torstai 28. lokakuuta 2010

Hei me kotoillaan!

Veljekset hölmöydessä

Pikkuisen ankeampi aamupuhde koitui kollipoikain kohtaloksi tänään.
Kovalla melulla ja mourulla pakkautuivat kuljetusbokseihin, kohti uusia seikkailuja. Joku fiksumpi yksilö olisi ehkä älynnyt aamu-ulkoilukiellosta, ettei mitään lystiä ole luvassa sellaiselle päivälle. Mutta Heppu Huoletonhan ei tunnetusti ole kuuluisa ajattelukyvystään.

Mouku loppui lyhyeen kun ensin Veli Milton sai takakoipeensa tainnutuspiikin ja Veli Winston jonotti varsin vaisuna vuoroaan.

Minäkin sain osani kissapojan tultua ns. toisiin aatoksiin seikkailun hauskuudesta. Vasenta kämmensyrjää komistaa nyt varsin katu-uskottava skraadu.

Sillä välin kun kolliaiset nauttivat kuuluisaa kokovartalokoomaansa, Elli neiti pääsi eläinlääkärin syyniin. Ihastusta, huokauksia ja lisää ihastelua sai pikkuneiti osakseen. Ja korvapunkkilääkkeen sekä kahdella piikillä vastustuskykyä pahan maailman pöpöjä ja örkkejä vastaan.

Ja se oli kaaaaaamea kankkunen!

Kotona kuljetusboksista löytyi kaksi täysin velttoa kissannahkaa. Turkki kyllä kiilsi kummallakin ihan entiseen malliin mutta muu ulkoinen habitus olikin sitten sitä reissussa rähjääntynyttä travellerikuosia.
Posket oksussa, pallit turvoksissa, muisti menneenä ja vielä kulkuset hukanneena on arvaten varsin hämmentävää herätä. Voisin jotenkin veikata ettei miehisyys ole juuri sillä Tajuamisen hetkellä kovinkaan korkealla.

Iso-J huokasi syvään, myötätunnosta arvatenkin, kun kerroin poikain aamupuuhista.

Mikä siinä nyt muka on niin järisyttävää? Kaksi pientä oliivinkiven kokoista pipanaa jotka kuitenkin sekoittavat elämän täysin.. paljon helpompaa elellä ilman turhia miehisyysrasitteita. Vai mitä likat?

Nassen maailma mullistui täysin, nyrjähti pois paikoiltaan. Jo se, että pakkasin kattilössin laatikoihin ja kiikutin autoon oli suunnattoman ahdistavaa pikkurekkuselle.

Ja kun toin kummallisesti haisevat kissat kotiin, eivätkä ne reagoineet Nasse-Sedän tervehdyksiin, sehän masensi koiraa entisestään. Uskollisesti pieni rekkunen päivysti suihkuhuoneen oven takana ja odotti kohmeloisten kavereidensa toipumista. Ei tarvinne mainita, että jälleennäkemisen riemu oli about järjetön kun pojat purjehtivat heräämöstään pois.

Hei oikeesti, tää EI niin oo mun juttu, ei!
Mitä tulee Elliin ja tulevaisuuden hiirihävitykseen... huonolta näyttää. Elliä pelotti olla ulkona. Järkytti ja kauhistutti. Kyllä ne hiiret meillä kuolee, nauruun.

Rasvamontturinsselessa koki kevyen lumisateen kauheaksi ja pyrki epätoivolla takaisin oven paremmalle puolelle. Olen sanaton ja täysin tyrmistynyt.

"Ettekste tiedä kuka mä oon, ovi auki?!!!"
Huomenna pidän huolen, että Elli juoksee ovesta sukkana ulos kollien... siis konsulttiveljesten kanssa ja jätkät saavat luvan opastaa Ellin pihan tavoille. Veikkaan, että ennen puolta päivää Äitikullan sohvaa kansoittaa kolmaskin karvahäntä ja Patsymummoa ketuttaa huolella.

