keskiviikko 11. elokuuta 2010

Pelkkää hyvää


-ja joskus yhtä kiviaitaa... tämä elämä meinaan. Kuten jo tuolla edellisessä merkinnässä kerroin, tutustuin ihan perskohtaisesti paikalliseen terveydenhoitoon. Onneksi mitään isompaa vikaa ei löytynyt ja pääsin kirran polilta yön yli tarkkailun jälkeen kotiin. Vanha kehno sappihan se vieläkin tekee kiusaa. Kivut olivat niin infernaaliset, että katsoin paremmaksi käydä kertomassa niistä päivystyksessä.

Toivottavasti jatkotutkimuksissakaan ei löydy mitään mullistavaa ja että saisi kutakuinkin terveenä kitua jatkossakin.

Ihanaksi elämän teki (eilisen sairaalasta terveenä kotiutumiseni lisäksi) se, että veljenpoika tuli visiitille. Mokoma iso roikale <3

Eilisen bonuksiin mainittakoon myös pieni tuikkiva hevoslapsen alku tammamamman syövereissä. Tuiki tuiki tähtönen, ihan niinkuin Nitakin jo nokkelana toivotteli.


Eräältä toiselta kanavalta luin, että joitakuita ihmisiä ärsyttää blogeissa yltiöpositiivisuus ja elämän kaikkinainen ihanuus. Kertookohan ärsyyntyminen enemmän mainitsijasta kuin ärsytyksen kohteesta? Tätä blogia ei sentään malliesimerkkinä mainittu. Mutta kyllä ne pisteliäät kommentit saivat miettimään. Hetkeksi.


Se, että kertoilen täällä yleensä elämääni ilahduttaneista asioista on ihan tietoinen linjanveto blogini sisällöstä. Ei ketään kiinnosta tietää perheriidoista (juuu-u, myös meillä osataan puhua isoilla kirjaimilla), nuhakuumeista tai rahahuolista. Eikä ne kenellekään kuulu, perheasiat.

Voin toki joskus luoda inhorealistisen päiväkuvauksen Paluumuuttajan ankeammasta viikosta ja laittaa kuvitukseksi lampaanpaskaa ja vaikka tiliotteeni ;-)

Tietynlaista julkista itsensäpaljasteluahan tämä bloggailu on, sitä en kiellä. Onneksi kukaan ei odota minulta syvän henkevää yhteiskuntakriittistä pohdintaa, suuria filosofisia mietteitä tai hurmahenkisiä Elä näin ja olet riittävän hyvä ihminen -saarnoja.

Tämä on toiminut mainiona yhteydenpitovälineenä ystäviin, muistilappuna ja dokumenttiarkistona monelle arjen sattumalle ja noh, nettipäiväkirjana ja valokuva-albumina. Ja semmoisena jatkakoon.

Ne on ihan muut ihmiset jotka tuottavat syvällistä sisältöä ja antavat ajattelemisen aihetta. Hirnakan torpalla ollaan jatkossakin pääasiassa hyvällä tuulella ja liehutetaan lippua antoisan arjen kunniaksi.


Takaisin tähän päivään... täällä alkoivat koulut ja ensimmäinen koulupäivä on aina jännittävä, vanhemmille ainakin. Varsamaisen hontelo esikoinen veivasi fillarillaan, ilmeisen ylpeänä uudesta itsenäisyydestään. Mukavuudenhaluinen nuorimmainen matkusti mukavasti koulubussilla. Enkä voi peitellä iloani siitä, että perilliset saavat käydä maalaiskoulua.

Maalaiskoulu voi olla hirvittävä kiusaamisen ja ahdashenkisen prässäämisen pesäke jossa muualtatullutta tai erilaista katsotaan vinosti tai peräti kieroon. Mutta meilläpä ei näin ole. Oikeesti. Salaa olen äärimmäisen iloinen, että tänne muuton myötä perillisten lapsuus jatkuu muutamalla vuodella. Espoolaisessa lähiökoulussa penskoilla on pikkuisen erilaiset pärjäämisen ja näyttämisen paineet kuin täällä pussinperällä.


Seuraavaksi ohjelmassa on kaupunkireissu. Äitikulta piipahtaa terveydenhoidon ammattilaisen luona ja me hankitaan sitä paholaisen keksintöä, kontaktimuovia. Jokavuotuinen maanpäällinen kiirastuli on taas ajankohtainen. Mutta kirjat on päällystettävä. Mitäpä sitä ei tekisi perillisten huolellisuusnumeron eteen ... huoh. Tästä(kin) syystä jatkossakin vastaanotan täysin ansaittuina lahjoina käsilaukut sun muut ihanuudet joita syliini kannetaan Äitienpäivän aamuna!


Kuvituksena on kaikenlaista kortille tallentunutta, Kiteen hautausmaan kiviaitaa, nauhuksia samalta paikalta, Jedi the Heartbreaker, hevosenpoikasia, pervoja pieneläimiä ja kukkasia meiltä ja Majakarilta. Osa lienee jo ennenjulkaistuja, osa uusia. Tuo asettelullisesti ala-arvoinen kuva kissojen ulosjuoksusta on oikeasti hyvin kuvaava. Toinen katti jallittaa muurina seisovaa koiraa ja samalla toinen painaa längistä läpi. Ilmeisen tehokas taktiikka.

