Pelkkää hyvää

-ja joskus yhtä kiviaitaa... tämä elämä meinaan. Kuten jo tuolla edellisessä merkinnässä kerroin, tutustuin ihan perskohtaisesti paikalliseen terveydenhoitoon. Onneksi mitään isompaa vikaa ei löytynyt ja pääsin kirran polilta yön yli tarkkailun jälkeen kotiin. Vanha kehno sappihan se vieläkin tekee kiusaa. Kivut olivat niin infernaaliset, että katsoin paremmaksi käydä kertomassa niistä päivystyksessä.

Toivottavasti jatkotutkimuksissakaan ei löydy mitään mullistavaa ja että saisi kutakuinkin terveenä kitua jatkossakin.

Ihanaksi elämän teki (eilisen sairaalasta terveenä kotiutumiseni lisäksi) se, että veljenpoika tuli visiitille. Mokoma iso roikale <3

Eilisen bonuksiin mainittakoon myös pieni tuikkiva hevoslapsen alku tammamamman syövereissä. Tuiki tuiki tähtönen, ihan niinkuin Nitakin jo nokkelana toivotteli.

Eräältä toiselta kanavalta luin, että joitakuita ihmisiä ärsyttää blogeissa yltiöpositiivisuus ja elämän kaikkinainen ihanuus. Kertookohan ärsyyntyminen enemmän mainitsijasta kuin ärsytyksen kohteesta? Tätä blogia ei sentään malliesimerkkinä mainittu. Mutta kyllä ne pisteliäät kommentit saivat miettimään. Hetkeksi.

Se, että kertoilen täällä yleensä elämääni ilahduttaneista asioista on ihan tietoinen linjanveto blogini sisällöstä. Ei ketään kiinnosta tietää perheriidoista (juuu-u, myös meillä osataan puhua isoilla kirjaimilla), nuhakuumeista tai rahahuolista. Eikä ne kenellekään kuulu, perheasiat.

Voin toki joskus luoda inhorealistisen päiväkuvauksen Paluumuuttajan ankeammasta viikosta ja laittaa kuvitukseksi lampaanpaskaa ja vaikka tiliotteeni ;-)

Tietynlaista julkista itsensäpaljasteluahan tämä bloggailu on, sitä en kiellä. Onneksi kukaan ei odota minulta syvän henkevää yhteiskuntakriittistä pohdintaa, suuria filosofisia mietteitä tai hurmahenkisiä Elä näin ja olet riittävän hyvä ihminen -saarnoja.

Tämä on toiminut mainiona yhteydenpitovälineenä ystäviin, muistilappuna ja dokumenttiarkistona monelle arjen sattumalle ja noh, nettipäiväkirjana ja valokuva-albumina. Ja semmoisena jatkakoon.

Ne on ihan muut ihmiset jotka tuottavat syvällistä sisältöä ja antavat ajattelemisen aihetta. Hirnakan torpalla ollaan jatkossakin pääasiassa hyvällä tuulella ja liehutetaan lippua antoisan arjen kunniaksi.

Takaisin tähän päivään... täällä alkoivat koulut ja ensimmäinen koulupäivä on aina jännittävä, vanhemmille ainakin. Varsamaisen hontelo esikoinen veivasi fillarillaan, ilmeisen ylpeänä uudesta itsenäisyydestään. Mukavuudenhaluinen nuorimmainen matkusti mukavasti koulubussilla. Enkä voi peitellä iloani siitä, että perilliset saavat käydä maalaiskoulua.

Maalaiskoulu voi olla hirvittävä kiusaamisen ja ahdashenkisen prässäämisen pesäke jossa muualtatullutta tai erilaista katsotaan vinosti tai peräti kieroon. Mutta meilläpä ei näin ole. Oikeesti. Salaa olen äärimmäisen iloinen, että tänne muuton myötä perillisten lapsuus jatkuu muutamalla vuodella. Espoolaisessa lähiökoulussa penskoilla on pikkuisen erilaiset pärjäämisen ja näyttämisen paineet kuin täällä pussinperällä.

Seuraavaksi ohjelmassa on kaupunkireissu. Äitikulta piipahtaa terveydenhoidon ammattilaisen luona ja me hankitaan sitä paholaisen keksintöä, kontaktimuovia. Jokavuotuinen maanpäällinen kiirastuli on taas ajankohtainen. Mutta kirjat on päällystettävä. Mitäpä sitä ei tekisi perillisten huolellisuusnumeron eteen ... huoh. Tästä(kin) syystä jatkossakin vastaanotan täysin ansaittuina lahjoina käsilaukut sun muut ihanuudet joita syliini kannetaan Äitienpäivän aamuna!

Kuvituksena on kaikenlaista kortille tallentunutta, Kiteen hautausmaan kiviaitaa, nauhuksia samalta paikalta, Jedi the Heartbreaker, hevosenpoikasia, pervoja pieneläimiä ja kukkasia meiltä ja Majakarilta. Osa lienee jo ennenjulkaistuja, osa uusia. Tuo asettelullisesti ala-arvoinen kuva kissojen ulosjuoksusta on oikeasti hyvin kuvaava. Toinen katti jallittaa muurina seisovaa koiraa ja samalla toinen painaa längistä läpi. Ilmeisen tehokas taktiikka.

Nyt on aika luovuttaa kone nuorimmaisen käyttöön ja kyhätä jonkinlaista ostoslistaa. Sen kontaktihirvityksen lisäksi! Jatketaan hyvillä mielin jatkossakin, hakusanoilla ahistus, vtutus, epätoivo ei ainakaan Hirnakan torpan blogiin eksy ;-)

Pusihalinaminami!