Se soi!

Tämä päivä on mennyt niin fiilistelyille kuin ikinä mennä saattaa. Tänään ilmestyi pitkään odotettu levy. En nyt turhaan mainitse sen bändin nimeä, googlen hakukone löytää nykyisin Torpalle mitä merkillisimmillä hakusanoilla. Se metsäsika -osuma on toki omaa luokkaansa, mutta on niitä muitakin. Partapappakos se oli joka sai väkiryntäyksen blogiinsa mainitsemalla mac-miehen nimen hänen kuolemansa tultua julki?

Joskus vielä minä uhraan aikaa ja ajatusta blogin tilastojen tutkimiseen. Ja teen postauksen lukijakunnastani, siltä osin mitä tilastoista voi päätellä. Onneksi teistä jokaisesta kävijästä jää naamakuva valvontakameraan... :D Tosi moni teistä lukee nettiä sormi nenässä...

Niin se levy. Se on kertakaikkiaan hyvä. Hieno. Upea.
Holopaisen nuori nero on taas avannut ikkunat sisäiseen kauhukabineettiinsa ja päästänyt mörköoopperan vierailulle  Le Cirque Morgueen. Villejä visioita ja huimia käänteitä. Kaunis maailmakaan ei aina niin kaukana ole.

Kun ajeltiin kaupungilta kotia päin, nuorimmaisen perillisen kanssa vilkaistiin yhtä aikaa toisiimme ja molemmat ajattelivat samaa: mitä me just kuultiin?? Käsittämättömän hyvä kappale. Monta peräkkäin. Meinattiin epähuomiossa pyyhkäistä kotirampista ohi ja samahan tuo olisikin ollut täräyttää suoraan Kitteelle kiitellen kättelemään.

Noh, ei ole minun tehtäväni ujuttaa ajatuksiani kenenkään päähän. Ostakaa oma levynne ja muodostakaa mielipiteenne. Ihan itse.

Kiitos tästä levystä, tällä elää taas pitkään. Joensuun konserttia ja elokuvaa odotellessa.

Aamulla ulkoistin hevoset normaalia aikaisemmin ja säntäsin sen jälkeen terveyskeskukseen antamaan laboratorionäytteitä. Olo oli kuin piilokameran höynäytetyillä: typötyhjä aula. Ei ketään ei missään.
Yleensähän sairaaloiden ja terkkareiden aulat pullistelevat ikäväkeä meni sinne mihin vuorokauden aikaan tahansa. Epäuskoisena otin jonolappuni ja istuin odottelemaan. Valmistauduin siihen, että koska tahansa nurkan takaa loikkaa esiin joku Buahahhaahhaa -hohottava piilokamerasetä.

Riuska täti kuuluttikin sitten heti minut sisään. Verta otettiin monta putkiloa ja sydänfilmit lisäksi.
Ja kun poistuin näytteenottohuoneesta, vastassa oli se perinteinen näky. Ikäihmisiä harmaana muurina, tunkkainen talvivaatteiden haju ja vaimea puheensupina.

Kerrankin olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja ekana terkkarin labrassa. Ihme!

Harmaaseen ja sateiseen Marraskuun viimeiseen päivään ei sitten tämän kummoisempaa. Tänään on ollut hyvä päivä. Tuli levy ja loppui Marraskuu.

Aamulla herätään Joulukuuhun ja toivottavasti ilmakin on vähän kirkkaampi.

Minä keskityn vielä kerran kuuntelemaan Sitä Levyä läpi ja yritän saada tolkkua sanoitusten kiemuroista.
Se on ihan parhautta, että nykyisin kokonaisen albumin saa sujautettua puhelimen ja läppärin muistiin parilla klikkauksella.

Hyvää yötä ja huomista päin, missä lienetkin!