Aina sattuu kun tapahtuu

Täten virallisesti perutaan kaikki mitä aiemmin tänään kirjoitin lambien tyynnyttävästä seurasta! Ikiajoiksi.

Tässä sitä vielä iloisena hengataan aidalla ja kerjätään rinkeliä... ja noin tunnin kuluttua viisi rinkelinhimoista lammasta oli luiskahtanut aidan ali. Helppohan se oli noita pieniä nostella aidan yli niskapersus -otteella ja isommat menivät sievästi siitä mistä tulivatkin. Paitsi Liehu... h-tin-prke-leen-samp-rin Liehu!

Yhtään en lyö lapinlisää jos kerron, että kaksi tuntia arvokasta ilta-aikaa meni yhden hemmetin rosvopaistin perässä juostessa. Sitä maaniteltiin, rauhoiteltiin, sumputettiin... jopa polviluisulla surffasin vauhkon lampaan persvilloissa roikkuen -kunnes kynsi katkesi ja ote lipesi. Hirveä sarvi kasvaa nyt vasempaan kinttuun... Niin monta kertaa se hönö lammas juoksi avointa porttia kohti, kunnes teki uukkarin ja pakeni paikalta.

Vihdoin sitten saatiin se osumaan portista paremmalle puolelle. Yläfemman paikka!! Lampaitten omistajakin kaahasi paikalle ja hänkin lipesi papanakasaan ja dyykkasi pari melko tyylikästä sukellusta lambin perään.

Nyt on aitaa vahvistettu ja huomenna tehdään kolmoslohko. Yöksi saivat kottarikuormallisen kitkoksia ja puoli paalia heinää. Laitumen lisäksi.

Aika epeleitä. Eivät yhtään tyynnyttävää seuraa. Perilliset pinkoivat hiki päässä Liehun perässä ja jallittivat sitä toivottuun suuntaan. Äitikultakin temmelsi nokkospuskassa suorastaan kiukulla.

Tätä riesaa se tiesi kun leipomon poistorinkelit lampaille päättivät antaa, miehet tekevät harvoin viisaita päätöksiä... etenkin lampaiden suhteen ;-)

Rouvat sentään pysyvät siellä missä pitääkin, päivästä toiseen ahkerina ja toimeliaina. Kullervolla on pienimuotoinen sulkavaje pyrstössä, kaksi komeaa vihreänmustaa sulkaa on nyt päätynyt koristamaan jotain ihan muuta paikkaa. Sporttikukko, lyhyt perä.

Nämä kaksi pupunaamaa seikkailivat tänään kanatarhan aidan takana. Ei niitä kanat kiinnosta, enemmänkin keltasirkut jotka hengaavat kanalaumassa, Kullervon bändäreinä ;-)

Välillä Pupunaamoillakin ote lipsuu, kesken tiiviin tuijotuksen päätyvät jahtaamaan toistensa häntiä. Ja kiireesti juoksevat kotiin syömään ja toilettiin, eihän sitä nyt ulkoruokintaan voi kissaa laittaa.

Mutta missä Nasse?
No hyvin todennäköisesti koira on mummolassa hakemassa herkkuja tai seurustelu-upseerin roolissa milloin kenenkin luona. Kiitettävän ahkerasti Nasse jaksaa paimentaa pikkupoikia vaikka kyllä se ote lipsuu välillä koiraltakin.

Joo, vallan vilkasta aktiviteettia tälle illalle. Huomisessa jännittää lähinnä se, pääsenkö koipeni kanssa mitenkään liikkeelle. Vai jumittiko selkä lopullisesti. Sen verran ilkeästi vasen puoli nitkahti kun ote lipesi ja lammas rimpuili itsensä vapaaksi.

Tämä on sitten vissiin sitä kamaa joka oikeasti tyynnyttäisi mielen... unikon -sen yhden tietyn- siemenkodat!
Kukinta pääsi karkuun mutta nuo hillittömät mollukat jäivät huojumaan. Aika julppeita. Luonto on lystikäs, energinen kukinta ja sitten pieni taideteos siemenkotana. En tiedä kummasta tykkään enemmän, kukasta vai kodasta. Huolestuneita tahoja tyynnytän kertomalla, että minussa ei ole kotikemistin vikaa joten en lähde uutteita liottelemaan saati mitään huimausaineita tuottamaan. Tykkään vain katsella kukkasia.

Tämä pinkki roihu taas on silkkikukan show. Toivottavasti muistan hommata siemeniä ensi keväänäkin, on kyllä kaiken vaivan arvoinen kukkija.Silkkikukka on ihan hauska lisä yrttimaan koristeeksi, tässä alempana ryytimaan välikäytävää. Yrtit on siellä välissä :-)

Viime vuonna tuossa kasvoi metrinen tura ohdaketta ja sen ärsyttäviä kavereita. Ainoa hyötykasvialueeksi tunnistettava paikka oli vadelmarivistö ja Saskatoonit. Seasta löytyi umpeenkasvanut hernepenkki... vähän töitä ja tulos on tässä:

Jotain mainittavaa mulla oli päivän muista ansioistakin mutta jääköön, lambit varastivat primetimen ja se meni sitten siihen. Nyt otan ansaitun lasillisen tyynnyttävää punaista rypälejuomaa ja asettelen varovaisesti runnellun ruhoni patjan myötäisesti.

Pupunaamat makaavat päivän seikkailuista voipuneina tuvan sohvan uumenissa ja koirakin lataa jo unta huomisen aktiviteetteja varten. Minä en tohdi moisia ajatella, en nyt. Minä elvytän itseäni.

Ennen nukkumaan menoa on kyllä pakko kurkata salaa lambiosastolle. Mutta hyvin hiljaa. Ne rinkelinhimoiset penteleet kuulevat nykyisin kaiken.

Määmää-kuoro muuttuu nopeasti buu-buu- kuoroksi mikäli rinkelipussi ei rapise.

Että tämmöistä idylliä tänne tänään. Kinttu sinisenä ja hervoton paise jatkaa nousuaan. Mutta jostain syystä suupieltä vetää hymyyn... on tämä kyllä aikamoista elämää. Elämää!