Nyrkillinen voita

Kuvituksena killinpillejä, olkoot ne kirsikkana kakun päällä... tänään on leivottu.

Kuten taisin jossain jo mainita, olen tullut jallitetuksi leipomistalkoisiin. Nuorempi perillinen oli koulussa hövelinä kehunut kuinka äidillä on aikaa leipoa vaikka mitä koulun perjantain myyjäisiin. Huomisen.

Kun uskaltauduin tiedustelemaan mitä tämä vaikka mitä oikeastaan pitää sisällään. Jo ilmeestään tiesin, että duunia on luvassa. Semmoinen suklaakakku jossa on kirsikoita sisällä, niitä on jo kyselty. Ja vadelmamuffineja. Ja mokkapaloja. Näin minulle julisti perillinen. Joka samalla oivalsi, että mummohan voisi leipoa samat kamat niin olisi tuplasetti. Time-out! Aikalisä! Stop!

Juuei... mokkapalojen reseptin annoin Äitikullalle ja päätin itse sinnitellä loput.

Meillähän leipomukset toteutetaan sen mukaan, minkä reseptissä mainitaan suurin mahdollinen munamäärä. Neljä on onneksi aika yleinen munaluku makeissa leivonnaisissa. Sattuneesta syystä meillä ei ole munapulaa. Ahkeria ovat nuoret rouwat, kovin ovat uutteria. Munimaan.

Ja kun minä harvoin leivon, silloin ei voita, kermaa kitsastella. Otetaan nyrkillinen voita ja sulatetaan... juuri näin. Hommaan tuo haastetta se, että kaupoissa on nykyisin voit vähissä.
Vuosikymmenet voin kauhuilla peloteltu wanha kansa hakee nyt hyvitystä korvikerasvojen vuosille ja tunkee voita hernekeittoonkin.

Muistan ihanasti yhden mummelin ilkikurisen ilmeen kun hän mätti voipaketteja kärryynsä ja uhosi elävänsä pidempään kuin yksikään terveysterroristi. Mainitsi erään pekkapuskan ihan nimeltä. Arvet ovat näköjään syvät. Voinkin suhteen.

Suklaakakku on ihana. Harmi ettei siitä voi pihistää yhtään palaa maisteluun. Heti jää kiinni. Kakkuun tulee perus kuivakakkurungon lisäksi tummaa suklaata, kirsikoita ja kermaa. Se hunnutetaan nätisti tomusokerilla ja kruunataan sulatetulla valkosuklaalla.

No ei mun oikeasti tekisi kakkua mieli. Yhden vadelmamuffinsin sentään näykin, vain makua tarkistaakseni. Aamulla nekin saavat valkosuklaakoristeet. Ja vaikka en itse makeita herkkuja mussutakaan, voin kertoa että hyviä ja herkullisia ne ovat.

Onpahan nyt oma panos annettu Isänmaan toivojen leirikoulurahastoon. Voin hyvällä omallatunnolla pinnata koulun joulupuuron keittotalkoista.

Päivä oli muilta osin harmaa, mutta kohtuullisen kuiva. En ole aivan varma vilahtiko jossain sininen taivas mutta ainakin pilviverho oli ajoittain ohuempi. Plussalla mennään ja yöksi näyttää vain lämpenevän.

Matkalla Äitikullan residenssiin (käyn siellä aamuisin ja iltaisin verenpaineen mittauksessa), mäjähdin persauksilleni pihajäätiköllä. Lähti ns. tossut alta. Tyylipuhdas persplätsis. Eikä naurattanut yhtään.

Huomiselle on ohjelmassa verostrateginen suunnittelukokous tilitoimistolla. Ensimmäinen tilikausi päättyy ja nyt pitäisi vähän katsoa mitä on kassiin kertynyt ensimmäisten 15 kuukauden aikana.
Hyvällä tsägällä saan kahviseuraa Nempasta. Tarjoan tallikahvit!

Nyt on aika pakata leipomukset kissaturvallisesti yön ajaksi. Olisi hieman kiusallista jos mokkapaloissa olisi tassun jälkiä ja nonparellien joukossa kissanhiekkarakeita...

Hyvää illan jatkoa, missä lienetkin!