Tässä meillä on Veli Milton. Huomatkaa erityisesti poikapolon leukaskegge ja puberteetin pullistamat posket. Melko miehekäs, pitäiskö tarjota axemainokseen?
Kohtapuoliin aromit on kollissa samat kuin axepullossa, joten heti huomenna kilautan kylätohtori Keijolle ja buukkaan parit operaatioajat.
Aikomukseni oli laittaa tänne säväyttävä kuvasarja kuinka kissakansalainen veti lyhyen tikun ja aasikortin. Mutta koskapa bloggersysteemi syrjii meitä syrjänperän eläjiä, laitan vain kuvasarjan viimeisimmän, kas näin...
[No just... tähän se kuvien laitto sitten tänäänkin jäi, blogger on nyt ladannut yhtä kuvaa 15 minuuttia :-/
Mie vaihdan kohta ns. palveluntarjoajaa tai vedän töpselin seinästä.]
Jeps. Minulta loppuu ihan justiinsa kärsivällisyys tähän kuvanlataushommaan. Kun ei toimi niin ei tule kuvia. Kerjäämään en ala. Tarkoitus on ollut, että ainakin yksi vuosijuhla Hirnakan torpan blogissa pippaloidaan mutta blogger on toista mieltä, ilmeisestikin *dislike dislike*
Jatkan tekstiteeveellä pari päivää ja sitten feidaan koko roskan. Tutut ja ystävät löytävät perille ilman blogiakin.
Veli Milton vetäisi keulimalla omenapuuhun ja lopputulos oli se, että mamman sylihissillä Suuri Seikkailija palasi maan pinnalle. Sen verran oli nolona, että vähän aikaa himmaili jossain marjapuskissa ennenkuin tohti luikahtaa sisätiloihin.
Satu ja Olli piipahtivat päiväkahveille ja kiva olikin kun kävitte! Iso kannustuspeukkumerkki suunnitelmillenne *miilaik miilaik*
[tähänkin väliin yritin kahteen otteeseen lykätä kuvaa mutta kun ei niin sitten todellakaan ei]
Iltapäivä menikin pihapuuhissa. Kirkkahista kirkkain auringonpaiste kuumotteli taivaalta kun Äitikullan kanssa jemmattiin sipulia, mukulaa ja juurakkoa muheviin multiin. Liljapenkki on nyt täyttöasteeltaan vanha kunnon Turusen pyssy (sisäpiiri nauraa vapaasti) eikä muutkaan istutusalueet ole kevään kukkatulituksessa mitenkään takamatkalla. Riihen edustan uudisraivausalueeseen uppoaa vielä paljon perennoita ja muita yrittäjiä.
Tienreunan raivauskin edistyi, Iso-J mellasti varsin miehekkäin ottein vesurin kanssa pajukossa.
Minä en tykkää pajuista muualla kuin virpomavitsoissa ja pajukoreissa. Pusikko mikä pusikko.
[tähänkään ei kuva kelvannut, so sorry for blogger]
Torpan perillisistä vanhempi tähtää huomenissa koulun ovesta sisään mutta nuorempi pitää sen tuikitarpeellisen kuumettoman päivän kotosalla. Taisimme selvitä vähällä tällä kertaa, kiitos runsaan mustaherukkamehutankkauksen ja d-vitamiinilisien. Eikä valkosipulin hyötykäyttökään meille tappioksi liene.
Ja koska huomenna alkaa pienyrittäjän ensimmäinen täysi viikko, lienee parasta hinata bärsse punkan syövereihin ja ladata unienergiaa pattereihin.
Nemi lupasi onneksi hoitaa meille reissun johonkin läheiseen kehitysmaahan (Sveamamma här kommer VI!!!) joten kyllä tässä ihan ponnekkaasti yritellään kaamosta päin ryysätä. Kunhan nyt saisi viikon käyntiin kunnialla.
Hellurei ja nähdään. Jos ei kuvia niin tekstiä sitten. Laitanpa vielä ylläpidolle dislike -viestin :-(
ps. Nita, huimia kuvia, on se perintöprinssi vaan komia!!!
Ai niin, koska en vapaalla muista kantaa puhelinta mukana, jäi monta puhelua tänään väliin. Huomasin vasta myöhällä soittolokin. Anteeksi kaikille.
VastaaPoistaEn ole myöskään sähköpostia pariin päivään tsekannut. Yritän parantaa tapojani. Antakaa armoa, pliis. Piis.
Heipparallaa Nemppalasta, Nemppa on jälleen on the road Ison kylän valoissa ja odottelee iltalentoa...23:40 kotia kohti. Jep, uusi viikko starttasi taas varsin vauhdikkaasti. Olisin niin mielelläni nähnyt kuvasarjan kissakansalaisten vaiheista... Terkkusia kaikille!
VastaaPoistaHeipparallaa.
VastaaPoistaYhtään en yllättynyt kun totesin, ettei kuvien siirto onnistu taaskaan. Ollanpa sitten ilman.
Vähän kieltämättä syö motivaatiota tämmöinen kun ennen homma sujui kuin tanssi, kuvien lisäys, tekstin muokkaus ja moni muu asia.
Täällä yritetään viilata arkirutiineja toimiviksi. Pitänee siirtää iltaruokailua seiskan pintaan sillä minä niin kovin tykkään että perhe syö yhdessä.
