Tyhjemmän puoleinen takki

Tässä mynttää aitoa näädännahkaleluansa Santra, kolmikuinen Karjalan karhukoiran pentu. Hurja peto ja mikäli minä pukeutuisin aitoon karhupalttooseen, väistäisin suosiolla Santraneitiä. Ja vaikkon hurja luonto, ihanan luttana koiravauva kummiskin. Ihana epeli!

Santra ei asu täällä torpalla vaan kuuluu ystäväperheemme pojan ruokakuntaan. En ole eläissäni nähnyt niin hienoja hirsimökkejä -koirankoppeina. Mutta kun koira on sekä työkaveri että perheenjäsen, on parasta pitää fasiliteetit ja välit kunnossa. Mukava nähdä, että nuorella miehellä on hyvä ja lämmin asenne koiriinsa eikä mitään törpönmachoa vouhkaamista. Kaunista, eleetöntä toimintaa ja isäntäänsä palvova koira. Hienoa!!

Ja tässäpä kuva Örkkiosastolta. Tuota minä olen viikon ajan uskollisesti jokaisena iltana ja aamuna tuijottanut, samalla kun olen sumuttanut kosteusprosentit terraariossa kelvollisiksi. Se on kuulkaa Keiju-rasian pohja. Ja se on mielestäni paaaaljon mielenkiintoisempi kuin rasian sisällä lymyävät asukkinsa.

Ottaisitko sinä lemmiksiksi Keiju-rasian? Jonka hoitoon kuuluu annos jauhomatoja päivittäin (kuolleet nypittävä pois), kosteusprosenttivaatimus 50-70 % ja jonka karkaamista saat pelätä aina kun terraarion lasiovi on auki?? Ja joka tuottaa käsittämättömän pahan hajuisia sontakikkareita?

Kurkkaus Keiju-rasian sisään antaa nämä maisemat. Kaksi perusnyrpeää Leopardigekkoa. Noin sisiliskon kokoisia örkkejä. Elävät ihmisen ilona *pälyilyä* ruokottoman pitkän ajan, jopa yli 20 vuotta.

Onnistuin kuitenkin pitämään nuo öppiäiset hengissä viikon, joten ehkä minussa on joku piilevä herpetologi (eikse ole joku liskotietäjä). En kuitenkaan koe palavaa tarvetta perehtyä liskoihin tällä haavaa enempää. Seuraava lisko joka meille tulee, kantaa hanurissaan Hermés:n logoa ;-)

Tässä taannoin lupaamani kuva perinne-esineistä. Mortteli painaa 5,5 kg, lehmänkello on mallia muinainen, aisakellossa vuosileima 1902 ja kuparipannulla on keitetty kuulema monet kahvit. Iso-J:n mummon jäämistöstä, saimme vastuullemme säilytyksen. Upea juttu!

Pakattiin tänään omat ja lainapenskat autoon ja lähdettiin kartoittamaan alueen uimarantoja. Todettiin, että lähiranta on paras ja enää pitäisi saada ne uimakelit... melkoista tuiverrusta tänäänkin. Välillä paistoi pistävän polttavasti ja välillä kylmäsi luita ja ytimiä myöten. Kesäkuu on kohtuullisen oikullinen.

Kotiseutukierroksen osuvinta kuva-antia oli tämä, kertoo oikeastaan olennaisen päivän mielenkiintoisimmasta pysähdyksestä:

Huomisesta alkaa kesäkuun kiistämättä haastavin osuus, Iso-J lähtee reissuun ja minä jään neitiosaston kanssa oman onneni nojaan. Irtisanoudun jo nyt tulevan viikon blogipäivitysten järjellisyydestä saati sisällöstä. Älkää siis odottako yhtään mitään, älkääkä hämmästykö yhtään mitään ;-)

En tiedä mihin olenkaan pääni pistänyt mutta yritän nyt kuitenkin puhaltaa kohtuuväsähtäneeseen habitukseeni paljon reipasta torpantytön energiaa ja kohdata tulevan viikon haasteet avoimin mielin.

Huoh, uskoikohan kukaan? Minä en ainakaan. Väsyttää aivan tolkuttomasti. Kissakaksikko, ne junnut eli hullut, valvottavat yöt ja tuiskahtelevat neidit vievät melko lailla energiaa päivisin. Onneksi välillä saa nauraa vatsansa kipeäksi, aikamoisia runonlausujia nuo ipanat ;-)

Tämmöinen örkki oli tarttunut muistikortille Botanian perhospuutarhavisiitiltä. Vinkeän näköinen perhonen. Jos joku lukijoista tietää lajin, olkoon velvoitettu sen täällä kertomaan. Hieno on.
Nyt silmissä vilistää jo vaikka minkämoista örkkiä joten lienee parasta oikaista raihnainen kroppa vaakaan ja koettaa hetkeksi ummistaa silmät. Kissojen yöralli alkaa nykysin puolen yön aikaan.

Nyt ei veny enempää, moi!