Kasitonninen saavutettu

Kappas vain, tässähän on olo kuin vuorikiipeilijällä, kasitonninen saavutettu. Vaikka en taida tuntea kävijöistä kuin murto-osan, täytyy silti kiittää erityisesti sitä nimettömänä pysyttelevää kansanosaa joka klikkailee blogiani ilmeisen kiivaalla tahdilla.

Hupaisaahan tässä on se, että muutama uuttera klikkailija ei suurin surminkaan tule ikinä tunnustamaan täällä käyntejään... älä sure, en kerro minäkään ;-)

Eniveis, kiva kun olette jaksaneet roikkua mukana. Olen oikeasti vähän häkeltynyt.

Ja niinhän se sitten tämäkin tiistai kului lähinnä autoillessa.
Mikäpä oli autoillessa, mulle jäi täksi viikoksi ääsmaxi ja siinä on auto jolla on puolensa. Se nyt vaan on mainoksenkin mukaan Enemmän.

Oikein hyvälle mielelle tulin, kun ajelin mutkaisen mäkistä soratietä näissä kauniissa kumpuilevissa Karjalan maisemissa. Kauraostoksilla kävin. Ihan ekaa kertaa!
Reteesti ostin yhden säkin, on siinä meidän helttapäille nokkimista taas vähäksi aikaa.

Ei ole kauralla häävi kilohinta, 40 kg kustantaa 7 €. Ja tuo on taatusti hintahaitarin yläpäästä kun yhtä säkkiä ostaa. On kuitenkin nyt osoite tiedossa josta hakea jatkossakin, tiedä vaikka kauramoottoreita joskus liittyisi torpan muonavahvuuteen.

Äitikulta ilmoitti olevansa pitkästynyt, silloin seniorikansalainen on syytä viedä kiireenvilkkaa taimistolle. Mua alkaa oikeasti väsyttää pelkkä katsominen, miten kukaan voi olla niin energinen? Ja ihastella jokaista ruukusta punkevaa yrttiä? Ja ostaa aina vain uusia ihasteltavia?

Tässä kohtaa kuuluu päästää pitkä nauru, olenhan itse aivan samanlainen, suoraan sanoen samasta puusta. Ja kun nyt vihdoin ollaan palattu muhevan mullan ääreen, ollaan kuin vasikat laitumella. On tilaa kuokkia ja mullassa mellastaa.

Hammaskalustokin alkaa pikku hiljaa rauhoittua, eilinen kuritus oli from outer space. Ihme kyllä, selvisin ilman migreeniä.

Ja vielähän se tuli eteen kaupunkireissukin. Perilliset olivat unohtaneet eräät synttärikutsut... no, menevät sinne sitten huomenna. Ja tottahan ne piti lahjat hommata. Siispä kaupungille. Joka ei tätä nykyä todellakaan kuulu suosikkiaktiviteetteihini.

Illalla kun sitten vihdoin ehdin tarttua kottikärryn rattiin, alkoi Iso-J lähentelemään luurin kautta. Siinä on semmoinen  mies, joka soittaa kutakuinkin jokaiselta Ikean hyllyltä ja kertoo löydöistään.

Loppujen lopuksi päätettiin katsastaa Ikean tarjonta sitten lomareissulla kun väistämättä joudutaan silloin Espoossakin piipahtamaan. On sillä reissulla puolensa, pääsen näkemään hyvällä tuurilla Inkoon iloisia rouvia, kaikenkarvaisia hevosia, sukulaisia ja ystäviä. Ja pääsen pariin suosikkikauppaani -joilla ei ole edes nettikauppaa..

Niinpä tänään ei suuria tehty pihalla eikä puutarhassa. Pikakoulutin sentäs perilliset rassaamaan jokainen uusi myyrien nousukeko auki, kaatamaan kalkkia tunneliin ja tallomaan umpeen. Eivät tykkää myyrät kalkista.

Eivätkä ruttojuuren lehdistä. Niitä tungetaan seuraavassa taistelussa onkaloihin. Mätänee maan sisällä ja levittää katalaa katkuaan myyrien kaivantoihin.

Olen härskisti patistanut perillisiä kaikenlaisiin pieniin huoltohommiin, tänään listalla oli marsujen manikyyri. Aika näppärästi sekin homma heiltä hoituu. Meidän torpalla lapsityövoimaa kehdataan käyttää. Ovatpahan poissa pahanteosta senkin aikaa ;-)

Eiköhän tämä ollut tässä, niin kuvien kuin kirjallisenkin anninkin osalta.

Kiitos vielä kerran matkamittarin villistä raksutuksesta. Tällä menolla kymppikerhoon päästään ennen blogin 1-v synttäreitä *OMG*

Näihin kuviin ja kesäillan tunnelmiin, moikka!