perjantai 11. kesäkuuta 2010

Luopumisen tuska


Tämän kuvan myötä lähetän koko Torpan väen puolesta lämpimimmät mahdolliset terveiset sinulle ystäväni joka elät nyt suuren surun aikaa. Mitkään sanat eivät hevosystävääsi takaisin tuo eivätkä ikävääsi helpota. On vain pakko rämpiä surun läpi.

Seuraavalla ukkosella kuulet, kuinka taivaallinen ratsuväki jymistää halki taivaankannen uusimman jäsenensä kanssa.

Voimia sinulle ystäväni! Soita jos jaksat jutella. Koska tahansa.

5 kommenttia:

  1. Lämmin halaus myös minulta.

    Nähtävästi ovat luopumisen päiviä itse kullekin.

    Meillä kuitenkin nk. kevyempi versio.

    VastaaPoista
  2. Lämmin osanotto myös täältä. Itsekkin olen vollottanut kun joudun yhdestä koirasta luopumaan mutta asiat asettuivat taas kertaheitolla mittasuhteisiin. Se koira kuitenkin jatkaa elämäänsä vaikkakaan ei enää minun luonani. Hirnakka oli osannut taas kovin koskettavasti kirjoittaa, tippa linssissä työmaalla :D

    VastaaPoista
  3. Suru on kuin harmaa viitta, silloin kun tuska on suurin et voi muuta tehdä kuin käpertyä viitan sisään. On tunne että kukaan ei voi auttaa ja viitan poimut vievät mukanaan tummaan virtaan. Jossakin kohti pienen pieni valonsäde kurkistaa poimusta ja askel askeleelta jaksaa katsoa kohti valoa. Nempalta osanottoa hevosystävän johdosta. Sain itse suurta lohtua blogista ja toivottavasti voin voimaa välittää.

    VastaaPoista
  4. No nyt mullakin tulee silmähikeä...

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com