Tämä päivä on ollut varsin vaativa monellekin läheiselle, myötätuntoinen etähalaus Jyväskylään ja Joroisiin. Elämää ei voi ymmärtää, sitä on vain elettävä.
Itse olen kunnostautunut polttamalla siltoja, varsin tyhmästi edestä päin. Mutta jos nyt ihan lyhyesti kommentoin kyseenalaista urotyötäni... mielestäni yhdelläkään työnantajalla, oli miten Suuri ja Mahtava tahansa, ei voi olla varaa ylimielisyyteen. Se, että minä mainitsen asiasta ääneen, osoittamalla kritiikkini suoraan työnantajalle, voi olla kannaltani kalliiksi käyvät seuraukset. Mutta kenties se edes hetkeksi pistää miettimään, siellä toisella puolella. Pieni vaiva voi tuoda hurjasti hyvää peeärrää -tai jotain muuta positiivista palautetta.
Onneksi virtojen yli pääsee aina jostain suvantokohdasta vaikka kahlaamalla, rypemällä tai kroolaamalla. Tai kenties jostain tulee tarzan joka nakkaa liaanin ja kappaskummaa, heilahdan vehreälle vastarannalle salamannopeasti, ei ehdi viidakon väki perään kysellä ;-)
Tässä varsinainen Viidakon Ykä, Milton. Suuri Saalistaja luojan oikusta. Killikaksikko muutti toiseen huoneeseen, siellä on nyt leikkikehä ja turvallinen näyttelyhäkki kotipesäksi ja vapaa pääsy tutkimusmatkoille sitä mukaa kun rohkeus kasvaa. Eivät ole mitään peräkammarin äidittömiä ressukoita nuo meidän juniorit, ihan aitoja saalistajia. Hurisevat muuten aikamoisilla desibeleillä.
Winston taisi saada osumaa valokuvakehyksestä, mitäs meni sähläämään sukupotrettikokoelmaan.
Saas nähdä kauanko minä saati Iso-J kestämme yöllisiä saalistusharjoituksia ja harjoitusmaalina olemista. Onhan se kiva uneksia ikuisesta nuoruudesta ja lottovoitosta -ja havahtua siihen, että kissa suorittaa tomerana kitarisojen palpointia, suun kautta.
Huomenna torpan väkiluku kasvaa, Iso-J palaa kotiin ja tuo tullessaan tuplatenavat. Neljä 9-10 v tyttölasta menee vielä helposti, parin vuoden päästä niissä on jo tietäminen. Onneksi sitä ei nyt tarvitse ajatella. Sen sijaan otetaan vastaan se mitä elämä antaa, nyt. Arkeahan on elettävä päivä kerrallaan ja ne pyhäpäivät on oikeastaan aika harvassa. Onneksi.
Enkä suoraan sanoen usko, että taivaasta sataa tulta tai tulikiveä niskaani tämänpäiväisen kommentointini takia. Asioilla on tapana järjestyä. Jostain vain pitäisi löytää kärsivällisyyttä odotella sitä järjestymistä.
Ootellaan -ja kassellaan. Hyvillä mielin. Hymyssä suin.
Taas tänään ystävän läsnäolo, vaikka pienenkin hetken puhelimessa, auttoi eteenpäin. Asioiden jakaminen antaa aina uuden näkökulman joka tapauksessa. Kissa Youngsterit ovat kasvaneet SILMISSÄ ja voin uskoa, että odotettavissa on vähintään kitarisoihin tutustuminen... siinä määrin pontevia ja hurmaavia nämä nuoret herrat ovat. Perillisille Nempalta suuren suuret terveiset ja mukavaa aikaa yhdessä ystävien kanssa. Tiedän, on paljon kerrottavaa ja kaikkea mukavaa!
VastaaPoistaOlipas ihanat misunkuvat! Ja muistan kyllä elävästi, minkälaista metakkaa pennut pitävät juuri yöaikaan...
VastaaPoistaMinun puolestaan pitäisi olla näköjään sairaslomalla. Oikea olkavarsi lakkasi ottamasta käskytystä hermoiltaan. Lakkasi siis toimimasta. Kyynärvarsi ja kämmen toimivat sentään.
Maestro rustasi eilen ja kollega tänään. Kyllä ne on tylyjä, puhuivat levosta, sairaslomasta, tulehtuneesta kiertäjäkalvosimesta sun muusta. Pakkolomaa tiedossa. Mutta minähän olin viime vuonna sairaslomalla peräti viikon - ei kai sitä joka vuosi?
Muutoin Hirnakka puhuu arvoituksellisesti - muuta en osaa sanoa, mutta arvosta itsesi ja pidä puolesi.