Iltapäivällä oli ohjelmassa pikavisiitti kaupungille, verottajan puheille piti päästä. Siellähän oli kova tunku, mitä lie hakeneet. Itse selvisin puolen tunnin jonotuksella ja itse akti kesti vajaat 5 minuuttia. Virkailijaa nauratti makeasti kun tämän hänelle kerroin. Ihanaa, että siinäkin virastossa on nykyisin huumorintaju sallittu ja sen käyttö jopa suotavaa.

Ulkoilu on so last season
Illan kruunasi istahtaminen kampaaja-Katjan tuoliin. Kyllä se vaan on semmoinen juttu, että parituntinen kampaajalla on taatusti tehokkaampaa sielunhoitoa kun jollekin kirjanoppineelle ammattiviisaalle juttelu. En tosin ole ammattiviisaita tavannut, joten en voi olla ns. satavarma. Kyökkipsykologina heitän vain valistuneen ja täysin villin veikkauksen.

Poistuin Katjan pakeilta kuitenkin virkistyneenä, hivenen köyhempänä mutta iloisena. Edes tuhnuinen tihkusade ei harmittanut.

Vielä viimeiset kissan yrtsäämät ja allekustut rätit ja matonpätkät koneesta kuivamaan ja sitten voikin köllähtää soffalle. Täällä on vielä kotoiltukin ihan melkein oppikirjamaisesti, ilmassa on sekä uuninlämpöä että tuoreen sämpylän aromia.

Näillä hyvillä teoilla on ehkä piirun verran lähempänä taivasta? Mulle on kyllä ihan riittävä nirvana se, että saan mässyttää tuoretta sämpylää soffalla lojuen, ilman että kukaan jäpättää murusista. Huomenna sekin lysti loppuu, Iso-J tulee kotiin.

Ja aion oikeasti nousta pienen ihmisen kapinaan mikäli tuo yltiöällöttävä termi kotoilu vielä leviää puhe- ja kirjoituskieleen laajemmalti.

Näillä mennään ja tehdään se ilon kautta, hyvällä sykkeellä.

10 kommenttia:

  1. Kokemuksen mukaan pallinpoisto on huomenna jo unohduksen kirjoissa. Kevennysleikkaus vain... lisää aerodynamiikkaa.

    Ja Elli näkee lumen ekaa kertaa elämässään... anna vähän armoa ja totuttelua. Se oli teillä sisäsäilytyksessä sen verran pitkään ja kaikki ulkona on uppo-outoa. Kyllä se siitä totuttelun jälkeen... ja kuolleitahan on ne nauruun kuolleetkin myyrät :D!

    Mulla on ens maanantaina kampaaja. Jees... nautinnollista olla itse joskus huollettavana. Nyt on musta juuri taas piilotettu ja vuorossa on kiharoiden uusinta. Tukkaa on niin paljon, että kampaaja kiroilee ainakin hiljaa mielessään. Paljon töitä yhtä päät kohti.

    Loma jatkuu Majakarilla... lötköpötköilyä ihan kunnolla. Tänään en ole edes siivonnut mitään. Pelkkää löysäilyä ja shoppailua tyttöjen kanssa. Kivaa niin!

    VastaaPoista
  2. Juujuu, ei me Elliä nyt ihan dissata. Ottaahan se oman aikansa totutella, mutta hyvässä seurassa ulkoilu on varmasti hauskempaa. Huomenna siis uudet harjoitukset.

    VastaaPoista
  3. Nemppa kotoilee, jippii ja hurraa ja kiitos Finnairille, joskin tunnin myöhässä mutta se meni Fransmannien lakon piikkiin. Ajelu lentokentältä oli tosi rankkaa, pimeetä kuin ... vertaukset eivät kestä julkisuutta. Perjantai on parasta vaikka eteisessä on keltainen täynnä pyykkiä, autossa trolli ja yksi hajavalintojen valikoima Vierumäeltä. Sunnuntaina kohti uusia seikkailuja... perillisille paranemista, onko muuten myyräkuume poissuljettu? Ellille ryhtiä vaikka lumisateessa rämpiminen on SO LAST SEASON! Kiteen Pojille vain vointia, voi teitä reppanat!