Se kun ei ole meillä ikinä ollut itsestäänselvyys, Iso-J on valitettavan usein poissa päivällispöydästä reissujensa takia.
Vaatii melkoista jonglöörausta mutta onnistuu kyllä hyvällä etukäteissuunnittelulla. Ehkä.
Totesin taas kerran Joensuun olevan vallan kaunis kaupunki, virtaava vesi tuo oman viehkon lisänsä kaupungin ilmeeseen. Vaikka ei torin ympäristöä ehkä ihan pokkanaamalla voi ylistää kauneudestaan.
Pitääpä jonain kauniina aamuna lähteä kotoa ajoissa ja piipahtaa vaikka Ilosaaressa zuumailemassa kameran kanssa. Siellä on nätti ruska nyt.
Kissakansalaiset mellastavat vielä ulkona, hiirisaaliista riittää näköjään riemua pitkäksi aikaa.
Leppoisaa illan jatkoa, palajan kenties myöhemmin tähän samaan kommenttiraitaan. Uutta en tee kun en kerran saa kuvia läpi.
Elähän hättäile, Hirnakka. Kyllä ne bloggerin henkilökunta asian taitaa jo tiedostaa ja tekevät vissisti jotain asialle. Eletään nyt näillä eväillä ja odotetaan parannusta asiaan. Kyllä me tykätään ihan tekstiversioista!
VastaaPoistaJa heti aluksi, minä en valvo maailman murheiden vuoksi. Havahduin autokatsastushommiin (kaikkea sitä syntiselle mieleen juolahtaakin yön tunteina) ja pitipä hiippailla kuikkimaan koneelta Joensuun tilanteita.
VastaaPoistaHalpaa hubaa tuntuu olevan, tänne tulevat matkojen päästä leiman hakuun, hintavertailusivulta sain tuonkin tiedon. 19 euroa vuosikatastelut ja kympillä päästömittailuja -inte paha.
Taitaapa olla peräti toinen kerta kun joudun katsastuspuuhiin ja aikaahan on todella runsaasti, 6.10. loppuu leima *rolleyes*
No, nyt tiedän minne pirkkavolvoni vien, kilautanpa heti aamusta olisiko aamukahvia tarjolla.
Titalta tekisi mieli pyytää sutarusta käyttäjäkokemuksia, menee ainakin yksi auto vuoden sisään vaihtoon. Nelivetoveturi pitäisi hommata. Tulevaisuudessa pitäisi nykäistä kaikenlaisia kuormia perässä... juusii ;-) Ja silti pitäisi olla mukava matkakiesi ja näpsä kaupungissa eikä liian öky mutta silti soiva peli.
Joo, nyt sitten vihdoin pienyrittäjä kallistaa hyvää vauhtia harmaantuvan ohimonsa pielukselle ja uinahtaa kauneusunille. Tulevat tarpeeseen.
Nyt siellä vissiin läntisin maailmankolkka alkaa latailla kuviaan bloggeriin kun tökkii latailu kahta katalammin, ihan vasiten kokeilin :-/
VastaaPoistaPskn möivät, prkl *nyrkin heristelyä*
Tekstiversiokin on vallan ihana ja myönnän...olen koukussa pahoin. Nemppa painiskelee lentoaikataulujen ja hotellien kanssa taas vaihteeksi. taidan kipaista kauppaan ja postiin ja linnoittautua sitten nakuttamaan mr. Delliä kiihkolla. Tsemppiä ja suuret halaukset Torpalle.
VastaaPoistaKannattaa joo kysyä intohimoiselta automerkin harrastajalta, että onko se kelvollinen :D
VastaaPoistaMeillä on Sutturoita, koska ne ovat edullisimmat nelivetoiset. Kestävät tosi pitkään, tuohonkaan mun vuoden -1996 linttaan ei ole vaihdettu edes pakoputkea. Mutta vetoniveliä eteen kyllä säännöllisesti. Tyyppivika tuon vuosimallin legacyssä. Pellit lahoo ajan kanssa - ei voi mitään. Ei ole kestävintä sorttia pelleiltään.
Mutta 300 000 ajokilometrin jälkeen voisin kehua, että ikinä ei ole jättänyt tien päälle, ikinä ei ole jättänyt käynnistymättä - mutta kerran on mennyt rengas. Ajoin aluvanteen komeasti kiveen ja rengas huokasi siinä sitten isosti.
Vetää perässään komeasti, vääntöä on moottorissa (mulla on 2.0 litranen ahtamaton kone) ja boxermoottorin matala painopiste saa aikaan tunteen, että auto istuu kuin tauti tiessä kelillä kuin kelillä. Ja se pysyy hyvin tiessä!
Neliveto lähtee kelillä kuin kelillä - ei väliä onko alla jäätä, sohjoa vai mitä sutivaa, pysyy hyvin kaasulla ohjaten tiellä (nelivetoon pitää vähän opetella ajamaan ja pitää tassu pois jarrulta) Jarrutusmatka ei ole yhtään lyhyempi, vaikka se lähteekin kuin ohjus risteyksistä ja liikennevaloista - myös jääkelillä ylämäkeen.
Eli kahta en vaihda. Toinen on neliveto. Talven lumikeleillä ja heikoilla aurauksilla nelivedolla ei jää pulaan vasta kun lunta tai sohjoa on niin paljon, että kantaa pohjasta. Sittenkin pääsee vielä kiemurtamalla eteenpäin...