Alussa kauppa oli autio ja tyhjä...

... Joo-oh, kyllä sitä ehtaa ja aitoa kauppiashenkeä tarvitaan että tuostakin vielä kauppa tulee.
Olisi pitänyt ottaa tänään lähtiäisiksi kuvia, ennen ja jälkeen -teemalla. Oli meinaan pikkuisen enemmän tavaraa hyllyissä tänään.

Onneksi avajaisiin on vielä ruhtinaallisesti aikaa *vino hymy* joten tuonnehan loihditaan vaikka sun mimmoiset systeemit. Hyvällä mallilla homma näyttää näin maallikon silmään olevan ja kyllä kauppias hoitaa homman. Tyylillä.

Minä sen sijaan lojun jo kotona, omassa laiskanlinnassani  ja Milton pitää seuraa. Kehrää niin että pärinä kuuluu.

Torpalla on kaikki hienosti, tuskinpa poissaoloani olisi edes huomattu. Paitsi eilen, äiti olisi ollut tarpeellinen ensiaputarvike Pienen Ihmisen Suuressa Traumassa. Nuorempi perillinen nähkääs teki surullisen löydön. Yksi Britney löytyi munintapesästä hengettömänä. Tarina ei kerro kuka tai mikä Britneyltä hengen otti, vissiin vanhuus. Nyt on enää yksi blondi laumassa ja munakennojen väriskaala supistuu ruskean eri sävyihin. Se niistä Herra T:n värikkäistä munista...

Taidetaan kuitenkin jättää rouwalauman freesaus kevääseen, katsotaan sitten montako punahelttaa tarvitaan lisää. Väistämättä talven aikana lisämenetyksiä tulee, kanan elämä on surullisen lyhyt. Mutta ehkä ne elävät täyttä kananelämää? Ainakin pulisevat kovin tyytyväisinä kuopsutellessaan ulkotarhassaan.

Pässillä näyttää olevan pientä epäpuhtautta oikeassa etupolvessa ja Tuhnu -pikkupässi treenaa puskuharjoituksia lauman vanhimman mammalampaan kanssa. Ei haasta isoa pässiä, ainakaan vielä.

Muilta osin eläinlaumamme käy ja kukkuu täysin palkein. Nasse-Setä on edelleen ylen työllistetty Pupunaamojen kaitsemisen haasteellisella sektorilla ja ainakin Winstonilla on jonkinlaiset kaivaukset meneillään yhdessä kukkapenkissä... toivottavasti siellä on joku nyttemmin jo hylätty jyrsijän asumus.

Huomisen agendaan kuuluu lähinnä autoilua ja house-keepingiä. Koskapa aamu alkaa räävittömän aikaisin, lienee viisainta parkkeerata raihnainen kroppa yöpuulle.

Oli muuten hauska huomata, miten pieni ja kätevän kokoinen borderterrieri loppupelissä onkaan. Vertailukohtana kun on viime päiviltä lagottopojat. Jotenkin sitä automaattisesti täälläkin hakee missä Toffe killistelee sukkanyytti suussa ja missä makaa Santtu.... ja lattiatasolta katseleekin vain pieni ruskea rekkunen.

Taidanpa ottaa rekkusen huomenissa kaupunkireissulle, ihan vain siksi kun Nasse niin kovasti tykkää autoajeluista. Ja mulla oli rekkua ikävä.

Taisivat ne helteet nyt sitten käydä tältä kesältä vähiin, lopulta. Ihmeen raikas -ja viileä- ilma, kohta tarvitaan villasukkia.

Ja kohtapuoliin tarvitaan myös tätä. Eikö olekin upea torkkupeitto? Tahtoo tuommoisen ja siksipä ostoslistalla on monta nyyttiä lankaa. En todellakaan tiedä kuka nuo kaikki tilkut neuloo, mutta sieluni silmin vedän jo ympärilleni tuommoista pehmoista villaunelmaa.

Mmmmmmmh, se oli niiiiin kaunis peitto.

Täytyy hieroa jonkinlainen diili Äitikullan kanssa. Jos minä vaikka veivaisin semmoiset sileän neuleen tilkut ja hieman osaavampi seniorikansalainen väsäisi nuo letit, palmikot ja muut kohokuvioiset.

Älkääkä hämmästelkö ystävät hyvät mikäli Joulupukki tuo teille kaikille runsaasti epämuodostuneita villapatalappuja ;-) Joltakulta vain meni hermot eikä neulomisen tyynnyttävä elementti toiminutkaan.

Nyt mouimoui ja heissanheissan!