Mansikki ja Hanhikki

Ehkä vuoden säälittävin räpsy, mutta kohde on sitäkin harvinaisempi.
Se on ihan ehta aho/metsämansikka, you´ll name it. Tiedät kuitenkin mikä marja -ja miltä kesän eka sellainen maistuu.

Meillä nuita tuommoisia on maakellarin katolla monta -ja kukkia sekä raakileita vielä enemmän. Räksät kyttäävät mansikkasadon kypsymistä mansikkamaalla, minä saan nuo herkut ihan kiistelemättä. Eikä Nassekaan ole vielä keksinyt käydä kuseksimassa kuopan katolla.

Tämä päivä on ollut fyysisten ponnistusten päivä. Herranjestas sentään miten me pienet naiset rehkittiin.

Nyt torpan iltahämyssä leijuu tasaisen vieno kananpskan haju, oli lannoituspäivä...

Aamupäivällä henkilökohtainen aarteenetsintävaltaukseni laajeni taas muutamalla neliöllä. On se vaan semmoinen kaivanto, että järki lähtee ennenkuin se kukkii tai kukoistaa...

Perilliset jäävät vielä huomiseksi biitsielämän iloihin Evitskogin mökille, mässäävät vaarin muurinpohjaletuilla ja epäilemättä hengaavat ikeassa iltahodarien merkeissä. Perjantaina kuulema joutavat kotiin.

Ihanan huoletonta tuo pikkuihmisten elämä ja kesänvietto.

Huolettomia lomapäiviä toivon kaikille ystävilleni, erityisesti Nempalle joka ottaa mäkilähdön lomaan Kreetan lämmöstä. Titan lomaa aion itsekin terrorisoida hinaamalla oman raihnaisen ruhoni sekä Iso-J:n handut näytille... ja te muut, toivottavasti nähdään. Lomalla tai sen jälkeen.

Nyt on aika heittää vatupassiasentoon.
Nähdään/kuullaan/luetaan huomenna lisää!