Kasvuvoimaa

Lumppu-Ellin äitiysloma on näköjään nykyisin astetta vähemmän loma. Poissa rauhaisat imettelysessiot pentukopan hämärissä. Nyt se alkaa, riiviötrion paimentaminen.

Ne pienet pistiäiset mönkivät jo laitojen yli ja valloittavat maailmaa täydellä teholla. Huterat askeleet ja kiivasta naukumista mutta eteenpäin, eteenpäin käskee kissanpennun mieli. Kulkijahan se kissakin on, luontojaan.

Mitenkäs vanhoja ne pennut nyt ovat, nelisen viikkoa? Jotain semmoista ja kehitys on ainakin tasaista ja vakaata. Jänteviä pentuja joilla kaikilla kolmella on jo oma luonteensa.

Toinen musta, se Setä Miltonin kopio on hyvin utelias ja ponteva. Siitä saa joku onneton hyvin vaativan ja toimeliaan kissan kiusoikseen. Veli Winstonin kopio taasen on samanlainen itkupilli kuin alkuperäisversio Kulkee eteen, kulkee taakse ja mölyää mennessään.

Ja blondi, se nyt on niin blondi...

Toivottavasti Elli tai joku, kertoo tälle pikkuääliölle ettei tämä mikään buzukibaari ole, lautasia ei rikota vaikka miten olisi tunnelma katossa.

Pennut ottivat tänään maistiaisia teollisista kissanruuista. Hyvin näytti kelpaavan joten keittelen viikonloppuna pennuille kalapuuron. Siitä se sitten lähtee.

Ovathan ne söpöläisiä ja kivoja. Ja onneksi niitä on vain kolme. Vain kolme tahtojen taistelua perillisten kanssa torpan kissamäärästä... nyt on onneksi Joulu tulossa joten voin vaatia hyvää käytöstä ja niskuroimattomuutta, kiristän härskisti jouluteemalla. Ensi vuoden puolella tilanne onkin toinen, joululahjat on nähty eikä jollain pääsiäispupulla pelottelu ole ollenkaan tehokasta.

Taidan luottaa järkipuheeseen. Sitä ne yleensä kuuntelevat.

Tämä viikko on jotenkin ihan kummallinen. Arkipyhä pistää päiväjärjestyksen ihan sekaisin. Maanantaina oli aivan perjantaitunnelmat, tiistai oli kuin lauantai ja keskiviikko, se oli ihan ankea. Onneksi viikko on jo vähissä ja kääntynyt parhaimmalle pätkälleen. Ja onneksi arki ja pyhä ovat tismalleen samanlaisia eläintenhoitopäiviä. Päivä lähtee käyntiin tallin kautta kurvaamalla. Ei huono homma ollenkaan.

Talvi yrittää pitää jotenkin puoliaan, maassa on muutama hassu sentti lunta, lämmöt nollan kahta puolta. Mitään ei ole satanut pariin päivään ja nyt vähän kuulostelen nouseeko tuuli vaiko ei.

Iso-J lykkii kotia kohti etelän suunnasta ja kertoi, että kymenlaaksossa tuli lunta kiusaksi asti.

Lampaiden villat ovat matkalla kohti kehräämöä, tänään sain paketin matkaan. Yllättävän paljon sitä villaa lopulta kertyi, vajaat viisi kiloa. Kehräämöllä on ruuhkaa joten menee kevääseen ennenkuin saan villat takaisin, lankoina. Tai mitä hahtuvia ne nyt mahtavat oikealta nimeltään olla.

Saas nähdä mitä Äitikulta ensi syksynä villoista taikoo. Minä tilasin jo itselleni mummolan kutomosta lapaset. Elämäni ensimmäiset omien lampaiden itse keritsemästäni villasta kudotut lapaset. Kai ne pitäisi itse kutoakin? Ääh, riittävän autenttiset ovat Äitikullan kutominakin. Sitä paitsi, veikkaanpa että kutominen niistä langoista on hänellekin jonkinlainen Tapahtuma. Ne hetket hänelle suotakoon.

Kasvuvoimaa on havaittu myös hiuksistossa. Tänään käytin perilliset kampaajalla. Ihme ja kumma, kahdesta röllipeikosta ruoppautui ihan sieviä ihmisenpoikasia. Saas nähdä minkälaisiin ihmetöihin huomenna yltävät, on minun vuoroni istahtaa penkkiin. Kuontalo on kesän jäljiltä lohduttomassa kunnossa. Pitkä ja kirjava.

Palovamma kädessä alkaa olla paremmalla tolalla, ainakin olen oppinut jo hyvin sitä varomaan. Muumiokääreet ovat poissa ja ankarasti rasvaamalla iho saa rauhassa parantua. Hassu juttu miten ihminen on tietyiltä osin itsekorjautuva. Ihmeitä kerrakseen.

Tälläista tänne, satunnaisia ajatuksenpätkiä ja väsähtäneitä tunnelmia. Sibeliuksen päivä kääntyy lopulleen. Olikin aika saada tämä päivä liputuspäiväksi sillä Sibelius jos kuka on siniristilippunsa ansainnut. Suomen sävel.

Finlandia soikoon! Missä ikinä lienetkin...

PeeÄääs... hymni korvissani soiden otan pari erää Angry Birdsiä ja sen isänmaallisen teon jälkeen onkin hyvä käydä huilimaan. Pahuksen lintupeli, se on niin koukuttava... vaarallista!