Sadepisaroiden laulu ja muuta mollivoittoista

Rauhoittava ja tyynnyttävä sateenropina olikin oikein osuva taustaääni tälle päivälle.

Järkeen ei mahdu kuka ikinä missään tarvitsee oikeasti ne kaikki lomakkeet, SWOT-analyysit, laskelmat, visiot ja muut pelsepuupin ideoimat kaavakkeet joiden parissa tämänkin päivän tuhlasin. Jumaliste ei vaan mene kaaliin.

Joku, jossain, on ehkä työllistetty ko. lomakkeita syynäämään, mutta mitään käytännön merkitystä niillä ei elämän perusfaktojen kannalta kyllä ole. Tasan varmaan ja aamen.

Innolla odotan tapaamista verottajan kanssa, sieltä tulee faktaa ja vain faktaa. Ja lopullinen oraakkeli olkoon tilitoimiston lainoppinut. Enää pitäisi löytää se helmi tämän kaupungin tarjonnasta. Paikalliset suositelkoot, kotka kuuntelee. Kerrankin.

Aamu oli ihana, kaunis, kuulas ja kasteinen. Kirmailin märässä heinikossa The Kuvaa jahtaamassa mutta aamuvalo oli ankara. Ensimmäinen kuva on iltavalossa eiliseltä ja huomattavasti paljon sävyisämpi.  Eikä ole photoshopattuu, ihan raakaa tavaraa suoraan muistikortilta.

Zeniläinen tyyni aamuhetki menikin suutariksi kun nuorisorikolliset kirmasivat yrttimaalle...

Kuvasta löytyy tarkkaan syynäämällä kaksi kelmiä itse teossa. Klassinen housut kintuissa -tapaus.
Ei tarvitse enää miettiä kuka pölli mustan unikon. Ja tottahan toki Nasse-Setä saapui kiireen vilkkaa paikalle:

Viisas rekkuseni sentään kulkee käytäviä pitkin, huligaanit vetivät himoloikalla suoraan ruiskaunokkipuskan yli lanttuihin hillumaan. Näkeehän tuhon laajuudestakin että ns. yrteissä on viihdytty aiemminkin... ihan täyspipoisen tekosia ei kissakultien työnjäljet ole ;-) Kiteen kirkkahimmat!

Seuraavan kerran yllätinkin riiviöt näin viattomissa tunnelmissa tuvan ns. sikaosastolta:

Vähemmästäkin riehumisesta rasittuu ja tarvitaan akkujen latausta. Tässä kyse oli ns. täyslatauksesta koska rauhaa ja hiljaisuutta torpassa kesti pitkälti toista tuntia. Mokomat koltiaiset ovat jo niin isoja että mätkähtelevät varsin äänekkäästi painiessaan, loikkiessaan ja ... liikehtiessään.

Sitten Milton paljastikin epähuomiossa todellisen luontonsa:

Venytys, haukotus ja täyteen ladattu kissapeto on valmis uusiin seikkailuihin!
Nämäkin kaksi retkua painelevat ulospäästyään Äitikullan luo syömään Patsymummon kinkut ja vasta sitten ns. kulmille hengailemaan. Ei ole hiirillä eikä myyrillä huolen häivää niin kauan kuin torpan kissat ovat tässä jamassa. Elleivät nyt sitten heikoimmasta päästä kuole nauruun.

Ei se kuulkaa ole ihme, että olemme koko perhe ajoittain hyvin hyvin väsyneitä. Ja että koirallekin on kehittynyt silmäpussit. Kyllä kaksi kiiltävää mustaa minipantteria tuo sykettä torppaan.  En tiedä mihin järkisyihin vedoten perustelen kolmannen biokillerin hankinnan kenellekään. Olkoon, menköön, tulkoon.

Lataamisesta tuli mieleen, viikonloppu on kohta kuin liemikuutio. Täynnä tavaraa. Kun lauantaina toivottavasti kotiudun pohjoisen reissultani, on syytä painattaa samoilla silmillä paikalliselle tallille kuvaamaan Isoja Hevosia. Ja sunnuntaina lisää. Meidän kylällä järjestetään vallan iso Hobune 2010 näyttely ja kantakirjaustilaisuus ja se on oikeasti hieno juttu. Sinänsä aika kuvaavaa, karjalan kunnahilla on hyvin aktiivista eestiläisten hevosrotujen kasvatustoimintaa.

Tässä se taas nähdään, tosirakkaus ei tunne rajoja!

Ja tokihan meillä on tulevana viikonloppuna myös kolme perillisten pikkuserkkua yökylässä. Oikeasti siitä tulee hauskaa! Eikä vähiten siitä syystä, että itse hengailen Majakarilla perjantai-iltana.

Mutta eletäänhän nyt ensin tämä viikko etiäpäin ja syvennytään viikonlopun antiin sitten kun sen aika on. Hyvältä näyttää ja huomenna uudella kiukulla paperihommiin. Iso-J osti mulle tänään elämäni ekan ajopäiväkirjan. Hurraa! *pontevasti*

Eiköhän tämä ollut tässä, vi ses! Vi hörs! Heissanheissan.