    VastaaPoista
  4. Niin että mikä leikkaus? Yhtään ei menoa jarruta, enää. Sama helvetillinen ralli on taas päällä ja siitä syystä ulkoistin kissat jo seitsemän jälkeen.

    Nyt karaisen julmasti Elliä, tuolla se istuu takaovella ja parkuu surkeana. Nyt jo kolmas kokeilukerta menossa. Huomioitavaa asiassa on se, että Elli istuu oven toisella puolella, ei täällä sisällä ;-)

    Olkoon vielä hetken, ei siellä nyt niin huonot oltavat voi olla. Ilma-akrobaattiveljeksetkin kieppuvat salavassa ihan entiseen malliin.

    Märkä ja tuhnuinen ilma, vallan harmaa ja hailakka. Tulisi nyt pikkuinen pakkaskausi ja hitunen lunta, kummasti raikastaa ilmaa ja piristää mieltä.

    Nempalle tervetulotoivotukset kotimaahan, viikonloppu taitaa mennä pyykkitalkoissa?
    En minä oikein jaksa myyräkuumeeseen uskoa, ovat jo koulukunnossakin.

    Iso-J kotiutuu tänään ja hyvä niin. Mukavaa ja antoisaa perjantaita sinulle, elä viisaasti.

    VastaaPoista
  5. Pitipä vielä tulla kertomaan, että kissanulvotus on lopetettu tältä (aamu)päivältä. Elli istui tiiviisti seurassani kun yritin vielä elvyttää kuihtuvaa kauneuttani työpäivän vaatimaan (minimi)tasoon. Siinä se pikkuinen karvapallo istui pytyn kannella ja kehräsi. Välillä kävi puskemassa lähempänä ja palasi sitten taas hyrritysasemiinsa. Ja katsoa tillitti niin söpösti kuin itsevarma kissaneiti suinkin osaa tillittää.

    Ihan kuin minua olisi imarreltu, mielistelty ja kerjätty nk. sisätilavippikorttia.

    Ellille heruu kuitenkin vain lisää ulkoiluharjoituksia ja yöksi tupaan -lisenssi.

    Joku roti on oltava!

    VastaaPoista
  6. Ota Elli syliin ja menkää kiertämään pihaa yhdessä. Sylissä on turvallinen olla. Istuskelet sitten jossain tavernassa ja annat sen olla sylissä kiinni pitämättä. Kun lähdette sisälle, laske Elli maahan ja anna sen kipaista itse roikkumaan ulko-oveen :D

    ... ja muita ilmaisia ynnä hintansa väärtejä neuvoja viisaammalle.... :P

    Kuopuksen 10-vuotissynttärit on kavereiden osalta vietetty. Tosin vain bestis oli kutsuttu ja osa aikaa vietettiin metsien kätköissä. Olin tehnyt kynttilälyhdyistä polun, jonka varrella oli luontoaiheisia rasteja kysymyksineen. Tykkäsivät. Vaan meni kyllä halvatun paljon kynttilöitä....

    Täytekakkupohjat valmistuvat... sunnuntaina tulee lähin suku synttäreille. Oli aika idioottia siivota ensin, sitten leipoa ja sotkea taas keittiö. Ja jälleen siivota... ngghhh...

    VastaaPoista
  7. Jesh, Tita, samoilla linjoilla mennään. Elliä on tänään kanniskeltu nuorimmaisen toimesta ympäri pihaa ja mummolan puolellekin oli pieni purjehäntä päässyt. Pelottavaksi paikaksi senkin hätäpäissään tulkitsi ja kirmasi pikaloikalla takaisin takaovelle, parkumaan ja pillittämään ;-) Reppanaraasupieni.

    Minä luotan tässä(kin) siedättymiseen ja hitaaseen toleranssin kasvuun. Pois mukavuusalueelta ja sitten takaisin.

    Kananpojan kokoinen tappio kirjattiin tänään kanalan nuppilukuun. Yksi viime lauantaina saapuneista tipuloista ei jaksanut pidemmälle.

