Keräsin nipun yhteystietokortteja ja aivan varmasti muutama nettipuoti lisätään suosikkilistoilleni. Pienyrittäjien puoteja kannatan aina kuin suinkin mahdollista.

Nempalle ja miksei muillekin liitän tähän tutkittavaksi yhden linkin, ei niin pienyrittäjien puotiin mutta kuitenkin.
www.qualityoutlet.com Tuonne olisi syytä suunnistaa kun länsinaapuriin kenties piakkoin tiemme vie. Hyvin mielelläni kuulisin visiitin jo tehneiden kommentteja.

Muilta osin päivä menikin lähinnä perillisten kuumeita mittaillessa, mehutötsiä ladatessa ja muutenkin tuskaista oloa helpottaessa, kotipuuhien ohella. Aivan outoja kuumepuuskia kilahtaa molemmille. Tällä haavaa molemmilla olo melko vakaa, tunnin päästä tilanne voi olla taas toinen.

Että edes jompikumpi saisi nukuttua edes jonkinlaiset yöunet, olemme jakautuneet kahden kerroksen väeksi. Itse uinailen vanhemman perillisen kanssa omassa sängyssäni ja Iso-J kera pikkukakkosen lepuuttaa tuvan soffalla.

Kouluunhan kumpainenkaan ei huomenna luonnollisesti lähde, lääkäriin korkeintaan.

Ellimme sen sijaan on matkalla maineeseen. Säihkettä kissanpäiviin ja elämä hymyilee rasvakorvaprinsessalle jota talipalloksikin kutsutaan.

Veli Milton ja Veli Winston saivat uudet pannat myös, hälytintiuku  kaulassa ilmoittaa katastrofin saapuvan. Hetkittäin, etenkin aamuyöstä, tiu´un helinä kieltämättä hieman ärsyttää mutta Vieno Helinä ja Outo Kolina vain vähän verryttelevät... Todennäköisesti tungemme sinitarraa tai erikeepperiä tiukuihin äänenvaimentimeksi.

Kullervo, heleä-ääninen kukkokomistuksemme mekasti tänään erityisellä antaumuksella. Poika on oppinut laulamaan kesän aikana.

Tämmöistä tänne tänään. Täyttä elämää ja aitoja asioita. Ei mitään järisyttävää, mutta arjen pieniä hohtohetkiä senkin edestä. Onneksi on jonkin järjen saanut päähänsä ja ymmärtää nauttia osakseen koituneesta onnesta.

Huomisesta alkaa uusi viikko ja se on sitten lokakuun viimeinen, tälle vuodelle. Ensi kuussa kääntyy torpan blogissa uusi vuosilehti. Kakkujuhlia ja skumppakorkkien pauketta?! Ehkä on, ehkä ei. Sen näkee sitten.

Näihin sammalmättäiden raikkaisiin tunnelmiin, heippa ja hyvää yötä!