Nyt on aika luovuttaa kone nuorimmaisen käyttöön ja kyhätä jonkinlaista ostoslistaa. Sen kontaktihirvityksen lisäksi! Jatketaan hyvillä mielin jatkossakin, hakusanoilla ahistus, vtutus, epätoivo ei ainakaan Hirnakan torpan blogiin eksy ;-)

Pusihalinaminami!

6 kommenttia:

  1. Hopsheijjaa, ihan verryttelynä kietaisin kontaktimuoviin yhden matikankirjan. Kuplaton tulos on ei oo kelvoton ;-) Aivan priimaa tuli ja kylmiltään. Antaa tulla vaan loputkin kirjat, kyllä täällä ollaan valmiina.

    Outoa kun Iso-J ei ole kotona. Oudon hiljaista.

    Huomenna pitäisi ottaa selkoa verottajan uusista metkuista, jotenkin ei nappaa. Oiskohan niiden materiaaliin jotain "for dummies" käännösapua?

    Nyt on maastouduttava punkan uumeniin, aamu ei armoa anna. Huomenna on muuten ainutlaatuinen tilaisuus yllättää virkaintoinen Kullervo Kukko ns. housut kintuissa nukkumasta. Yleensä jätkä mekastaa hulluna luukulla kun sitä menee avaamaan kahdeksan kieppeillä. Mahtaapa olla puoli 7 hiljaista poikaa ;-)

    VastaaPoista
  2. Ahhh... katsoinkin tuota viimeistä kuvaa miettien missä olen samanlaisen nähnyt... :D

    Ajatelkaa kuinka rikasta on Suomessa - neljä vuodenaikaa! Aina jotain kivaa odottaa! Nyt jo kaipaa kuulaita, kirpeitä syysaamuja! Ruskaa ja viileää ilmaa - syvän pimeitä öitä. Kynttilöitä ja lyhtyjä!

    Tää on vain niin rikasta elämää! Sen tietää jos on jossain muuallakin asunut. Itsestään selvää suomalaisille. Nautittavaa siltikin.

    Meillä ipanat astuu koulutielle huomenna. Reput on pakattu, kaikki valmiina (Vanhemmat satoja euroja keveämpinä kouluvermeiden ml. polkupyörät) mukaan. Tästä se arki repeää taas uriinsa. Kiitos, hyvä niin!

    VastaaPoista
  3. Huomenta!
    Just tänä aamuna, kun tarvoin kasteisen nurmen yli kanalaan, mietin miten kiva on kun kohta tulee viileät syysaamut. Kesä on ihana,kaivattu ja tarpeellinen. Mutta aikansa kaikkea -ja mikäpä ihanaisempi päätös upealle kesälle kuin kuulaan kirpeä syksy. Vähäsateisena versiona kiitos.

    Me selvisimme yhden fillarin hankinnalla. Sekin saatiin käytettynä ja erittäinkin sopuhintaan. Kauhuissani katselin upouusien hintoja, huh.

    Jostain pitäisi nyt ottaa energia ja selvitellä verottajan näkökantoja. Pitäisi oikeasti kiinnostua sillä omat rahat kyseessä. Ehkä kolmas kahvimukillinen kirkastaa ajatukset?

    Turvallista koulutietä kaikille tänään koulunsa aloittaville!

    VastaaPoista
  4. "Hei älä koskaan ikinä muutu. Pysy aina sellaisena kun nyt oot" : ))

    Ja lopeta niillä vierailla foorumeilla käyminen !!!

    Et usko, kuinka paljon tuo pikkuhevoinen on kasvanut ! Huikeaa kuinka ne kesän aikana venyvät, kohta pitää varmaan taas ostaa uusi riimu ?!

    Saat sitten tuon nykyisen vaaleansinisen teidän orhipojalle ; )

    VastaaPoista
  5. Saiskos Nita niitä kuvia johonkin, vaikka fasukkaan? Ajatteles, kohta te pääsette oikein urakalla shoppaamaan loimia, remeleitä ja rensseleitä. Ja puolivuosittain uusimaan satulan ;-) Halpaa hubaa tämä hevosten kasvattelu *ahhhaahhaahhaah*

    Juu ei ne vieraat foorumit ole mua varten, onhan tuo jo nähty. Puukkoa tulee olan takaa ja etenkin puskista ;-)

    Loikin nyt kuvaamaan lambeja, tämän päiväinen kaupunkikeikka toi liikaa tietoa (se lisää tuskaa) ja aivan liikaa miettimistä. Nyt pitäisi saada verosuunnittelun spesialisti kotikäynnille.
    Pääkoppa tyhjenee lambien touhuja seuratessa ja loppusilauksen tekevät kanalan puuhakkaat rouvat. Illemmalla sitten lisää...

    VastaaPoista
  6. Tervehdys pahamaineiselta yltiöpositiivisten blogien parjaajalta. Halusin vain tulla Hirnakalle kommentoimaan, että ei, sinun blogistasi ei ollut kommentissani kyse. Käyn satunnaisesti ihailemassa kuviasi (VAU!) mutta tunnustan olevani liian laiska lukeakseni blondille pitkähköjä tekstejä. Hyvää jatkoa teidän torppaan, erikois rapsutukset bordelleille ja terveisiä pariskunta Päärssonilta. Se joskus kauniiksi kehumasi poika on jo melkein aikuinen, kypsässä kymmenen vuoden iässä.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com