    Ihanat synttärit sen sijaan sai Titan perillinen, hieno homma ja varmasti ikimuistoinen.

    Nemppakin on ilmoittautunut "illaksi kotiin" kerhon jäseneksi. Rentouttavaa koti-iltaa jota säestää pyykkimasiinan hurina! Reissuhommista on glamour kaukana kun sitä työkseen tekee.

    Minä ilmoittaudun nyt univuoroon koska huomenna on pienyrittäjällä työpäivä. Iso-J lilluu saunassa etelänpölyjään pois.

    Koskahan sitä ehtisi/jaksaisi ottaa uusia kuvia? Hämärät sadepäivät ja sakeneva kaamos tekevät kuvaamisesta päivä päivältä haasteellisempaa! Eikä kissannaamoja jaksa joka päivä zuumailla. Vaikka eri sööttejä ovatkin ;-) -miukulaiset *halihymiö*

    VastaaPoista
  8. Kyyyllä me kissojen naamoillakin jaksetaan - kuvat ovat täytettä vain sun verbaliikalle. Se tarina sitoo kaiken kauniiksi kudokseksi. Kuvat on extraa vain.

    Pahoittelut kanalan päälukutappion johdosta. Elämä on.

    Minä nauroin tänään itselleni ihan täpöllä. Loppuun asti kulutettu yrittäjä viettää viikon loman - siivoamalla. Tänään siistin keittiön ihan priimaksi. Sitten aloin leipomaan. Arvatkaa miltä keittiö nyt näyttää... poistun siivoamaan keittiön jälleen kerran... ja koitan vetää tämän taas Kokemusten Arkistoon. Älä siivoa ensin ja leivo sitten. Anna sotkujen olla, leivo ja siivoa vasta sitten...

    VastaaPoista
  9. Karjalan Kunnaille terveisiä! Anoppi on Uukuniemeltä lähtöjään, joten vieraanvaraisuus on Kovan Luokan Must. Ja anoppi on kuullut sanat "juhlat" ja "vieraita". Lopputulema oli kaupassakäynnin saalina vain viisi täpötäyttä ruokakassillista. Että on mitä tarjota.

    Rahdattuani kaikki ruokakassit sisään ja katsottuani jääkaappiin ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin alkaa siivoamaan jääkaappia. Ensin tyhjennys ja löytöjen tekoa... jopa sellaista, mitä en omasta jääkaapistani olisi halunnut löytääkään.... mutta nyt on silläkin sektorilla putskliiniä! Ja sopii tavaraaa sisään. Joku ihme hamsteri oli jemmaillut kaikkia ihmeen hillopurkin jämiä käsittämättömät määrät...

    Komposti sai täytettä, samoin lasin- ja metallikierrätyskassit. Tää on näköjään sellainen siivojan ylösnousemus, että oksat pois!

    A-sarjan kaksi painosta tulivat kylään ja nyt ne siivoaa porukalla lasten huonetta. Mun käskytykset ja mäkätykset eivät ole tuottaneet tulosta, joten palkkasin b-painoksen luomaan uuden järjestyksen sillekin sektorille. Soon siinä hyvä!

    VastaaPoista
  10. Voi Tita, sie oot sitten aina yhtä mainio ;-) *halihymiö*

    Mulle tulee aina sama "liian siistin kyökin syndrooma" eli kun on yltiösiisti kyökki, iskee hullunvimma leivontaan. Ja kun jauhot pöllyää ja Leipuri Hiiva riehaantuu, ei ole enää yhtä kliinisen siistiä.

    Kyökki saa olla sekainen mutta ei likainen. Ja siinä on se pointti. Siisteys on suhteellinen juttu.

    Kiva anoppi sulla ;-)
    Omalta olen uikuttanut epsanjan oliiveja viimeiset 7 vuotta mutta piiiitkät on piuhat ja toimitusajat. Ehkä huomenna, mañana!

    Nyt pikainen päivän statuspäivitys ja sitten ihan muihin puuhiin... *virn*

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com