Kuten kuvastakin näkee sokeakin otsallaan, lunta on ihan riittämiin. Nytkin taitaa tulla lisää. Mutta ei hätää, se kyllä vielä sulaa sillä mulla on z kappaletta pioninjuurakoita yhä väärällä puolen maan pintaa. Ja tänään vielä marketin halvennuksesta hankitut sipulikukkaset, kolme pussukkaa vain ;-)
Kissapojilla riemua riitti, lumi pöllysi ja jopa salavan lehdetkin kelpasivat painikaveriksi. Eipähän lopu harjoitusvastustajat aikoihin.
Kanat eivät sen sijaan sännänneet pihalle, hyvin oli hiljaista sakkia Kullervon salongissa.
Syykin selvisi kun naapuri ajoi pihaan. Tällä mäellä mellastaa nyt kaksi tämmöisiä jälkiä jättävää könsikästä:
Ei lue pohjassa goretex eikä nokiajalkine, ehta karhuepeli se on. Naapurin biojätesäiliö oli viskelty ympäriinsä ja toisen naapurin roskis pieksetty säpäleiksi. Meille suunnatessaan oli korjannut kurssia ja loikannut kylätien yli. Meillä on tosin liiketunnistinvalaistus pihalla joten ehkä se on räpsähtänyt oikealla hetkellä päälle.
Paikallisradiossa oli myös kerrottu, että koulun liepeillä hengaava pihakarhu on nyt saanut tuomion eli kaatolupa on leimattu. Kieltämättä helpottaa vähän huolta lasten koulumatkasta läpi pimeitten taipaleitten.
Vierellä on paikalla käyneen tuttavamme jäljet, Iso-J heilui kameramiehenä ja karhukoira Santra otti haisua. Samainen Santra joutui pari viikkoa sitten lähikontaktiin karhun kanssa ja pientä jälkikäyntiä ynnä stressireaktiota niin tiivis kamppailu nuoreen koiraneitiin jätti. Harmi jos ei toivu ennalleen.
Karhut ovat täällä oikeasti arkipäivää, samoin sudet. Ja kyllä se näillä selkosilla vähän mietityttää kun pitäisi perilliset lähettää koulutaipaleelle halki suden ja karhujen asuinalueiden. Etenkin kun eivät enää väistä edes ihmistä, samalla tunkiolla käyvät kaivelemassa päivänvalolla :-/ Joskus saattaa tulla sanomista puolin tai toisin, ellei peräti kiistaa. Ja se ei pääty hyvin.
Mutta nyt keskityn vihdoin vaihtamaan kuulumisia sisareni kanssa, saatiin kerralla isompi satsi sukua torpalle!
No huh huh!!! On jalalla kokoa enkä nyt tarkoita Iso-Jiin jalkaa.
VastaaPoistaKyllähän täällä etelän kaupungissa on tietty helppo sääliä niitä lopetusuhan alla olevia "nalleraukkoja", mutta takuulla olisi näkökulma erilainen jos karhu kuljeskelisi siinä omien lasten koulumatkan varressa.
Olkaapa nyt varovaisia siellä, kaikesta huolimatta ja juuri siksi!!
Vai on se nallukka ryhtynyt noin röyhkeäksi ! Ei kiva, ei.
VastaaPoistaJa kaipa nuo lumet sulavat, notta ehdit ne juurakot jemmata. Mullakin vielä sibuleita "väärällä puolella", saa nähdä ennätänkö tänään niitä jemmailla ?
Pitäisi vähän ehkä valmistautua sitä huomista retkeilyä varten sinne fadon ja sardiinien luvattuun maahan : )
Tällä kertaa lusitanot jäänevät rauhaan ?
Huomenta! Valkeni lauantai, valkeampana. Lunta riittää sadettavaksi saakka. Eilen oli pientä vastoinkäymistä torpan menopelienkin kanssa mutta ne jäivät tuon karhunjäljityksen ja syyslomalaisten tulon alle.
VastaaPoistaTänään Iso-J kurvasi jo kaupunkiin, annettiin työntekijälle pari tuntia aamuvapaata. Mun pitäisi selvittää mikä huoltoliike on lauantaina auki (ei mikään) ja mistä saa niinkin simppeliä tavaraa kuin tulppia tee-se-itse-autohuoltoa varten. Kuulostaa liian helpolta joten on tod.näk. mission impossible.
Koululla notkunut karhu on nyt taivallisissa petovoimissa, yli 200 kiloinen vanha viekas kaveri oli kyseessä. Ja täällä meillä asustelee ainakin yksi samanmoinen.
Minulle on ihan tuhannen sama montako niitä on, kunhan pysyvät omissa puuhissaan pois nurkista. Mutta kun niillä on nälkä eikä ruokaa ole, tulevat tunkioille.
Eivätkä käy talviunille kun eivät ole voineet tankata talvivarastoja. Tulevat ruuanhakuun aina vain rehvakkaammin. Jos tämä on tilanne jo lokakuussa, mitä se mahtaa ollakaan tammi-helmikuussa kun nälkä väivertää ja univelka painaa?
Se villin luonnon tilanteesta tällä kertaa.
Nitalle toivotan erittäin mukavaa visiittiä lusitanojen maahan, eiks sellainen olisi ihan kiva matkamuisto?
Vinho verdekin on tosin oivallinen tuliainen joten go for it.
Ja siitä traikusta piti kysymän, miten pahasti kävi?
Tää siirtyy nyt jahtaamaan niitä tulppia... merkkiliike ei vastaa ensinkään puheluun joten tuskinpa huollossakaan ketään on paikalla *dääm*
Ei tule lusitanoa, andalusialaista eikä friisiläistä. Viimeksimainitun kuulumisia saatiin eilen. Uusi omistaja aivan haltioissaan kultakimpaleestaan, jonka sai käsiinsä.
VastaaPoistaIhan kiva.
Eli ikävä vielä sen verran vahva, ettei jaksa suuremmin iloita toisen onnesta. Valitettavasti.
Tärkeintä meille oli, että frissa sai hyvän kodin ja näin taisi käydä : )
Ehkäpä vielä joskus kykenen jopa matkata sitä moikkaamaan. Ehkäpä. Joskus.
Herra Gal:illa taitaa olla samanmoisia tuntemuksia oman uljaan mustansa tiimoilta. Kun lähtee tuollainen peli alta, niin siinä on arvatenkin vitsit vähissä.
Me sentään teimme "ihan ite" myyntipäätöksen. Katkeran, mutta kuitenkin. Järki ja tunteet eivät vaan kulje näissä hevoskaupoissa meikäläisellä ihan rinta rinnan : )
Ja siitä traikusta. Vahingot jäivät onneksi vähiksi, katsotaan matkan jälkeen mitä sille voi tehdä.