Vien kättäni lepoon. Edes yöksi. Huomenna on vain kevyitä caseja, perjantai on sitten ihan jotain muuta. Pitää miettiä miten sen tekee...
LOISTOIDEA: laitan neidit missikiertueelle suoraan Jyväskylään, Nemin tyylikouluun! Itse vedän rairaikärrynpyörää ja nautin vapaudesta :-)
VastaaPoistaTita, pakko puhua kryptaten, laitan meiliä kunhan pääsen gmailiin saakka.
VastaaPoistaParanemistsempitykset sinulle, kuten jo fyllissä ehdotin, AINA on vaihtoehtoja. Voin kyllä kuvitella kuinka moinen diagnoosi korventaa, tekijänaisen kehoa ja mieltä.
Lämmin halaus, muuta ei voi *löyhytän kissanpennun hönkäystä*
Winston ja Milton on aateloitu viime yön saavutusten takia Riesa & Piina -statuksella.
VastaaPoistaVoi juma mikä ralli! Ne on aivan hulluja. Ennen vahtii kopallisen kirppuja kuin rauhoittaa kaksi kissanpentua yöksi.
Jestas!
Ja täällähän niitä uusia kuvia olikin ; )
VastaaPoistaOnneksi Batman ja Robin kasvavat huimaa vauhtia, saavat pikapuoliin toteuttaa metsästäjänvaistojaan pihan puolella.
Meidän Nemo tulisi aivan sekopääksi sisäkissana, sain siitä ensimakua silloin alkuaikoina kun killiä oli väkisin pidettävä sisällä.
Roikkui mm. verhotankojen päällä ja oli aivan mahdoton (oli siis jo vuotinen kun muutti meille).
Nykyään kissu viihtyy pihamaalla ja tallilla, tänäkin aamuna veteli jotain jyrsijää aamupalaksi tallin pihalla kun kävin ruokkimassa hevoset. Hieno hiirenpyydys.
Taitaa jäädä tältä päivältä blogipäivitys tekemättä, ei ole kuvia eikä kohta aikaa ottaa, Iso-J ja kesälasten ensimmäinen erä laskeutuvat torpalle puolen tunnin kuluttua.
VastaaPoistaNemi, se kirja on Mirja Tervon Huimaavat korot.
Bat ja Ryyd ovat vielä kasvatuslaitoksessa eli mamman kammarissa muutaman viikon. Ensin pitää oppia uskottavasti uhittelemaan uteliaalle Nassellekin.
Rokotuksiakaan ei vielä ole. Mutta siunattu on se päivä jolloin saan teljetä oven itseni ja kissojen välille eikä kukaan terrorisoi uniani. Täytyy kaivella korvatulppa-aski taas esiin ja koettaa niiden avulla saada nukutuksi. Toki ne sorhaavat kissankäpälät milloin korvassa milloin missäkin tuo oman jännitysmomenttinsa yön tunteihin.
Taas pitäis mennä...
Kirjauduimpa sitten ihan julkisesti lukijaksi kun kuitenkin aika usein täällä tulee käytyä.
VastaaPoistaTitalla aika pahaan vuodenaikaan käsi keksi kiukutella, tsemppiä ja malttia hoitaa asia kuntoon.
Tääkin menee laiskottelun ja laskujen maksun vastapainoksi välillä tekemään jotain näkyvää..
Käsi alkoi kiukkuilla juuri kun keksin mikä kriisi elämässä on, Sari. On se vain niin ihmeellistä...
VastaaPoistaOlen luopunut tänään niin paljosta. Ehkä käsikin toipuu nyt. Täysi konjakkipuudutus on päällä ja huomiset asiakkaat peruttu.
Nemppa lähettää terveiset Torpalle niin Hirnakalle, Perillisille, Iso J:lle, kesälapsille, Madamelle pihan toiselle puolen, Kumi-koiralle, Miltonille, Winstonille, kanalaankin-siis ihan kaikille. Pitäisi tehdä vielä töitäkin mutta ajatus ei anna myöten, on vain sellainen tunne että nyt ei jaksa Mr. Delliä nakuttaa... tunteellinen päivä tänään hyvällä tavalla ja niin on tulossa huomennakin, ajattelin ottaa muutaman kuvan huomenna, jotta voin Hirnakalle ja Isolle J:lle ne sitten kauniina hetkenä Torpalla, jossa on hyvä henki, näyttää. Etähalaus kaikille:)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOli aivan pakko poistaa eilinen kommenttini, en sitä kirjoittaessa ollut informoitu murheellisesta tapahtumasta toisaalla. Anteeksi ajattelemattomat sanani.
VastaaPoista