Tänään syksy otti aimo harppauksen -taaksepäin ja kesä otti loppukirin. Lämpöasteet kihahtivat +28 lukemiin ja hikihuntu oli uskollinen ystävä. Nyt illasta jo asettui.
Ihan yllättäen meillä tehtiin tänään lammasaitaa. Mitä kuumempi sitä varmemmin leka heiluu ja maa nielee aitatolppia. On muuten suureksi avuksi tuo lambiaita myös tulevaisuutta suunnitellessa. Parin vuoden päästähän lambiaidat (toivottavasti) poistuvat ja tilalle tehdään järeämmästä tavarasta hevosenpitävät aidat. Nyt on jo helpompi hahmottaa mitä mihinkin sitten joskus ehkä tehdään.
Iso-J on ilmeisesti päättänyt jo yhden tärkeän asian, talli tulee pohjoispuolelle. Viisas ratkaisu, hieno mies!
Kehu mies kerran päivässä tekee ihmeitä -ja luo suosiollista ilmapiiriä monellekin asialle. Hevosharrasteisiin periaatteessa varsin suopeasti suhtautuva mies joutuu pois omalta mukavuusalueeltaan siinä vaiheessa kun antaa vaimon ymmärtää, että kavioeläimiä voisi tulla omaan pihaan. Edes kokeeksi. Edes osa-aikaisesti.
Hitaasti siedättämällä päästään parempaan lopputulokseen ja kestävään kehitykseen.
Päiväkahveja ei tarvinnut juoda issekseen, sain vähän yllättäen, iloisesti sellaisesti, nettitreffit ;-)
Nettimaailmassa erittäin korkealle rankkaamani fyllipalsta on semmoinen runsaudensarvi, että sieltä löytyy vaikka mitä. Myös erittäin mukavia pihavieraita. Kiitos Riitta käynnistäsi -tulethan toistekin. Se tuomasi kuunlilja on mykistävän hieno. Ja suuri.
Nyt olisi syytä viritellä itseään työmoodiin, pitkästä aikaa. Ja tosi kiva!
Kuulin muuten tänään, että lähitallin pelloilla liikkuu karhuja kaksittain. Ja on niitä täällä muuallakin. Ilmeisesti niille on riittävästi syötävää muuallakin, ei tarvitse huuliaan lipoa hevos- tai lammaspaistin takia. Eipä tarvitse hyvinsyöneen Miltoninkaan himoita kukkopaistia, kunhan vain katselee... kattaus on puoli ruokaa.
Time to go, adios!
Peeäääs: Tuula ja Nemppa, teidät pitäisi ehkä saattaa yhteen, westien merkeissä ;-)
Vai karhuja - vaikka ne eivät olisi kiinnostuneita hevosista, niin hevoset helposti panikoivat niiden läheisyydessä. Meillä riittä pelkkä ilves, että ampuivat aidoista läpi. Siis oikeasti tosiaan läpi - ei yli.
VastaaPoistaHellettä on piisannut - tai no ei ihan hellerajaan, mutta tosi hiostava ilma. Ilmastoimattomassa autossa 15 kilsan matka kotiin oli ylivoimainen taittaa yhdellä kertaa. Piti pysähtyä Särkällä vilvoittelemassa.... ja mukaan tarttui chokoladnaja -kirsikka... Heh :D
Joo, ei perusfiksu karhu kuulema suoraan säntää orilaitumelle eväsretkelle, niin kauan kuin pienempää riistaa ja kusiaispesiä on saatavilla.
VastaaPoistaTännehän tuli todella paljon kaatolupia, karhuja on kuulema tuossa meidänkin takametsässä. Ja jos niitä on ruuhkaksi asti, kanta on liian suuri. Ja vaatii harvennusta.
Nämä metsänelävät ovat juuri se syy, miksi meillä panostetaan antaumuksella aitauksiin. Lankkua ja sähköä, sisä- ja ulkopuolelle. Ja hevosille vaikka kilikellot kaulaan pelottimeksi ;-) Onneksi on jemmassa monta puhelintolppaa, niistä saa hyviä tukitolppia aitauksille.
Hmmm, minä ostin viime syksynä tuon suklaakirsikan. Ei kukkinut tänä keväänä mutta meni sentään talven yli. Kenties joskus saan ainekset edes cocktailkirsikoihin. Omavaraisuus kunniaan!
Luumu- ja päärynälajikesuosituksia kaivataan ja otetaan kiitollisuudella vastaan, Riitta tänään kannusti jopa viiniköynnökseen. Olisi kuulema tuo eteläseinusta ottipaikka. Ei pitäisi meikähullua yllyttää...
Jos mullakin on viiniköynnös, niin miksei sitten sulla? Kysyn vain? Koska olet Karjalassa, niin sellainen erittäin maukas tumma vanha, kestävä venäläinen lajike vois passata. Mullakin on sellainen. Ulkona voin lukea mitä nimilapussa lukee... Ne Zilgat on niin peruskamaa - eikä edes kamalan maukkaita (no kun ei itellä ole... niin eihän ne maukkaita voi olla...)
VastaaPoistaSinikka-luumut on kokeilemisen väärtejä - aina ei sato ehdi kypsyä, mutta onhan ne kukat ja raakileetkin jotain?!? Omajuurista kriikunaakin voisit kokeilla. Versoo juuresta aitoa tavaraa tarvittaessa. Niilläkin saa kuulemma mahan kuralle satoaikaan. Näin ne luumujen omistajat valittavat - että söishän niitä, vaan kun sitten on koko perhe ruikulilla. Ongelmansa kullakin, en muuta sano!
Pepi-päärynää sanotaan kestävimmäksi. Ihan kokeilematon juttu minulla. Vielä.
Kirsikoita mulla on Raahen-tyttö (sulle olis juurivesa), Pihtiputaan kirsikka, Latvian matala (Maestro teki siitä toissa vuonna Latvian TosiMatalan ruohonleikkurilla) ja nyt tämä suklaakirsikka. Lihottakohan se yhtä hyvin kuin suklaa?
Elämää suurempien kysymysten ääreltä poistun katsomaan tähdenlentoja.
Ei näkyny tähdenlentoja. Mutta Heljä toi Hirnakalle tiarellaa ja kurjenpolvea. Ne on täällä jemmassa odottamassa. Hoivaan ja kastelen.
VastaaPoistaLämmin päivä tänäänkin. Puutarhapitoinen. Ainakin kävin Särkällä kahvilla :P